Siirry pääsisältöön

Ragnarök - Jumalten tuho

A.S.Byatt: Ragnarök – Jumalten tuho; suom. Titia Schuurman

On sota. Laiha lapsi äiteineen evakuoidaan kaupungista Englannin maaseudulle. Sota muuttaa perheen elämän, ja syöksee heidät epävarmuuteen. Lapsen isä on lentäjä, Afrikassa sotimassa. Palaako hän sieltä koskaan?

Lapselle ei kerrota sodasta enempää kuin aikuisten mielestä on tarpeen. Lapsi haluaa kuitenkin tietää. Isä on poissa, ja lapsi kuuntelee aikuisten puheita herkällä korvalla. Hänelle vakuutellaan kaiken olevan hyvin ja kaikki toivovat parasta, mutta sanattomista viesteistä kuuluu läpi tuhon odotus, ja lapsi näkee painajaisia siitä, että saksalaiset kaappaavat hänen vanhempansa.

Kuitenkin arkipäivän elämä on jopa parempaa kuin se oli harmaassa teollisuuskaupungissa. Tyttö kulkee kouluun kevätesikkoniittyjen poikki joka päivä. Äitikin on onnellisempi, koska hän saa tehdä älyllistä työtä ja opettaa poikia. Ennen sotaa sellainen työ ei ollut naisille sallittua. Tyttö oppii pian lukemaan, ja hänen suosikkikirjansa on vihreisiin kansiin sidottu teos, kansikuvassaan Villin metsästyksen myytti. Wagnerin myyttisestä teoksesta ”Asgård ja jumalat” tulee tytön tiedonlähde siitä, mitä sota on. Skandinaavisen mytologian muinaiset jumalat sotivat ja odottavat tuhoa.

Tyttö uppoutuu myytteihin, ja myytit ottavat enimmän tilan myös teoksesta. Tarina ja sen muoto ottaa vallan ja kuljettaa kertomuksen jumalten tuhoon, jossa Midgårdia kiertävä maailmankäärme Jörmungandr liittyy isänsä Lokin, veljensä Fenris Suden, siskonsa Helin ja tämän kuolleiden armeijan joukkoon.

Ragnarök on viisas ja ihastuttava kirja. Se on ehkä kuitenkin enemmän keskustelua myyteistä kuin romaani. Byatt on punonut yhteen lapsen pelon ja myytin kaiken tuhosta. Myytti syntyy aina uudelleen kun se kerrotaan ja tulkitaan. Teos sisältää vielä tekijän jälkisanat, pienen esseen Ajatuksia myyteistä, jossa Byatt avaa ilmeisen tulkinnan koko teoksesta: Asgårdin jumalat toimivat itsekkäästi ja piittaamattomasti kuten meidän aikamme ympäristöä kuormittavat ja luonnonvaroja surutta kuluttavat ihmiset.

Helmet-lukuhaaste, kohta 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu