Jo Nesbø: Jano; suom. Outi Menna
Jano on yhdestoista Harry Hole -sarjan rikosromaani. Harry ei enää toimi poliisina, vaan poliisikorkeakoulun opettajana. Kuitenkin hänet vedetään taas mukaan, kun murhaaja aloittaa veritekojen sarjan Oslossa.
Nesbø poimii teoksiinsa yksityiskohtia ajasta ja miljööstä. Tällä kertaa tappaja etsii uhrejaan Tinderistä, surmaa heidät metallisin hampain ja saattaa tehdä uhrin verestä smoothien. Poliisipäällikkö seuraa twitteriä ja 3D-tulostimillakin on tarinassa roolinsa. Miljöönä on edelleen Oslo. Uhrit, epäillyt tai poliisit kulkevat Grünerløkkassa tai Frognerin puistossa ja mitä tutumpi kaupunki lukijalle on, sitä pelottavammalta tarina tuntuu.
Teoksen nimi viittaa sekä murhaajan vampiristisiin taipumuksiin että Harryn alkoholismiin. Vai onko intohimo saada murhaaja kiinni Harrylle vielä viinaakin pahempi pakkomielle? Onko hän sen vuoksi valmis panemaan alttiiksi perheensäkin?
Nesbø hämää lukijaansa cliffhangereilla, taitavasti vihjailemalla ja uusia tarinaan tuotuja henkilöitä epäilyttävästi korostamalla. Ja hän tekee sen taitavasti. Eniten ilahduin siitä, että hän ei sorru samaan ansaan kuin monet sarjakirjailijat tekevät. Väkivallalla aletaan mässäillä sekä lisätä vauhtia ja vaarallisia temppuja, koska lukijat ovat koukussa ja vaativat yhä suurempia annoksia? Vaativatko todella vai onko kirjailija itse kyllästynyt jo henkilöönsä ja juonten peruskuvioiden toistoon?
Toinen ja parempi tapa saada tekstiinsä jotain uutta on tutkia henkilöitään tarkemmin ja tuoda heihin lisää syvyyttä. Niin Nesbø tässä romaanissa tekee. Siksi haluan lukea vielä seuraavankin Harry Hole -kirjan, kun se joskus ilmestyy.
Helmet-lukuhaaste, kohta 24: Kirjassa selvitetään rikos
Nesbø poimii teoksiinsa yksityiskohtia ajasta ja miljööstä. Tällä kertaa tappaja etsii uhrejaan Tinderistä, surmaa heidät metallisin hampain ja saattaa tehdä uhrin verestä smoothien. Poliisipäällikkö seuraa twitteriä ja 3D-tulostimillakin on tarinassa roolinsa. Miljöönä on edelleen Oslo. Uhrit, epäillyt tai poliisit kulkevat Grünerløkkassa tai Frognerin puistossa ja mitä tutumpi kaupunki lukijalle on, sitä pelottavammalta tarina tuntuu.
Teoksen nimi viittaa sekä murhaajan vampiristisiin taipumuksiin että Harryn alkoholismiin. Vai onko intohimo saada murhaaja kiinni Harrylle vielä viinaakin pahempi pakkomielle? Onko hän sen vuoksi valmis panemaan alttiiksi perheensäkin?
Nesbø hämää lukijaansa cliffhangereilla, taitavasti vihjailemalla ja uusia tarinaan tuotuja henkilöitä epäilyttävästi korostamalla. Ja hän tekee sen taitavasti. Eniten ilahduin siitä, että hän ei sorru samaan ansaan kuin monet sarjakirjailijat tekevät. Väkivallalla aletaan mässäillä sekä lisätä vauhtia ja vaarallisia temppuja, koska lukijat ovat koukussa ja vaativat yhä suurempia annoksia? Vaativatko todella vai onko kirjailija itse kyllästynyt jo henkilöönsä ja juonten peruskuvioiden toistoon?
Toinen ja parempi tapa saada tekstiinsä jotain uutta on tutkia henkilöitään tarkemmin ja tuoda heihin lisää syvyyttä. Niin Nesbø tässä romaanissa tekee. Siksi haluan lukea vielä seuraavankin Harry Hole -kirjan, kun se joskus ilmestyy.
Helmet-lukuhaaste, kohta 24: Kirjassa selvitetään rikos