Siirry pääsisältöön

Jano

Jo Nesbø: Jano; suom. Outi Menna

Jano on yhdestoista Harry Hole -sarjan rikosromaani. Harry ei enää toimi poliisina, vaan poliisikorkeakoulun opettajana. Kuitenkin hänet vedetään taas mukaan, kun murhaaja aloittaa veritekojen sarjan Oslossa.

Nesbø poimii teoksiinsa yksityiskohtia ajasta ja miljööstä. Tällä kertaa tappaja etsii uhrejaan Tinderistä, surmaa heidät metallisin hampain ja saattaa tehdä uhrin verestä smoothien. Poliisipäällikkö seuraa twitteriä ja 3D-tulostimillakin on tarinassa roolinsa. Miljöönä on edelleen Oslo. Uhrit, epäillyt tai poliisit kulkevat Grünerløkkassa tai Frognerin puistossa ja mitä tutumpi kaupunki lukijalle on, sitä pelottavammalta tarina tuntuu.

Teoksen nimi viittaa sekä murhaajan vampiristisiin taipumuksiin että Harryn alkoholismiin. Vai onko intohimo saada murhaaja kiinni Harrylle vielä viinaakin pahempi pakkomielle? Onko hän sen vuoksi valmis panemaan alttiiksi perheensäkin?

Nesbø hämää lukijaansa cliffhangereilla, taitavasti vihjailemalla ja uusia tarinaan tuotuja henkilöitä epäilyttävästi korostamalla. Ja hän tekee sen taitavasti. Eniten ilahduin siitä, että hän ei sorru samaan ansaan kuin monet sarjakirjailijat tekevät. Väkivallalla aletaan mässäillä sekä lisätä vauhtia ja vaarallisia temppuja, koska lukijat ovat koukussa ja vaativat yhä suurempia annoksia? Vaativatko todella vai onko kirjailija itse kyllästynyt jo henkilöönsä ja juonten peruskuvioiden toistoon?
Toinen ja parempi tapa saada tekstiinsä jotain uutta on tutkia henkilöitään tarkemmin ja tuoda heihin lisää syvyyttä. Niin Nesbø tässä romaanissa tekee. Siksi haluan lukea vielä seuraavankin Harry Hole -kirjan, kun se joskus ilmestyy.

Helmet-lukuhaaste, kohta 24: Kirjassa selvitetään rikos


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu