Siirry pääsisältöön

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti


Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot.

Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa.

Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset.

Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksissa on aina piillyt jossakin pinnan alla. Siihen on ehkä syynsä, sillä yhteiskunnallinen ote on entistä vahvempi.

Tilan ylle vyöryivät valtion uudet sääntelytoimet. Tulivat kesantoveloitukset ja markkinointimaksut samalla kun tuotantohintoja alennettiin. Emäntä tilasi pitkälavaisen, jolla lihakarja ajettiin teurastamoon. Navetta tyhjeni ja emäntä ruostui, isäntä irtisanottiin. Ruotsissa hyvin menestynyt poika lähetti emännälle ruokarahaa isännältä salaa, sillä nöyryytykselläkin on rajansa (s.98-99).

Helmet-lukuhaaste, kohta 7: Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja

*
Rosa Liksom: Unohdettu vartti

Maan luettuani oli pakko kaivaa esiin vielä Liksomin varhaisempia teoksia. En ole lukenut niitä moneen vuoteen, mutta aikanaan ne kolahtivat todella kovaa.

Ja vieläkin. Lyhytproosakokoelma Unohdettu vartti on enimmäkseen vahvempaa tekstiä kuin Maa. Se on mieletön burleskiesitys, satiirista performanssia ja friikkishowta. Ja kuitenkin kaikkiin sen henkilöihin tarjotaan niin läpensä inhimillinen näkökulma, että lukija sen hyväksyy.

Tekstin tekee voimakkaammaksi sen aistivoimaisuus ja pohjoisten seutujen outojen henkilöiden vahvat tunteet, joita ei vaivauduta hillitsemään. Ne purkautuvat suoraan tekoina. Nihilistisesti, säännöistä ja tavoista piittaamatta.

Minäkertojat tulevat suoraan kohti, kieputtavat elämänsä murteella umpisolmuun. Yleiskieliset ulkopuoliset kertojat nimettömine kohteineen lähestyvät vinosti ja vetävät taikurin viitan sivuun juuri kun lukija sitä vähiten odottaa.

Rosa Liksom: Maa, Unohdettu vartti

Helmet-lukuhaaste, kohta 6: Kirjassa on monta kertojaa

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu