Siirry pääsisältöön

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo

Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin.

Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille.

Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset.

Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon muutkin teokset.

Runoja julkaistaan liian vähän, koska niitä ei osteta. Voisiko tehdä uudenvuodenlupauksen, että antaa joka vuosi edes kerran ystävälle lahjaksi ekologisen elämyslahjan, runoteoksen? Tämäkin kauniita ja kyyneliin liikuttavia muistoja herättävä teos sopisi loistavasti jokaiselle hoitovapaalle jäävälle tai sen päättävälle, lasta odottavalle, lapsensa päiväkotiin ensi kerran saattavalle tai vaikka isovanhemmaksi tulevalle. Antikvaareista löytyy vielä, sinne vain elämyksiä hankkimaan.

Helmet-lukuhaaste, kohta 27: Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja (Venho asuu samalla paikkakunnalla)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka

Duras’n teoksen teemoja ovat ulkopuolisuus sekä katseen kohteena oleminen ja sen vaikutus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Teemaa toistetaan eri yhteyksissä. Miltä asiat näyttävät? Miten ne todella ovat? Alkukohtauksessa kesäkaupungin hotellin hallissa kohtaavat nuori ulkomaalainen mies sekä nainen, joilla molemmilla on siniset silmät musta tukka. Nuorta ulkomaalaista katsoo myös epätoivoinen mies, joka ei koskaan unohda näkemäänsä. Ensisilmäystään, joka oli samalla viimeinen. Mies palkkaa naisen nukkumaan luonaan häivyttääkseen epätoivoista ulkopuolisuuden kokemustaan ja säilyttääkseen muiston nuoresta ulkomaalaisesta miehestä. Nainen saapuu, ottaa lakanat, vie ne huoneen pimeään osaan. Kietoutuu niihin kokonaan ja käy makuulle seinän viereen, lattialle. Aina yhtä uupuneena ja väsyneenä. Mies tarkkailee, miten nainen tekee samat liikkeet, saman erehdyksen. Antaa naisen erehtyä. Vasta myöhemmin, sitten kun nainen on nukahtanut, mies sanoo sen. Menee naisen luo, avaa l...