Johanna Venho: Tässä on valo
Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin.
Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille.
Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset.
Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon muutkin teokset.
Runoja julkaistaan liian vähän, koska niitä ei osteta. Voisiko tehdä uudenvuodenlupauksen, että antaa joka vuosi edes kerran ystävälle lahjaksi ekologisen elämyslahjan, runoteoksen? Tämäkin kauniita ja kyyneliin liikuttavia muistoja herättävä teos sopisi loistavasti jokaiselle hoitovapaalle jäävälle tai sen päättävälle, lasta odottavalle, lapsensa päiväkotiin ensi kerran saattavalle tai vaikka isovanhemmaksi tulevalle. Antikvaareista löytyy vielä, sinne vain elämyksiä hankkimaan.
Helmet-lukuhaaste, kohta 27: Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja (Venho asuu samalla paikkakunnalla)
Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin.
Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille.
Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset.
Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon muutkin teokset.
Runoja julkaistaan liian vähän, koska niitä ei osteta. Voisiko tehdä uudenvuodenlupauksen, että antaa joka vuosi edes kerran ystävälle lahjaksi ekologisen elämyslahjan, runoteoksen? Tämäkin kauniita ja kyyneliin liikuttavia muistoja herättävä teos sopisi loistavasti jokaiselle hoitovapaalle jäävälle tai sen päättävälle, lasta odottavalle, lapsensa päiväkotiin ensi kerran saattavalle tai vaikka isovanhemmaksi tulevalle. Antikvaareista löytyy vielä, sinne vain elämyksiä hankkimaan.
Helmet-lukuhaaste, kohta 27: Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja (Venho asuu samalla paikkakunnalla)