Konfiguraatio

Thomas Bernhardin Hakkuuta (suom. Tarja Roinila) lukiessani minä ajattelin, miten sääli onkaan, ettei tällaisia kirjoja paljon lueta eikä ehkä kirjoitetakaan, minä ajattelin, kirjoja, joiden rakenne on silkkaa vahvarytmistä musiikkia ja jotka iskevät kaikkeen siihen teennäiseen ja naurettavaan elämän esittämiseen elämisen sijaan, kaikkeen siihen valheelliseen, matkittuun elämän esittämiseen jota sosiaalinen media tulvii ja syytää silmille, jos erehtyy avaamaan älypuhelimensa sovelluksen kesken ikävystyttävän bussimatkan sen sijaan että olisi ottanut mukaansa kirjan, jolla on jotakin sanottavaa, joka hehkuu sanomisen intohimoa ja joka vie lukijan retkelle näkymättömään maailmaansa, josta hän ei palaa takaisin enää samana ihmisenä, minä ajattelin. Bernhardin Hakkuu julkaistiin Itävallassa vuonna 1984 ja pantiin kohta myyntikieltoon, koska sen henkilöt tunnistettiin ja mielenkuohu levisi kuten kirjailija ehkä oli tarkoittanutkin kertoessaan tekstissään, miten kertoja istuu laiskanlinn

Byattin Pieni musta kirja (suom. Kersti Juva) on viiden novellin kokoelma. Moni kertomus irtautuu kevyesti arjesta, karistelee todellisuuden turhan painolastin irti, ja pujahtaa sadunomaiseen maailmaan, maagisen realismin puolelle. Tarinoiden teemoiksi löytyy usein taide ja taiteilijan työ. Esimerkiksi tarinassa Kehotaidetta taideopiskelija Daisy tekee installaatioita kaikesta, mikä irti lähtee ja varsinkin omasta elämästään ja naisenkehonsa karuista kokemuksista. Kertomuksessa Kivinainen taas äitinsä kuolemaa surevassa Inesissä käynnistyy muutos, jonka jälkeen taiteilija kuuluu eri maailmaan kuin ennen. Byatt kuvaa kauniisti kehon kukkimista kivenä. Ihona basaltti, vuorisuola, gneissi, liuske, kvartsi, alabasteri, peridotiitti, opaali, karneoli, meripihka; suonissa sula laava. Myös kertomus Materiaalia käsittelee taidetta ja taiteilijan työtä. Kirjoittajakurssin uusi opiskelija, hento vanha nainen Cicely Fox on joutsen ankkojen keskellä. Hän on loistava, koska hän osaa kuvata ar

”Kosto – rakkaustarina” (suom. Kaijamari Sivill) on kertomus rikoksesta, jonka uhri ei saa tukea eikä oikeutta. Joyce Carol Oates kuvaa oivaltavasti pikkukaupungin yhteisöä, jota julma joukkoraiskaus repii kahtia. Kertojakokeiluillaan hän tuo rikoksen lähelle lukijaa, liiankin lähelle. Valitsin tämän teoksen analysoitavaksi, koska se on erinomainen näyte tarinan vaikuttavuudesta. Sitä voisi käyttää jopa testinä mielipidevaikuttamisesta. Oletko sitä mieltä, että oman käden oikeus on väärin? Hyvä. Lue sitten Joyce Carol Oatesin ”Kosto -rakkaustarina” ja vastaa kysymykseen uudelleen. Onko mielipiteesi muuttunut, vaihtanut aavistuksen suuntaa tai onko se vähemmän voimakas kuin ennen? Miten Oates sen tekee? Taitava tarinankertoja on vahva vaikuttaja. Tiedostamattomilta vaikutuksilta voi välttyä ja pitää mielensä vapaana valitsemaan, jos oppii kriittisen lukutaidon perusasiat ja tarkastelee tarinaa tarinana. Ensiksikin tarinankertoja vakuuttaa kuulijansa tai lukijansa luomalla luotta