Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Japani merkityt tekstit.

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Jotkut kirjat vaativat lukijalta hiukan kypsyttelyä. Harukin Murakamin Suuri lammasseikkailu (suom. englanninnoksesta Leena Tamminen) kuuluu niihin. Sitä ei voi pilkkoa osiin tai analysoida puhki. Se on paras vain kokea ja suostua siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Toki voisi antaa kirjalle leiman ja luokitella sen maagiseksi realismiksi, surrealismiksi tai spekulatiiviseksi fiktioksi, mutta luokittaminen ei anna lukijalle minkäänlaisia keinoja kirjan syvempään ymmärtämiseen. Ymmärtäminen on ehkä mahdotonta, mutta se ei estä nauttimasta kirjasta, koska kirja itse ymmärtää lukijaansa jollakin syvemmällä tasolla. Miten voisikaan olla ihastumatta kirjaan, joka kaiken tapahtumisensa pienenä sivuhuomautuksena tulee määritelleeksi matojen maailmankaikkeuden: ’ --- vaihtoehtoisten merkitysten maailmankaikkeudessa suurin ongelma on, että kaikki pitkittyy ja mutkistuu. Kysyn lehmältä: ”Mihin sinä pihtejä kaipaat?” Ja lehmä vastaa: ”Minulla on hirveä nälkä.” Sitten minä kysyn: ”Miks...

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Yasunari Kawabatan Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies) on kaunis ja vähän hämmentäväkin teos. Kawabata kuvaa omaa kulttuuriaan niin hienovireisesti, että länsimaisen lukijan on vaikeaa täysin ymmärtää sen teemoja. Päähenkilöt ovat tokiolainen Shimamura, lumisen vuoristoseudun kylpylään aika ajoin matkustava mies sekä Komako, vuoristoseudulla syntynyt tyttö, yksi kylpylän geishoista. Kolmannen persoonan kertoja näkee Shimamuran ajatuksiin, mutta Komakosta kerrotaan vain vuorosanat ja häntä katsotaan ulkoapäin. Komako on elämänläheinen ja intohimoinen, hänessä ilmenevät luonnonläheisyys ja perinteinen japanilainen estetiikka. Tokiolainen Shimamura puolestaan on syventynyt länsimaiseen kulttuuriin, varsinkin esittävään estetiikkaan kuten teatteriin ja tanssiin. Hän etsii kylpylästä elämyksiä ja ihailua kaupunkielämään ja perheeseensä kyllästyttyään. Henkilöt ja heidän vuorovaikutuksensa siis edustavat myös perinteisen japanilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja kultt...

Lian Hearn: Otorin klaanin tarina

Lastenkirjailija Gillian Rubinstein kirjoitti nimimerkillä Lian Hearn fantasiatrilogian Otorin klaanin tarina: Satakielilattia Nurmi vuoteenaan Kuun kirkkaus. Jaakko Kankaanpään suomentama trilogia on hyvä vaihtoehto, jos haluaa joskus uppoutua tarinaan päiväkausiksi ja samalla tehdä mielikuvitusmatkan keskiaikaiseen Japaniin. Kyse on tosiaan kuin matkasta, sillä kerronta katsoo Japania ja japanilaista kulttuuria turistin silmin. Mukana ovat feodaalisen Japanin samurait (tarinassa soturiklaani), ninjat (Heimo) mystisine taitoineen kuten näkymättömäksi muuttuminen sekä salamurhaajien vuoksi rakennetut satakielilattiat. Minäkertoja Takeo ja hänen rakastettunsa Kaede ovat ajatusmaailmaltaan nykyaikaisia ja länsimaisiakin teinejä. Kerrontakin noudattelee eurooppalaista kerronnan perinnettä. Japanilaisempi tapa kertoa olisi jättää enemmän lukijan pääteltäväksi, kertoa vain ehdottoman välttämätön ja haikai-perinteen tapaan antaa kaiken muun syntyä lukijan mielessä. Fantasiakir...

Maxence Fermine: Lumi

Samurai kohtaa ranskalaisen nuorallatanssijattaren, ja menetyksen suru tekee hänestä mestarin, aikansa suurimman taiteilijan. Shintolaisen papin poika kieltäytyy seuraamasta esi-isiensä jälkiä sotilaana tai pappina, ryhtyy runoilijaksi ja kirjoittaa haikuja yksinomaan lumesta. Matkalla vuorten yli tapaamaan vanhaa mestaria hän löytää jäähän kivettyneenä mestarin kadonneen vaimon jäätyneen ruumiin. Nuorella miehellä on vakava pyrkimys kasvaa runoilijaksi. Voiko tätä ottaa tosissaan? Ranskalainen kirjailija kirjoittaa japanilaisen kulttuurin kliseistä tosissaan, haikumaisin äänenpainoin. Välillä ranskalainen kirpeys ja realismin pilkahdus saa vallan ja tekstiin pirskahtaa muutakin kuin valkoisia runoja ja kimaltavia sanoja. Ajoittainen tyylin ja rytmin vaihdos pelastaa teoksen sortumasta patetian painoon ja syöksemästä lukijaa synkkään myötähäpeään. Tämä kirja on Maxence Ferminen esikoisteos ja se on käännetty 17 kielelle. Sen voi lukea metaforana kirjoittamaan opettelemisesta. Ta...