Jotkut kirjat vaativat lukijalta hiukan kypsyttelyä. Harukin Murakamin Suuri lammasseikkailu (suom. englanninnoksesta Leena Tamminen) kuuluu niihin. Sitä ei voi pilkkoa osiin tai analysoida puhki. Se on paras vain kokea ja suostua siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Toki voisi antaa kirjalle leiman ja luokitella sen maagiseksi realismiksi, surrealismiksi tai spekulatiiviseksi fiktioksi, mutta luokittaminen ei anna lukijalle minkäänlaisia keinoja kirjan syvempään ymmärtämiseen. Ymmärtäminen on ehkä mahdotonta, mutta se ei estä nauttimasta kirjasta, koska kirja itse ymmärtää lukijaansa jollakin syvemmällä tasolla. Miten voisikaan olla ihastumatta kirjaan, joka kaiken tapahtumisensa pienenä sivuhuomautuksena tulee määritelleeksi matojen maailmankaikkeuden: ’ --- vaihtoehtoisten merkitysten maailmankaikkeudessa suurin ongelma on, että kaikki pitkittyy ja mutkistuu. Kysyn lehmältä: ”Mihin sinä pihtejä kaipaat?” Ja lehmä vastaa: ”Minulla on hirveä nälkä.” Sitten minä kysyn: ”Miks...