Harri Nordell: Hajo
Hajo on Harri Nordellin kuudes runokokoelma. 37 vuotta, kuusi kokoelmaa. Ensimmäinen, Syvällä päivät, ilmestyi 1980. Se oli aikoinaan ihan wau, iso tapaus. Saman koulun pojan esikoisteos.
Jos kaipaat täydellistä tulkintaa Hajon runojen intertekstuaalisista viittauksista, lue Vesa Haapalan analyysi Hajosta Helmet-kirjaston sivuilla.
Jos sen sijaan haluat vain kokea hienoa tekstiä sana sanalta ja säe säkeeltä, tartu kirjaan. Tekstille kuten taiteellekin on olemassa yhtä monta tulkintaa ja tapaa kokea kuin on kokijaakin.
Kulkea / yön pohjaa // Kulkea / sähähdellen // villissä / ruohokirjoituksessa
Minä kävelin kokoelman läpi kuin modernin taiteen museon. Seisahduin runojen äärelle. Katselin miten ne asettuivat ja taas muuttuivat, hulmusivat ja houkuttelivat katsomaan toiseltakin puolen. Palasin välillä takaisin päin. Jos tämä runokokoelma olisi kuvataidetta, minusta se koostuisi valkoisista muodoista. Mahdollisimman vähän väriä, mahdollisimman hiottu muoto. Kuin meren hioma, yhtä luonnollinen.
Niin vähän sanoja, että jokaisen sanan pitää kantaa monta merkitystä, ja ne kantavat ne kevyesti.
Kumartuvat kuuset, untenkertojat / Käsillä ei mitään, mitä et olisi kevyt antamaan pois
Helmet-lukuhaasteen sopiva numero oli vaikea löytää. Mikään ei oikein tee oikeutta tälle kauniille ja herkälle kirjalle. Valitsin lopulta kohdan 10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis. Marjaana Virran grafiikka toimii hienosti sekä kannessa että kuvituksessa.
Jos kaipaat täydellistä tulkintaa Hajon runojen intertekstuaalisista viittauksista, lue Vesa Haapalan analyysi Hajosta Helmet-kirjaston sivuilla.
Jos sen sijaan haluat vain kokea hienoa tekstiä sana sanalta ja säe säkeeltä, tartu kirjaan. Tekstille kuten taiteellekin on olemassa yhtä monta tulkintaa ja tapaa kokea kuin on kokijaakin.
Kulkea / yön pohjaa // Kulkea / sähähdellen // villissä / ruohokirjoituksessa
Minä kävelin kokoelman läpi kuin modernin taiteen museon. Seisahduin runojen äärelle. Katselin miten ne asettuivat ja taas muuttuivat, hulmusivat ja houkuttelivat katsomaan toiseltakin puolen. Palasin välillä takaisin päin. Jos tämä runokokoelma olisi kuvataidetta, minusta se koostuisi valkoisista muodoista. Mahdollisimman vähän väriä, mahdollisimman hiottu muoto. Kuin meren hioma, yhtä luonnollinen.
Niin vähän sanoja, että jokaisen sanan pitää kantaa monta merkitystä, ja ne kantavat ne kevyesti.
Kumartuvat kuuset, untenkertojat / Käsillä ei mitään, mitä et olisi kevyt antamaan pois
Helmet-lukuhaasteen sopiva numero oli vaikea löytää. Mikään ei oikein tee oikeutta tälle kauniille ja herkälle kirjalle. Valitsin lopulta kohdan 10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis. Marjaana Virran grafiikka toimii hienosti sekä kannessa että kuvituksessa.