Siirry pääsisältöön

Hajo

Harri Nordell: Hajo

Hajo on Harri Nordellin kuudes runokokoelma. 37 vuotta, kuusi kokoelmaa. Ensimmäinen, Syvällä päivät, ilmestyi 1980. Se oli aikoinaan ihan wau, iso tapaus. Saman koulun pojan esikoisteos.

Jos kaipaat täydellistä tulkintaa Hajon runojen intertekstuaalisista viittauksista, lue Vesa Haapalan analyysi Hajosta Helmet-kirjaston sivuilla.

Jos sen sijaan haluat vain kokea hienoa tekstiä sana sanalta ja säe säkeeltä, tartu kirjaan. Tekstille kuten taiteellekin on olemassa yhtä monta tulkintaa ja tapaa kokea kuin on kokijaakin.

Kulkea / yön pohjaa // Kulkea / sähähdellen // villissä / ruohokirjoituksessa

Minä kävelin kokoelman läpi kuin modernin taiteen museon. Seisahduin runojen äärelle. Katselin miten ne asettuivat ja taas muuttuivat, hulmusivat ja houkuttelivat katsomaan toiseltakin puolen. Palasin välillä takaisin päin. Jos tämä runokokoelma olisi kuvataidetta, minusta se koostuisi valkoisista muodoista. Mahdollisimman vähän väriä, mahdollisimman hiottu muoto. Kuin meren hioma, yhtä luonnollinen.

Niin vähän sanoja, että jokaisen sanan pitää kantaa monta merkitystä, ja ne kantavat ne kevyesti.

Kumartuvat kuuset, untenkertojat / Käsillä ei mitään, mitä et olisi kevyt antamaan pois


Helmet-lukuhaasteen sopiva numero oli vaikea löytää. Mikään ei oikein tee oikeutta tälle kauniille ja herkälle kirjalle. Valitsin lopulta kohdan 10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis. Marjaana Virran grafiikka toimii hienosti sekä kannessa että kuvituksessa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lempi

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...
Lue lisää

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...
Lue lisää

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Yasunari Kawabatan Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies) on kaunis ja vähän hämmentäväkin teos. Kawabata kuvaa omaa kulttuuriaan niin hienovireisesti, että länsimaisen lukijan on vaikeaa täysin ymmärtää sen teemoja. Päähenkilöt ovat tokiolainen Shimamura, lumisen vuoristoseudun kylpylään aika ajoin matkustava mies sekä Komako, vuoristoseudulla syntynyt tyttö, yksi kylpylän geishoista. Kolmannen persoonan kertoja näkee Shimamuran ajatuksiin, mutta Komakosta kerrotaan vain vuorosanat ja häntä katsotaan ulkoapäin. Komako on elämänläheinen ja intohimoinen, hänessä ilmenevät luonnonläheisyys ja perinteinen japanilainen estetiikka. Tokiolainen Shimamura puolestaan on syventynyt länsimaiseen kulttuuriin, varsinkin esittävään estetiikkaan kuten teatteriin ja tanssiin. Hän etsii kylpylästä elämyksiä ja ihailua kaupunkielämään ja perheeseensä kyllästyttyään. Henkilöt ja heidän vuorovaikutuksensa siis edustavat myös perinteisen japanilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja kultt...
Lue lisää