Siirry pääsisältöön

Hajo

Harri Nordell: Hajo

Hajo on Harri Nordellin kuudes runokokoelma. 37 vuotta, kuusi kokoelmaa. Ensimmäinen, Syvällä päivät, ilmestyi 1980. Se oli aikoinaan ihan wau, iso tapaus. Saman koulun pojan esikoisteos.

Jos kaipaat täydellistä tulkintaa Hajon runojen intertekstuaalisista viittauksista, lue Vesa Haapalan analyysi Hajosta Helmet-kirjaston sivuilla.

Jos sen sijaan haluat vain kokea hienoa tekstiä sana sanalta ja säe säkeeltä, tartu kirjaan. Tekstille kuten taiteellekin on olemassa yhtä monta tulkintaa ja tapaa kokea kuin on kokijaakin.

Kulkea / yön pohjaa // Kulkea / sähähdellen // villissä / ruohokirjoituksessa

Minä kävelin kokoelman läpi kuin modernin taiteen museon. Seisahduin runojen äärelle. Katselin miten ne asettuivat ja taas muuttuivat, hulmusivat ja houkuttelivat katsomaan toiseltakin puolen. Palasin välillä takaisin päin. Jos tämä runokokoelma olisi kuvataidetta, minusta se koostuisi valkoisista muodoista. Mahdollisimman vähän väriä, mahdollisimman hiottu muoto. Kuin meren hioma, yhtä luonnollinen.

Niin vähän sanoja, että jokaisen sanan pitää kantaa monta merkitystä, ja ne kantavat ne kevyesti.

Kumartuvat kuuset, untenkertojat / Käsillä ei mitään, mitä et olisi kevyt antamaan pois


Helmet-lukuhaasteen sopiva numero oli vaikea löytää. Mikään ei oikein tee oikeutta tälle kauniille ja herkälle kirjalle. Valitsin lopulta kohdan 10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis. Marjaana Virran grafiikka toimii hienosti sekä kannessa että kuvituksessa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu