Konfiguraatio

Pieni kaupunki on kriittisessä tilanteessa ja odottaa pelastajaa. Kyse ei kuitenkaan ole esimerkiksi pandemiasta, vaan musiikista. Kaupunki ottaa taiteen vakavasti. Tilanteen pelastaja, kuuluisa pianisti Ryder, ei kuitenkaan ole tilanteen tasalla. Kazuo Ishiguron Surullinen pianisti (suom. Helene Bützov)  muistuttaa rakenteeltaan musiikkia ja siten siihen onkin helpointa suhtautua. Samoja teemoja ja sävelkulkuja nousee esiin erilaisina muunnoksina. Teoksessa myös puhutaan paljon musiikista ja pienen kaupungin kulttuuripiirit suhtautuvat siihen melkein kuin uskontoon. Yhden onnistuneen konsertin katsotaan korjaavan kaiken. Mutta minkä kaiken, se jää lukijalle epäselväksi varsinkin, jos teokseen yrittää suhtautua romaanina. Juonikulkuja alkaa ja toistuu, mutta tapahtumien kulku noudattaa unen logiikkaa.  Pianistilla on vain yksi päivä ennen suurta ja tärkeää konserttia. Hän tapaa lukuisia ihmisiä, jotka kaikki haluavat häneltä jotakin heti hänen saavuttuaan hotelliin, ja jo...

Jotkut kirjat vaativat lukijalta hiukan kypsyttelyä. Harukin Murakamin Suuri lammasseikkailu (suom. englanninnoksesta Leena Tamminen) kuuluu niihin. Sitä ei voi pilkkoa osiin tai analysoida puhki. Se on paras vain kokea ja suostua siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Toki voisi antaa kirjalle leiman ja luokitella sen maagiseksi realismiksi, surrealismiksi tai spekulatiiviseksi fiktioksi, mutta luokittaminen ei anna lukijalle minkäänlaisia keinoja kirjan syvempään ymmärtämiseen. Ymmärtäminen on ehkä mahdotonta, mutta se ei estä nauttimasta kirjasta, koska kirja itse ymmärtää lukijaansa jollakin syvemmällä tasolla. Miten voisikaan olla ihastumatta kirjaan, joka kaiken tapahtumisensa pienenä sivuhuomautuksena tulee määritelleeksi matojen maailmankaikkeuden: ’ --- vaihtoehtoisten merkitysten maailmankaikkeudessa suurin ongelma on, että kaikki pitkittyy ja mutkistuu. Kysyn lehmältä: ”Mihin sinä pihtejä kaipaat?” Ja lehmä vastaa: ”Minulla on hirveä nälkä.” Sitten minä kysyn: ”Miks...

Islantilainen kirjailija Sjon leikittelee tekstissään kertojalla, kerronnalla ja lukijalla. Teoksen Sinun silmäsi näkivät minut kerronnassa on monta herkullisesti toisiinsa kietoutuvaa ja lomittuvaa tasoa. Kertoja on hyvin näkyvä, ja hänen yleisönsä / lukijansa myös. Molemmat kommentoivat aika ajoin kertomuksen tapahtumia, henkilöitä ja kerrontaa. Kertoja myös irvailee itseironisesti postmodernin kerronnan keinoille kuten intertekstuaalisille viittauksille. Kertoja esimerkiksi esittää pätkän Kafkan Muodonmuutoksesta. Lukija kyllästyy toisinaan sivukerrontaan ja yrittää palauttaa kertojan pääjuonen pariin: ”Ei enää enempää tarinoita!” ”Mutta tämä on kirjallisuusviite!” ”Entä sitten?” ”Se syventää Marie-Sophien ja miesparan, minun isäni, tarinaa, ja saa aikaan dialogin sen ja maailmankirjallisuuden välille.” Kertoja kertoo äitinsä ja isänsä kohtaamisesta ja omasta syntymästään. Mutta kertomuksessa ei ole mitään tavanomaista. Majatalon palvelijatar Marie-Sophie joutuu vahtimaan y...