Konfiguraatio

Kirja: Luiz Ruffato: Tekokukkia Luiz Ruffaton edellinen, suomennettu teos ” Rutosti hevosia ” oli minulle kuin ilmestys. Luin sitä ajatellen melkein joka sivulla ”Upeaa”… ”Tsiisus”… ”Ei tämmöistä olekaan… ei kukaan VOI kirjoittaa näin…” Odotukset olivat siis korkealla, kun sain käsiini Tekokukat . Hieman siihen petyin. Se on olevinaan helposti lähestyttävä kertomuskokoelma. Kirjailija kertoo esipuheessaan saaneensa tekstin eräältä Maailmanpankin konsultilta, etäiseltä sukulaiseltaan Dório Finettolta, joka lähetti Ruffatolle muistelmansa hyödynnettäväksi miten kirjailija vain halusi. Finetto oli työssään matkustellut ympäri maailmaa ja kohdannut kiinnostavia ihmisiä. Muistelmat kertoivat näistä kohtaamisista. Ruffato kertoo valinneensa sekalaisella kielellä ja tyylillä kirjoitetuista muistelmista muutamia lukuja ja muokanneensa ne kirjaksi. Finetto itse ei halunnut tulla merkityksi toiseksi tekijäksi edes. Kirjan sisällä on siis kirja: konsultin teos ”Matkoja vieraalla maalla”

Kirja: Saara Turunen – Rakkaudenhirviö Kirjaston varausjono oli pitkä. Vasta helmikuussa vuoro osui kohdalle. Kannattiko odottaa? No jaa. Melkein neljä ja puolisataa sivua samaa kertojanääntä on ookoo, jos kertoja on kiinnostava, kielellisesti taitava, uusia näkökulmia tarjoava. Neljä ja puolisataa sivua samaa kertojanääntä ei ole ookoo, jos kertoja vain rypee omissa ongelmisaan. Luettuani sata sivua olin jo panna kirjan pois. Ainoa mielenkiinto oli nähdä, muuttuisiko minäkertojan kerronta aikuisemmaksi ja kypsemmäksi sitä mukaa kun kasvutarina edistyy. Eipä juuri muuttunut. Minäkertojan viha ja inho kyllä kasvoivat. Vain keventävä itseironia pelasti tekstin. Etäännytystä olisi kyllä voinut enemmänkin harjoittaa, ja lyhentää reippaasti. # Ei näin. Kirjasta muualla sanottua: "tragikoominen kehityskertomus” (Savon Sanomat) "Teos ei piilottele viestiään siitä, mitä neuroottinen ja tunnekylmä koti pahimmillaan aiheuttaa. Lyhyet episodimaiset luvut kuvaavat päähenkil

Tein tämän blogin faviconiksi pienen mustavalkoisen kuvakkeen. Mustia läiskiä valkoisella pohjalla. Vähän niin kuin mustetahratesti. Joku voisi nähdä siinä ruusun. Toinen linnun. Kolmas mitä vain, mitä en nyt tässä edes keksisi. Minusta se sopii oikein hyvin blogiin, jossa ajattelin käsitellä kirjoja ja lukemista, niitäkin. Kirjakin näyttäisi toimivan vähän niin kuin mustetahratesti. Eri lukijat huomaavat ja poimivat siitä aivan eri asioita. Mitä monitulkintaisempi teos, sitä varmemmin se tapahtuu. Niin että lopulta mielipide kirjasta kertoo yhtä paljon lukijasta itsestään kuin kirjasta. Miksi hän valitsi sen kirjan? Miksi hän kiinnitti huomiota juuri niihin kohtiin, joita hän mielipiteessään nostaa esiin? Vygotskikin lähestyi tätä kysymystä ajatuksessaan lähikehityksen vyöhykkeistä. Melkein kaikki opettajat sen huomaavat. Jokin asia tekstissä tai oppikirjassa joko ohitetaan jos se ei millään tavoin kosketa tai sivua lukijan aiemmin oppimaa, kokemaa, näkemää, havaitsemaa. Jos se

Blogi? Mikä sille nimeksi? Tästä tulee ehkä kirjablogi. Ajatelmia luetusta, luetuista. Ehkä muustakin. Harkitsin vakavasti myös nimiä ReleaseNotes tai Disclaimer, mutta Konfiguraatio siitä tuli. Miksi? Sanan etymologia vain viehätti. Monimerkityksinen. Samassa sanassa muotoa, designia, layoutia, uudelleen järjestämistä ja henkeä (gestalt).   Kuva: Google