Siirry pääsisältöön

Maailman syrjällä - Portugalilaista nykyrunoutta

Maailman syrjällä – portugalilaista nykyrunoutta / Suomentanut ja toimittanut Rita Dahl

Portugalilaista runoutta on suomennettu olemattoman vähän. Saaritsa suomensi Fernando Pessoaa. Juuri muita ei tunneta. Rita Dahlin suomennosvalikoima onkin hieno kulttuuriteko.

Dahl esittelee yhdeksän portugalilaista runoilijaa, jotka ovat syntyneet vuosien 1890 ja 1971 välisenä aikana. Heidän tuotantonsa käsittää siis koko 1900-luvun merkittävimmät poeettiset suuntaukset Portugalissa.

Runojen kääntäminen on aina riski. En osaa portugalia, joten en kykene sanomaan mitään käännöksen laadusta. Eniten pidin valikoimassa Vasco Graça Mouran runoista.

hiljaisuus on aina sanan hiljaisuutta, / valmistettu käytössä kulumisesta, / ja kaikkea halutaan epäpuhtaasti / siinä mihin se sekoittuu / tai lopulta hajoaa / kuten ehkä satamalaituri, lähtö

#konffi

Jäin miettimään, olisiko valikoiman runot valita myös toisin. Muulle kuin akateemiselle yleisölle pitkä tieteellinen esipuhe ja saman sävyiset runoilijaesittelyt voivat olla liian raskaita. Toivottavasti saamme joskus myös suomennosvalikoiman, joka on toimitettu samaan tapaan kuin parhaat taidenäyttelyt kuratoidaan. Runoilijoiden tuotantoa voisi peilata rinnakkain ja vastakkain jonkin yhdistävän teeman ympärille? Runoja merestä? Runoja yhteiskunnasta?

Kiinnitin myös huomiota siihen, että esitellyt yhdeksän runoilijaa ovat kaikki miehiä. Eikö Portugalissa ole käännöksen arvoisia naisrunoilijoita vai mistä tämä painotus johtuu?

Helmet-lukuhaaste, kohta 49: vuoden 2017 uutuuskirja

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Kazuo Ishiguro: Surullinen pianisti

Pieni kaupunki on kriittisessä tilanteessa ja odottaa pelastajaa. Kyse ei kuitenkaan ole esimerkiksi pandemiasta, vaan musiikista. Kaupunki ottaa taiteen vakavasti. Tilanteen pelastaja, kuuluisa pianisti Ryder, ei kuitenkaan ole tilanteen tasalla. Kazuo Ishiguron Surullinen pianisti (suom. Helene Bützov)  muistuttaa rakenteeltaan musiikkia ja siten siihen onkin helpointa suhtautua. Samoja teemoja ja sävelkulkuja nousee esiin erilaisina muunnoksina. Teoksessa myös puhutaan paljon musiikista ja pienen kaupungin kulttuuripiirit suhtautuvat siihen melkein kuin uskontoon. Yhden onnistuneen konsertin katsotaan korjaavan kaiken. Mutta minkä kaiken, se jää lukijalle epäselväksi varsinkin, jos teokseen yrittää suhtautua romaanina. Juonikulkuja alkaa ja toistuu, mutta tapahtumien kulku noudattaa unen logiikkaa.  Pianistilla on vain yksi päivä ennen suurta ja tärkeää konserttia. Hän tapaa lukuisia ihmisiä, jotka kaikki haluavat häneltä jotakin heti hänen saavuttuaan hotelliin, ja jo...