Siirry pääsisältöön

Maailman syrjällä - Portugalilaista nykyrunoutta

Maailman syrjällä – portugalilaista nykyrunoutta / Suomentanut ja toimittanut Rita Dahl

Portugalilaista runoutta on suomennettu olemattoman vähän. Saaritsa suomensi Fernando Pessoaa. Juuri muita ei tunneta. Rita Dahlin suomennosvalikoima onkin hieno kulttuuriteko.

Dahl esittelee yhdeksän portugalilaista runoilijaa, jotka ovat syntyneet vuosien 1890 ja 1971 välisenä aikana. Heidän tuotantonsa käsittää siis koko 1900-luvun merkittävimmät poeettiset suuntaukset Portugalissa.

Runojen kääntäminen on aina riski. En osaa portugalia, joten en kykene sanomaan mitään käännöksen laadusta. Eniten pidin valikoimassa Vasco Graça Mouran runoista.

hiljaisuus on aina sanan hiljaisuutta, / valmistettu käytössä kulumisesta, / ja kaikkea halutaan epäpuhtaasti / siinä mihin se sekoittuu / tai lopulta hajoaa / kuten ehkä satamalaituri, lähtö

#konffi

Jäin miettimään, olisiko valikoiman runot valita myös toisin. Muulle kuin akateemiselle yleisölle pitkä tieteellinen esipuhe ja saman sävyiset runoilijaesittelyt voivat olla liian raskaita. Toivottavasti saamme joskus myös suomennosvalikoiman, joka on toimitettu samaan tapaan kuin parhaat taidenäyttelyt kuratoidaan. Runoilijoiden tuotantoa voisi peilata rinnakkain ja vastakkain jonkin yhdistävän teeman ympärille? Runoja merestä? Runoja yhteiskunnasta?

Kiinnitin myös huomiota siihen, että esitellyt yhdeksän runoilijaa ovat kaikki miehiä. Eikö Portugalissa ole käännöksen arvoisia naisrunoilijoita vai mistä tämä painotus johtuu?

Helmet-lukuhaaste, kohta 49: vuoden 2017 uutuuskirja

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

Kauan sitten olin hyvin innostunut eksistentialismista. Siksikin tartuin tähän kirjaan. Ja tietysti myös lukuhaasteen vuoksi. Jos on viikko aikaa lukea viisitoista kirjaa, sitä on valmis tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen. Yllätyksekseni pidin tästä kirjasta valtavan paljon. OMG, miten paljon ajatuksia se herättikään. Muinaisia merenpohjia, joita harpoin nyt pitkillä puujaloilla, koska uudenvuodenyön pyrstötähdet ja muut ilotulitukset ovat haasteen deadline, ajan loppu. Tällä kirjalla ja eksistentialistien kirjoituksilla on taas sanottavaa meidän ajallemme. #anythingforinstafeed Luonnonkaunis kansallispuiston saari. Turkoosia merta, valkoista korallihiekkaa. Näkymän pilaa noin kaksisataa turistia, jotka hyppäävät ilmaan jalat koukussa, kädet levällään. Ystävä ottaa hypystä kuvan. Sitten vaihdetaan osia. Hyppy, hyppy, hyppy kuva. Mielenkiintoinen rituaali. Olisiko sen voinut tehdä jossain muuallakin kuin luontonsa vuoksi suojellulla saarella? Valtava halli täynnä pakettej

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu