Konfiguraatio

Ihmeiden aika (suom. Pirkko Biström) voisi olla realistinen romaani ellei se olisi samalla aivan scifi. Walker tekee ajatuskokeen: mitä tapahtuisi, jos maapallon pyöriminen äkkiä hidastuisi. Jos 24 tunnin sijaan päivänvaloa olisi 72 tuntia ja pimeyttä samoin? Mitä tekisi yhteiskunta, mitä perhe, mitä  ihminen? Romaanin minäkertoja on kirjan alussa 11-vuotias Julia, joka asuu kalifornialaisessa lähiössä vanhempiensa kanssa. Julia harrastaa jalkapalloa ja pianonsoittoa ja käy koulua, jonne hän kulkee bussilla koulutovereidensa kanssa. Kirjan lopussa Julia on kaksikymmentäkolmevuotias. Kertojan ääni on selvästi alusta alkaen aikuisen, joka kirjoittaa kokemuksistaan lapsena. Ajatuskoe on mielenkiintoinen. Romaanin maailmassa television täyttävät uutiset, jossa ilmiötä ihmetellään, ja jota asiantuntijat puivat. Aluksi hidastumisessa on kyse minuuteista, vähitellen tunneista. Kun hidastuminen jatkuu, yhteiskunta alkaa jakautua kahtia. Poliittisella päätöksellä päätetään noudattaa edelle...

  Joyce Carol Oatesin romaani Elämäni rottana (suom. Kira Poutanen) on äärimmäisen ajankohtainen. Se tarjoaa näkökulmia sekä USA:n Black Lives Matter - liikkeeseen että Suomessa käytävään kouluväkivaltakeskusteluun. Teos on herkkä, mutta vivahteissaan viiltävä kuvaus nuoren tytön elämästä, jonka veljien teko muuttaa ikiajoiksi. Violet Rue Kerrigan kasvaa ison irlantilaissyntyisen perheen kuopuksena ja lemmikkinä Niagara Fallsin pikkukaupungissa. Perhettä hallitsee itsevaltiaasti isä, Jerome Kerrigan, Vietnamin veteraani. Oatesin aiemmissakin romaaneissa perhe on usein yhteiskunnan pienoiskuva, ja sen toiminta heijastaa yhteiskunnan arvoja, tapoja ja kulttuuria. Perhe sulkeutuu sisäänpäin, kuten USA:kin viimeisinä vuosina. Perheen asioista ei puhuta ulkopuolisille.  Sitten Violet Ruen isoveljet pahoinpitelevät kuoliaaksi samaa koulua käyneen mustan pojan, Hadrian Johnsonin. 12-vuotias Violet näkee yöllä veljiensä puhdistavan veristä baseball-mailaa.  Salaisuus painaa häntä...

Harry Salmenniemi on aloittanut kirjailijan uransa runoilijana. ”Virrata että”, ”Texas, sakset”. Useinkin proosaan siirtyessään runoilija saa aikaan kiinnostavaa jälkeä ja uudenlaista tekstipintaa. Runoilija kun rakastaa usein enemmän kieltä kuin kertomuskaavaa protagonisteineen ja antagonisteineen. Sellainen lähestymistapa vaatii lukijalta samaa asennetta. Moni lukija on tottunut juonivetoiseen kertomuskaavaan eikä aina ole valmis hyväksymään tekstiä, joka poikkeaa niin paljon odotetusta. Mutta eihän muusikkokaan aina käytä melodiaa ja toistuvia kertosäkeitä ja perusmelodian yksinkertaista transponointia. Musiikkia voi silti kuunnella ja siitä voi pitää tai ainakin saada kiinnostavia elämyksiä. Melodiaa ei ole, mutta sen sijaan soittajat improvisoivat ja kokeilevat. Pianisti kuuluu äkkiä ihastuvan johonkin kolmisointuun ja alkaa toistaa sitä. Tai saksofonisti puhaltaa ilmoille niin haikean sävelen, että muut soittimet ymmärtävät vaieta ja antaa sen soida. Kokeellista proosaa voi lukea...

Elizabeth Stroutin romaanissa minäkertoja Lucy Barton joutuu viettämään sairaalassa monta viikkoa kaivaten lapsiaan ja aviomiestään. Yllätys on suuri, kun eräänä päivänä Lucyn äiti tulee käymään ja viettää sairaalassa tyttärensä luona viisi päivää. Nimeni on Lucy Barton (suom. Kristina Rikman) on kaunis kertomus äidin ja tyttären suhteesta ja elämästä, jossa mikään ei ole itsestään selvää. Lucy on perheensä ensimmäinen ja ainoa korkeakoulun käynyt ja New Yorkiin muuttanut. Pieni Illinoisin maalaiskylä ja köyhä koti eivät juuri ole antaneet eväitä maailmalla selviytymiseen, mutta Lucy on lahjakas ja oppivainen. Sosiaaliset tilanteet ovat joskus hänelle vaikeita. Miten pysyä mukana keskustelussa vanhoista tv-sarjoista, kun lapsuudenkoti oli autotalli eikä televisiota ollut? Lucy on kiltti ja avoin ja valmis rakastamaan jokaista, joka osoittaa hänelle ystävällisyyttä. Huomaavaista lääkäriä. Kohteliasta naapuria.  Sosiaalinen nousu on merkinnyt vieraantumista perheestä. Vieraantuminen...

 Sattuipa käteen tämä 1966 ilmestynyt kiintoisa kirja. Siintää Sargassomeri (suom. Eva Siikarla) on Länsi-Intiassa syntyneen brittiläisen Jean Rhysin tunnetuin teos. Ennen kaikkea se tunnetaan Jane Eyre -pastissina. Rhys on valinnut teoksensa päähenkilöksi Kotiopettajattaren romaanin sivuhenkilön Bertha Masonin, Edward Rochesterin hullun vaimon.  Siintää Sargassomeri on kirja, joka ei olisi voinut syntyä Haworthin pappilassa Charlotte Brontën kynästä. Sen on kirjoittanut Länsi-Intiassa syntynyt kirjailija, ja se tuo kiinnostavan uuden näkökulman niinkin kanonisoituun klassikkoon ja kaikkien rakkaustarinoiden arkkityyppiin kuin Kotiopettajattaren romaaniin.  Rhysin teos sijoittuu 1830-luvun Jamaikaan. Orjuus on vastikään lakkautettu ja yhteiskunnassa kuohuu. Orjia omistaneita valkoisia vihataan. Päähenkilö Antoinette Cosway kasvaa yksinäisenä ja äitinsä hylkimänä. Annette-äiti on mennyt hyvin nuorena naimisiin vanhan alkoholisoituneen plantaasinomistajan kanssa. Antoine...

Kaikki on mahdollista (suom. Kristiina Rikman) on Stroutin " Nimeni on Lucy Barton " -teoksen sisarteos tai jatko. Lucy Bartonin tarinaa käännellään eri näkökulmista. Teosta voi pitää novellikokoelmana, ketjunovellina tai mosaiikkiromaanina. Hyvä teksti ei helposti solahda luokitteluihin eikä sen tarvitsekaan. Teos sisältää yhdeksän kertomusta Illinoisin Amgashin pikkukaupungin ja sen lähiympäristön ihmisistä. Lucyn veli ja sisko asuvat yhä siellä, samoin monet hänen koulutoverinsa. Bartonin perhe oli yhteisön pohjasakkaa, jota parempiosaiset väistelivät ja sanoivat tekevänsä sen hajun vuoksi. Lapsena Lucya ylenkatsottiin ja kiusattiin, mutta hänestä tuli kirjailija, joka antoi teoksillaan paljonkin ajateltavaa sekä kiusaajilleen että tukijoilleen. Kaikki on mahdollista -kokoelman novelleissa Lucyn perheeseen tavalla tai toisella liittyvät päähenkilöt usein keskustelevat yhteisestä menneisyydestä. Henkilöiden kohtaamiset kuvastavat pikkukaupungin yhteisön erityistä tahmeutta ...

Richard jää eläkkeelle klassisten kielten professorin virastaan ja hänen päivänsä ovat tyhjää täynnä. Liikaa aikaa, liian vähän merkityksellistä tekemistä. Vaimo kuollut, rakastajatar jättänyt. Samaan aikaan afrikkalaisten pakolaisten virta Libyasta Välimeren yli Eurooppaan kasvaa. Saksaan asti selvinneiden pakolaisten päivät pakolaiskeskuksissa ovat tyhjää täynnä. Liikaa aikaa ja byrokratia tekee mielekkään työnteon mahdottomaksi. Saksan kielen opetusta sentään saa. Geben, ging, gegangen. Mennä, meni, mennyt.  Berlin Alexzanderplatzille kokoontuu joukko pakolaisia, majoittuu mielenosoituksena telttoihin ja aloittaa nälkälakon, jotta heidät edes huomattaisiin. Tehdäkseen hätänsä näkyväksi. He päätyvät uutislähetykseen, ja uutisia katsoessaan Richard alkaa ihmetellä, miksi hän ei nähnyt pakolaisia Aleksanderplatzilla samana päivänä sitä kautta kulkiessaan. Lievä syyllisyys saa hänet lukemaan tarkemmin pikku-uutisia ja lopulta hakeutumaan pakolaisten valtaamaan Kreutzbergin keksityn ...