Siirry pääsisältöön

Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt

Richard jää eläkkeelle klassisten kielten professorin virastaan ja hänen päivänsä ovat tyhjää täynnä. Liikaa aikaa, liian vähän merkityksellistä tekemistä. Vaimo kuollut, rakastajatar jättänyt.

Samaan aikaan afrikkalaisten pakolaisten virta Libyasta Välimeren yli Eurooppaan kasvaa. Saksaan asti selvinneiden pakolaisten päivät pakolaiskeskuksissa ovat tyhjää täynnä. Liikaa aikaa ja byrokratia tekee mielekkään työnteon mahdottomaksi. Saksan kielen opetusta sentään saa. Geben, ging, gegangen. Mennä, meni, mennyt. 

Berlin Alexzanderplatzille kokoontuu joukko pakolaisia, majoittuu mielenosoituksena telttoihin ja aloittaa nälkälakon, jotta heidät edes huomattaisiin. Tehdäkseen hätänsä näkyväksi. He päätyvät uutislähetykseen, ja uutisia katsoessaan Richard alkaa ihmetellä, miksi hän ei nähnyt pakolaisia Aleksanderplatzilla samana päivänä sitä kautta kulkiessaan. Lievä syyllisyys saa hänet lukemaan tarkemmin pikku-uutisia ja lopulta hakeutumaan pakolaisten valtaamaan Kreutzbergin keksityn haastattelututkimuksen varjolla. Hän päätyy opettamaan pakolaisille saksaa ja Saksaa ja auttamaan heitä byrokratian oravanpyörässä minkä voi. Se on liian vähän. Pakolaiset eivät halua kertoa edes nimiään, jotta heitä ei voi merkitä karkotettavien listoihin. 

Erpenbeck aloittaa tarinan vähäeleisesti, maalailee sitä kevein, etäännytetyin vedoin. Vähitellen itäsaksalaisen eläkeläisprofessorin arki kietoutuu yhä tiheämmin pakolaisten julmiin elämäntarinoihin ja tulee yhä enemmän lukijankin iholle. 

Teoksessa rinnastuvat hienosti henkilöiden kautta viileä pohjoiseurooppalainen arki ja afrikkalainen värikäs inhimillisyys.

Entisenä DDR:n kansalaisena elänyt Richard tietää, millaista on herätä eräänä aamuna vieraassa maassa ja huomata, etteivät omat kokemukset ja klassinen oppineisuus auta luovimaan vieraassa kulttuurissa. Sivistyksensä ansiosta hän kuitenkin kykenee ymmärtämään laajasti Euroopan ja Afrikan kulttuureita. 

Media ja sosiaalinen media tulvivat mielipiteitä pakolaisista. Usein toistuu myös ajatus, että afrikkalaisten ongelmat pitäisi ratkaista Afrikassa. Richard miettii, mitä hänen omassa ratkaistavien ongelmien listassaan lukisi:

  • soita astianpesukoneen korjaajalle
  • varaa aika urologille
  • lue mittari

Sen sijaan hänen uuden pakolaistuttavansa Karonin listassa lukisi:

  • poista korruptio, nepotismi ja lapsityö Ghanasta

ja lukutaidottoman Hermeksen listassa:

  • varmista, että asetoimitukset loppuvat Tsadiin (USA ja Kiina)
  • kiellä öljyn poraaminen ja maastavienti (USA ja Kiina)

ToDo-listoilla Erpenbeck nostaa hienosti esiin yksilön voimattomuuden valtavien rakenteellisten ongelmien edessä. Yksilöiden hyväntekeväisyydellä ei niitä ratkaista, mutta sen ymmärtäessään yksilö voi joko lamaantua ongelmien suuruudesta tai tehdä kuten Richard, tehdä edes jotakin. Richard saa myös ystävänsä auttamaan pakolaisia ja tarjoamaan heille työtä. Hyväntekeväisyys ei yksin auta, mutta kun kyllin moni ihminen muuttaa asennettaan ja mielipidettään pakolaisista, on lainsäätäjienkin pakko ennen pitkää käsitellä ongelmaa.


Teoksen on suomentanut Jukka-Pekka Pajunen 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu