Samaan aikaan afrikkalaisten pakolaisten virta Libyasta Välimeren yli Eurooppaan kasvaa. Saksaan asti selvinneiden pakolaisten päivät pakolaiskeskuksissa ovat tyhjää täynnä. Liikaa aikaa ja byrokratia tekee mielekkään työnteon mahdottomaksi. Saksan kielen opetusta sentään saa. Geben, ging, gegangen. Mennä, meni, mennyt.
Berlin Alexzanderplatzille kokoontuu joukko pakolaisia, majoittuu mielenosoituksena telttoihin ja aloittaa nälkälakon, jotta heidät edes huomattaisiin. Tehdäkseen hätänsä näkyväksi. He päätyvät uutislähetykseen, ja uutisia katsoessaan Richard alkaa ihmetellä, miksi hän ei nähnyt pakolaisia Aleksanderplatzilla samana päivänä sitä kautta kulkiessaan. Lievä syyllisyys saa hänet lukemaan tarkemmin pikku-uutisia ja lopulta hakeutumaan pakolaisten valtaamaan Kreutzbergin keksityn haastattelututkimuksen varjolla. Hän päätyy opettamaan pakolaisille saksaa ja Saksaa ja auttamaan heitä byrokratian oravanpyörässä minkä voi. Se on liian vähän. Pakolaiset eivät halua kertoa edes nimiään, jotta heitä ei voi merkitä karkotettavien listoihin.
Erpenbeck aloittaa tarinan vähäeleisesti, maalailee sitä kevein, etäännytetyin vedoin. Vähitellen itäsaksalaisen eläkeläisprofessorin arki kietoutuu yhä tiheämmin pakolaisten julmiin elämäntarinoihin ja tulee yhä enemmän lukijankin iholle.
Teoksessa rinnastuvat hienosti henkilöiden kautta viileä pohjoiseurooppalainen arki ja afrikkalainen värikäs inhimillisyys.
Entisenä DDR:n kansalaisena elänyt Richard tietää, millaista on herätä eräänä aamuna vieraassa maassa ja huomata, etteivät omat kokemukset ja klassinen oppineisuus auta luovimaan vieraassa kulttuurissa. Sivistyksensä ansiosta hän kuitenkin kykenee ymmärtämään laajasti Euroopan ja Afrikan kulttuureita.
Media ja sosiaalinen media tulvivat mielipiteitä pakolaisista. Usein toistuu myös ajatus, että afrikkalaisten ongelmat pitäisi ratkaista Afrikassa. Richard miettii, mitä hänen omassa ratkaistavien ongelmien listassaan lukisi:
- soita astianpesukoneen korjaajalle
- varaa aika urologille
- lue mittari
Sen sijaan hänen uuden pakolaistuttavansa Karonin listassa lukisi:
- poista korruptio, nepotismi ja lapsityö Ghanasta
ja lukutaidottoman Hermeksen listassa:
- varmista, että asetoimitukset loppuvat Tsadiin (USA ja Kiina)
- kiellä öljyn poraaminen ja maastavienti (USA ja Kiina)
ToDo-listoilla Erpenbeck nostaa hienosti esiin yksilön voimattomuuden valtavien rakenteellisten ongelmien edessä. Yksilöiden hyväntekeväisyydellä ei niitä ratkaista, mutta sen ymmärtäessään yksilö voi joko lamaantua ongelmien suuruudesta tai tehdä kuten Richard, tehdä edes jotakin. Richard saa myös ystävänsä auttamaan pakolaisia ja tarjoamaan heille työtä. Hyväntekeväisyys ei yksin auta, mutta kun kyllin moni ihminen muuttaa asennettaan ja mielipidettään pakolaisista, on lainsäätäjienkin pakko ennen pitkää käsitellä ongelmaa.
Teoksen on suomentanut Jukka-Pekka Pajunen