Romaanin minäkertoja on kirjan alussa 11-vuotias Julia, joka asuu kalifornialaisessa lähiössä vanhempiensa kanssa. Julia harrastaa jalkapalloa ja pianonsoittoa ja käy koulua, jonne hän kulkee bussilla koulutovereidensa kanssa. Kirjan lopussa Julia on kaksikymmentäkolmevuotias. Kertojan ääni on selvästi alusta alkaen aikuisen, joka kirjoittaa kokemuksistaan lapsena.
Ajatuskoe on mielenkiintoinen. Romaanin maailmassa television täyttävät uutiset, jossa ilmiötä ihmetellään, ja jota asiantuntijat puivat. Aluksi hidastumisessa on kyse minuuteista, vähitellen tunneista. Kun hidastuminen jatkuu, yhteiskunta alkaa jakautua kahtia. Poliittisella päätöksellä päätetään noudattaa edelleen 24 tunnin vuorokausirytmiä, vaikka se merkitseekin, että osa päivistä eletään pimeydessä ja osa öistä kirkkaassa päivänvalossa. Osa väestöstä ei kuitenkaan hyväksy 24 tunnin luonnotonta rytmiä, vaan kapinoi ja yrittää elää arkeaan päivänvalon rytmissä. Heidän elämäntapaansa ei hyväksytä, vaan enemmistö alkaa syrjiä ja kiusata heitä.
Julian arki koostuu koulusta ja harrastuksista, mutta sekin muuttuu. Paras kaveri Hanna on mormoni ja hänen perheensä muuttaa Utahiin odottamaan maailmanloppua. Kun sitä ei tule, Hanna perheineen palaa, mutta Julia on silti menettänyt ystävänsä. Uusi ystävä on Seth, poika, Julian ensirakkaus ja paras kaveri.
Walkerin teoksessa ihmiset jatkavat arkeaan eivätkä ajattele suuria ja vaikeita kysymyksiä jos ei ole pakko. Kun ilmakehä ohenee ja aurinko tuhoaa kasvillisuutta, hankitaan pihoille keinonurmikot. Kun satokasvit eivät kestä pitkää ja kylmää yötä ja päivisin paahtavaa aurinkoa, esikaupungin hyväosaiset hankkivat kasvihuoneet ja keinovalot ja alkavat itse kasvattaa ruokaansa. Toisinajattelijat muuttavat omiin yhdyskuntiinsa, kunnes päivänvalorytmi käy heillekin mahdottomaksi. Magneettinen napa siirtyy ja painovoima kasvaa. Aurinkomyrskyt tuhoavat sähkönjakelua. Ihmiset alkavat sairastua selittämättömään painovoimatautiin ja kaiken sen keskellä Julian maailman täyttävät kaverihuolet, syntymäpäivät ja huoli oman perheen hajoamisesta, kun hänen isänsä aloittaa salasuhteen naapurin kanssa.
Teoksessa ei kysytä suoraan, miten ihminen selviytyy lajina, kun lajia kohtaa uhka, jonka armoilla on koko planeetan elämä. Siitä kuitenkin on kyse. Walker maalaa maailman, jossa ihminen selviytyy lajina hyvin huonosti silloin kun ihmiskunta ei edes osaa ajatella itseään lajina. Ihmiskunnalla on vain yksi planeetta, ja sekin avaruuden voimien armoilla, mutta kaikki elävät kuten ennenkin ja jäsentävät omaa elämäänsä perheittäin, kaveripiireittäin, kaupunginosittain ja kansakunnittain. Eri ryhmiin kuuluvia, eri tavoin käyttäytyviä ja ajattelevia aletaan sulkea joukosta pois. Teoksessa ei anneta toivoa, maailman muutos on pysyvä. Ihmiset eivät kuitenkaan luovuta, vaan yrittävät parhaansa mukaan uskoa, toivoa ja selviytyä silloinkin, kun toivoa ei ole.
Lapsikertojan kautta kuvattu maailma on armoton. Lukija olisi kaivannut vähän suurempaa toivon hiventä.