Siirry pääsisältöön

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Ihmeiden aika (suom. Pirkko Biström) voisi olla realistinen romaani ellei se olisi samalla aivan scifi. Walker tekee ajatuskokeen: mitä tapahtuisi, jos maapallon pyöriminen äkkiä hidastuisi. Jos 24 tunnin sijaan päivänvaloa olisi 72 tuntia ja pimeyttä samoin? Mitä tekisi yhteiskunta, mitä perhe, mitä  ihminen?

Romaanin minäkertoja on kirjan alussa 11-vuotias Julia, joka asuu kalifornialaisessa lähiössä vanhempiensa kanssa. Julia harrastaa jalkapalloa ja pianonsoittoa ja käy koulua, jonne hän kulkee bussilla koulutovereidensa kanssa. Kirjan lopussa Julia on kaksikymmentäkolmevuotias. Kertojan ääni on selvästi alusta alkaen aikuisen, joka kirjoittaa kokemuksistaan lapsena.

Ajatuskoe on mielenkiintoinen. Romaanin maailmassa television täyttävät uutiset, jossa ilmiötä ihmetellään, ja jota asiantuntijat puivat. Aluksi hidastumisessa on kyse minuuteista, vähitellen tunneista. Kun hidastuminen jatkuu, yhteiskunta alkaa jakautua kahtia. Poliittisella päätöksellä päätetään noudattaa edelleen 24 tunnin vuorokausirytmiä, vaikka se merkitseekin, että osa päivistä eletään pimeydessä ja osa öistä kirkkaassa päivänvalossa. Osa väestöstä ei kuitenkaan hyväksy 24 tunnin luonnotonta rytmiä, vaan kapinoi ja yrittää elää arkeaan päivänvalon rytmissä. Heidän elämäntapaansa ei hyväksytä, vaan enemmistö alkaa syrjiä ja kiusata heitä. 

Julian arki koostuu koulusta ja harrastuksista, mutta sekin muuttuu. Paras kaveri Hanna on mormoni ja hänen perheensä muuttaa Utahiin odottamaan maailmanloppua. Kun sitä ei tule, Hanna perheineen palaa, mutta Julia on silti menettänyt ystävänsä. Uusi ystävä on Seth, poika, Julian ensirakkaus ja paras kaveri. 

Walkerin teoksessa ihmiset jatkavat arkeaan eivätkä ajattele suuria ja vaikeita kysymyksiä jos ei ole pakko. Kun ilmakehä ohenee ja aurinko tuhoaa kasvillisuutta, hankitaan pihoille keinonurmikot. Kun satokasvit eivät kestä pitkää ja kylmää yötä ja päivisin paahtavaa aurinkoa, esikaupungin hyväosaiset hankkivat kasvihuoneet ja keinovalot ja alkavat itse kasvattaa ruokaansa. Toisinajattelijat muuttavat omiin yhdyskuntiinsa, kunnes päivänvalorytmi käy heillekin mahdottomaksi. Magneettinen napa siirtyy ja painovoima kasvaa. Aurinkomyrskyt tuhoavat sähkönjakelua. Ihmiset alkavat sairastua selittämättömään painovoimatautiin ja kaiken sen keskellä Julian maailman täyttävät kaverihuolet, syntymäpäivät ja huoli oman perheen hajoamisesta, kun hänen isänsä aloittaa salasuhteen naapurin kanssa. 

Teoksessa ei kysytä suoraan, miten ihminen selviytyy lajina, kun lajia kohtaa uhka, jonka armoilla on koko planeetan elämä. Siitä kuitenkin on kyse. Walker maalaa maailman, jossa ihminen selviytyy lajina hyvin huonosti silloin kun ihmiskunta ei edes osaa ajatella itseään lajina. Ihmiskunnalla on vain yksi planeetta, ja sekin avaruuden voimien armoilla, mutta kaikki elävät kuten ennenkin ja jäsentävät omaa elämäänsä perheittäin, kaveripiireittäin, kaupunginosittain ja kansakunnittain. Eri ryhmiin kuuluvia, eri tavoin käyttäytyviä ja ajattelevia aletaan sulkea joukosta pois. Teoksessa ei anneta toivoa, maailman muutos on pysyvä. Ihmiset eivät kuitenkaan luovuta, vaan yrittävät parhaansa mukaan uskoa, toivoa ja selviytyä silloinkin, kun toivoa ei ole. 

Lapsikertojan kautta kuvattu maailma on armoton. Lukija olisi kaivannut vähän suurempaa toivon hiventä. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Meri Kuusisto: Vuosi tavaratalossa

- Olen tulossa työhaastatteluun, Franz sanoi ja puristi kädessään nahkaisen salkkunsa kahvaa. Harmikseen Franzilla oli vessahätä. Hiki oli alkanut valua jo metrossa. Nainen kampesi itsensä ylös toimistotuolista, sulki lasikoppinsa, lätkäisi luukulle lapun, jossa luki ”Palaan, jos palaan”, ja käski Franzin seuraamaan häntä. Franz on saanut potkut työpaikastaan autokoulunopettajana, ja päätynyt tavarataloon työharjoittelijaksi 37-vuotiaana. Vakinaisen paikan voisi saada vasta, kun on vuoden kiertänyt eri osastoja ja selviytynyt niistä. Tavaratalolla ei mene hyvin. Asiakkaat ovat siirtyneet verkkokauppoihin. Super-päivätkään eivät enää kannata kuten ennen, ja niin tavaratalon johto päättää siirtää painopistettä paremman asiakaskokemuksen kehittämiseen ja ryhtyä myymään elämyksiä samalla kuin tavaroitakin. Konsultit keksivät, että henkilökunta tulee osallistaa kehittämiseen. Virallisissa puheissa henkilökunta on tavaratalon tulevaisuus, joka elämykset luo. Todellisuudessa päivät ovat

Gabriel Tallent: Minun ikioma kultani

Turtleksi kutsuttu Julie Alveston on neljätoistavuotias. Hänen äitinsä on kuollut, ja hän asuu isänsä kanssa Pohjois-Kaliforniassa syrjäisessä metsään rakennetussa talossa. Koulu ei suju hyvin. Turtle on liian erilainen kuin muut eikä itsekään arvosta itseään. Hänellä ei ole kavereita. Isä Martin ei niitä kuitenkaan hyväksyisi. Isän valta on Turtlen elämässä läsnä kaikkialla, ja hän katsoo elämäänsä ja itseäänkin isänsä silmin. Epäonnistuja. Surkea ämmä. Surkea pikku pelkuriämmä. Turtle osaa kyllä ampua. Hän osaa ampua jäniksen ja teurastaa ja nylkeä sen. Hän osaa purkaa ja koota ja huoltaa aseita, hiipiä äänettömästi, käytellä puukkoa, suunnistaa metsissä ja sukeltaa syvyyksiin simpukoita ja ankeriaita etsimään. Aseenkäyttötaidot hän on oppinut sekä isältään että ukiltaan, joka on Korean ja Vietnamin sodan veteraani. Minun ikioma kultani (suom. Arto Schroderus) on kirjoitettu ulkopuolisen kertojan kertomana. Kertoja fokalisoi hyvin läheltä päähenkilöä ja hänen kokemuksiaan ja m