Siirry pääsisältöön

Tekstit

Herran tarhurit

Margaret Atwood: Herran tarhurit, suom. Kristiina Drews Luin Herran tarhurit jo suomennoksen ilmestymisvuonna (2010), mutta silloin se ei tehnyt erityistä vaikutusta. Mielenkiintoista, miten edeltävä lukukokemus voi vaikuttaa jälkimmäiseen tekstiin. Herran tarhurit on Oryxin ja Craken jatko-osa. Se toimii kyllä itsenäisenä teoksenakin, mutta kokemus ei ole ollenkaan sama! Herran tarhurit käsittelee samaa ajanjaksoa kuin Oryx ja Crake, mutta tapahtumat sijoittuvat rahvaanmaille. Tarhurit ovat uskonlahko, joka uskoo yksinkertaiseen elämään ja varautuu ihmiskunnan tuhoon, vedettömään tulvaan. He viljelevät kattopuutarhoissa, elävät yksinkertaisesti, valmistavat vaatteensa ja tarve-esineensä kierrätysmateriaalista sekä säilövät ruokaa ja selviytymisvarusteita salaisiin Ararateihinsa. He etsivät raamatusta ekologista sanomaa ja laativat hagiografioita myös myöhempien aikojen ihmisistä, jotka ovat toimineet luonnon ja ihmisten hyväksi. Yhteisöä johtavat Aatamit ja Eevat. Toby on ...

Oryx ja Crake

Margaret Atwood: Oryx ja Crake, suom. Kristiina Drews Oryx ja Crake on dystopia siitä, mitä voi tapahtua kun ihminen peukaloi luontoa ja tavoittelee voittoa. Tarina alkaa autiolta rannalta, jossa yksinäinen Lumimies pakenee vihamieliseksi käyneen auringon säteitä ja koettaa kärsivällisesti opastaa uutta kaunista ja naiivia ihmisrotua elämään maailmassa, johon heidät tehtiin. Lumimies luulee olevansa viimeinen homo sapiens -lajin edustaja. Kertomuksessa kulkevat rinnakkain Lumimiehen selviytymiskamppailu ja hänen muistonsa menneestä maailmasta. Atwood ei kerro aikakautta, mutta kaksituhattalukua eletään. Tapahtumapaikkana on Pohjois-Amerikka. Kertomuksessa se oli jakautunut hyväosaisten ja syrjäytyneiden alueisiin. Oli olemassa rahvaanmaat ja suuryritysten suljetut, vartioidut asuinalueet. Aidoin ympäröityjä, vartioituja asuinalueita on Yhdysvalloissa jo nyt, mutta Atwoodin dystopiassa tämä kehityskulku on pitemmällä ja alueet täysin eriytyneitä. Suuryritykset tarjosivat työnteki...

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Menneisyyteen tatuoitu

Terhi Nikulainen: Menneisyyteen tatuoitu Terhi Nikulaisen uusimman dekkarin päähenkilö on Vera Ranta, venäläissyntyinen ylikonstaapeli. Tatuointistudion omistaja, nuori Josefiina Malmberg, löytyy studiostaan murhattuna. Vera ja hänen työparinsa Voitto saavat tapauksen selvitettäväkseen. Vera on poliisina outo lintu, kaunis ja tyylikäs nainen, joka pukeutuu mekkoihin ja korkokenkiin ja teitittelee kuulusteltaviaan. Koska hän on kaunis nainen, hänen pitää edetäkseen olla kaksin verroin mieskollegoja pätevämpi, ja sitä hän onkin. Hän ei tuijota vain tosiasioita, vaan uskoo vaistoihinsa. Juoni etenee kuulusteluiden ja löydösten kautta ja yllättää käänteillään. Josefiinan lähipiiriä epäillään. Murha vaikuttaa ensin huumausainerikokselta, sillä Josefiinan kotoa löytyy kannabisviljelmä. Mutta jotakin Josefiinan työtoveri ja ystävä Anette salaa, ja Vera aikoo saada selville, mitä. Sitten selviää, että muitakin tatuoijatyttöjä on murhattu Amsterdamissa. Onko Anetten asunnon ympärill...

Toivo Pesän muistelmat

Meri Kuusisto: Toivo Pesän muistelmat Toivo Pesän muistelmat on Meri Kuusiston toinen romaani. Esikoinen, Amerikkalainen, kertoi laitapuolen eläjistä kiinnostavalla kielellä. Se oli hiljaista hymyilevää kettuilua ihmisiä rajoittaville ääneen lausumattomille normeille ja yhteiskunnan säännöille. Toivo Pesän muistelmissa on tallella sama herkullinen kieli. Päähenkilöt eivät ole laitapuolen kulkijoita, vaan pyrkyreitä. Toivo Luhtala eli Toivo Pesä on kauppaopiston käynyt myyntimies, jolla ei ole puheissa mitään muuta kuin seuraava pano ja mistä sen saisi. Irmeli Angervuo on vahva nainen, jolla on vahvat vietit. Hän on kehittämässä ja tuotteistamassa uutta terapiamuotoa, huutoterapiaa. Siihen hän tarvitsee äänieristetyn kontin ja pyytää tarjousta eristämisestä myös Toivo Pesän ja hänen kaverinsa Sillin firmalta. Saabmies kohtaa Saabilla ajavan naisen, rakastuu ja on valmis muuttamaan elämäntapansa totaalisesti. Hän huomaa haluavansa perheen. Teoksen rakenne yllättää. Ensin Toivolla ...

Kannet, linnut

Kolme kantta, sama aihe. Linnut. Sattumalta olen lukenut nämä kirjat melkein peräjälkeen. Varannut kirjastosta tai poiminut hyllystä ihan tekijän nimen perusteella, en kansikuvan. Lintuaihe kaikissa, aivan erilaiset kirjat. Entä onko kuvan merkityskin sama? Hävityksen jumalan (Kate Atkinson) kannessa on kiuru, joka symboloi kevään tuloa ja voi merkitä myös toivoa. Muutama maininta kiurusta kirjasta toki löytyykin, päähenkilön lapsuuden lintuna. Toki kannessa on myös pommikone, joka kirjassa on tärkeämpi elementti. Olisiko pelkkä pommikone yksinään tuonut liikaa mieleen sota- tai jännityskirjan ja kosiskellut sillä väärää yleisöä? Jälkeen vedenpaisumuksen (P.C. Jersild) on julma dystopia, kertoo maailmasta ydinsodan jälkeen. Kyyhkyset on varmaankin valittu aiheeksi Raamatun vedenpaisumuskertomuksen perusteella. Nooa päästi arkista kyyhkysen, ja kun se ei palannut, hän tiesi veden laskeneen ja elämän maan pinnalla olevan taas mahdollista. Vai olisiko kuitenkin ollut parempi vali...

Hävityksen jumala

Kate Atkinson: Hävityksen jumala (A God in Ruins). Suom. Kaisa Kattelus. Hävityksen jumala on Atkinsonin edellisen teoksen Elämä elämältä sisarteos. Elämä elämältä kertoi Ursula Toddista, joka syntyi yhä uudelleen ja koki monta vaihtoehtoista henkilöhistoriaa. Hävityksen jumala tarttuu niistä joihinkin ja vie tapahtumia eri suuntaan. Hävityksen jumalassa kerrotaan lisää Toddin perheestä, joka on lukijalle tuttu ja josta lukija ehkä haluaakin tietää enemmän, kiinnostuu jokaisesta tiedosta, joka kertoo lisää Elämä elämältä-kirjan ratkaisemattomista arvoituksista. Tekstin kokee aluksi ikään kuin taas uutena elämänä Ursula Toddin elämien sarjassa. Päähenkilö on kuitenkin eri. Hävityksen jumala kertoo Ursulan lempiveljestä Teddystä, josta tuli pommikonelentäjä. Teddy ei kuolekaan pommituslennolla, vaan joutuu vankileirille ja selviytyy.  Eräässä Ursulan monista elämistä naapurin tytär Nancy Shawcross murhataan lapsena. Nyt Nancy elää, opiskelee matemaatikoksi, ratkoo sodan aik...