Siirry pääsisältöön

Herran tarhurit

Margaret Atwood: Herran tarhurit, suom. Kristiina Drews


Luin Herran tarhurit jo suomennoksen ilmestymisvuonna (2010), mutta silloin se ei tehnyt erityistä vaikutusta. Mielenkiintoista, miten edeltävä lukukokemus voi vaikuttaa jälkimmäiseen tekstiin. Herran tarhurit on Oryxin ja Craken jatko-osa. Se toimii kyllä itsenäisenä teoksenakin, mutta kokemus ei ole ollenkaan sama!

Herran tarhurit käsittelee samaa ajanjaksoa kuin Oryx ja Crake, mutta tapahtumat sijoittuvat rahvaanmaille. Tarhurit ovat uskonlahko, joka uskoo yksinkertaiseen elämään ja varautuu ihmiskunnan tuhoon, vedettömään tulvaan. He viljelevät kattopuutarhoissa, elävät yksinkertaisesti, valmistavat vaatteensa ja tarve-esineensä kierrätysmateriaalista sekä säilövät ruokaa ja selviytymisvarusteita salaisiin Ararateihinsa. He etsivät raamatusta ekologista sanomaa ja laativat hagiografioita myös myöhempien aikojen ihmisistä, jotka ovat toimineet luonnon ja ihmisten hyväksi. Yhteisöä johtavat Aatamit ja Eevat.

Toby on kotoisin rahvaanmailta. Hänen elämänsä on esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun ylintä valtaa käyttävät voittoa tavoittelevat suuryritykset. Tobyn äiti työskentelee hyvinvointialan yrityksessä, joka testaa tuotteitaan salaa rahvaanmaiden asiakkailla ja työntekijöilläänkin. Huonostihan siinä käy. Tobyn äiti kuolee salaperäiseen sairauteen ja ennen sitä perheen kaikki varat kuluvat hänen hoitoihinsa ja päätyvät samaiselle suuryritykselle, joka taudin aiheutti. Yrityksen voitto on varma, omistaahan se sekä taudin aiheuttaneet itsehoitolääkkeet että terveyspalvelut.

Tobyn elämä sen sijaan romahtaa. Isä tekee itsemurhan ja Tobyn pitää keskeyttää opintonsa ja hakeutua töihin, mihin ikinä sattuukaan pääsemään. Pikaravintolaketju Salaburgerin päällikkö Blanco suhtautuu työntekijöihinsä omaisuutenaan ja käyttää heitä, varsinkin Tobyn kaltaisia nuoria naisia, miten haluaa. Toby pelastuu pomoltaan Herran Tarhureiden huomaan.

Toby ei usko mihinkään, mutta tarhureiden yhteisössä hän saa osakseen huolenpitoa ja arvostusta. Ensin hän on vieraana, sitten hän vannoo vegevalansa ja liittyy jäseneksi. Lopulta hänet halutaan korkea-arvoisten Eevojen joukkoon, koska hän on oppinut tuntemaan luonnon lääkeaineet ja osaa hoitaa ihmisiä. Tarhureiden yhteisöön liittyy myös pieni Brenda eli Ren, jonka äiti Lucerne on jättänyt miehensä ja karannut rakastajansa kanssa rahvaanmaille.

Vedetön tulva, maailmanlaajuinen pandemia koittaa tarhurien vuonna kaksikymmentäviisi. Toby on yksin ja eristyksissä UusiOlon kylpylässä. Aikuiseksi kasvanut Ren pelastuu sattumalta, koska hänkin on taudilta suojassa, karanteenissa Pyrstömaailma-seksiklubilla, jossa hän on työskennellyt.

Teoksessa seurataan rinnan Tobyn ja Renin selviytymistä tuhon päivinä ja heidän muistojaan ajasta tarhureiden yhteisössä. Sekä Tobya että Renia uhkaavat kammottavan Verikuulapelin veteraanit, joista yksi on Tobyn entinen pomo Blanco. Verikuula on vaihtoehto raskaisiin rikoksiin syyllistyneille. He voivat valita joko kuoleman tai Nälkäpelin kaltaisen realitypelin, jossa henkiinjäänyt joukkue voittaa.

Oryxin ja Craken ensin lukenut löytää tekstistä viittauksia Craken ja Jimmyn tarinoihin. Niitä tarjoillaan pieninä palasina ja niiden limittyminen Craken ja Jimmyn tarinaan vie sekä Herran tarhureiden että Oryx ja Crake -lukukokemuksen uudelle tasolle.

Teos on vahva ekologinen kannanotto. Se kysyy, mihin johtaa suuryhtiöiden valta, eläinten hyväksikäyttö ja pienten piirien rajoittamaton halu kuluttaa. Mutta Atwood käsittelee Herran tarhureissa myös uskoa ja uskontoa. Miten uskonto syntyy ja mihin usko johtaa? Tarinan ajanjakso on sama kuin Oryxissa ja Crakessa, yhteiskunnan ongelmat samoja. Tarhureilla on niihin erilainen ratkaisu kuin korporaatioilla ja perimää tutkivilla tiedemiehillä.


Lopuksi Atwood kuljettaa molemmat sankarittarensa kohtaamaan uuden ihmisrodun, joka palvoo Oryxia ja Crakea luojinaan ja ymmärtää luonnonkansojen tapaan maailmasta vain itse koetut, hyvin konkreettiset asiat. Uudet ihmiset vailla historiaa ja kulttuurin painolastia ovat Atwoodin keino tutkia hyvän ja pahan ongelmaa. Toby on viisas vanha nainen, mutta hänkään ei kykene selittämään lapsenkaltaisille uusille ihmisille pahuutta muuten kuin tarinana ja legendana. Totuus on liian julma kerrottavaksi ja sen korvaa hagiografia, tarinan totuus.

Seuraava osa: Uusi maa

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka

Duras’n teoksen teemoja ovat ulkopuolisuus sekä katseen kohteena oleminen ja sen vaikutus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Teemaa toistetaan eri yhteyksissä. Miltä asiat näyttävät? Miten ne todella ovat? Alkukohtauksessa kesäkaupungin hotellin hallissa kohtaavat nuori ulkomaalainen mies sekä nainen, joilla molemmilla on siniset silmät musta tukka. Nuorta ulkomaalaista katsoo myös epätoivoinen mies, joka ei koskaan unohda näkemäänsä. Ensisilmäystään, joka oli samalla viimeinen. Mies palkkaa naisen nukkumaan luonaan häivyttääkseen epätoivoista ulkopuolisuuden kokemustaan ja säilyttääkseen muiston nuoresta ulkomaalaisesta miehestä. Nainen saapuu, ottaa lakanat, vie ne huoneen pimeään osaan. Kietoutuu niihin kokonaan ja käy makuulle seinän viereen, lattialle. Aina yhtä uupuneena ja väsyneenä. Mies tarkkailee, miten nainen tekee samat liikkeet, saman erehdyksen. Antaa naisen erehtyä. Vasta myöhemmin, sitten kun nainen on nukahtanut, mies sanoo sen. Menee naisen luo, avaa l...