Siirry pääsisältöön

Kannet, linnut



Kolme kantta, sama aihe. Linnut. Sattumalta olen lukenut nämä kirjat melkein peräjälkeen. Varannut kirjastosta tai poiminut hyllystä ihan tekijän nimen perusteella, en kansikuvan. Lintuaihe kaikissa, aivan erilaiset kirjat. Entä onko kuvan merkityskin sama?

Hävityksen jumalan (Kate Atkinson) kannessa on kiuru, joka symboloi kevään tuloa ja voi merkitä myös toivoa. Muutama maininta kiurusta kirjasta toki löytyykin, päähenkilön lapsuuden lintuna. Toki kannessa on myös pommikone, joka kirjassa on tärkeämpi elementti. Olisiko pelkkä pommikone yksinään tuonut liikaa mieleen sota- tai jännityskirjan ja kosiskellut sillä väärää yleisöä?

Jälkeen vedenpaisumuksen (P.C. Jersild) on julma dystopia, kertoo maailmasta ydinsodan jälkeen. Kyyhkyset on varmaankin valittu aiheeksi Raamatun vedenpaisumuskertomuksen perusteella. Nooa päästi arkista kyyhkysen, ja kun se ei palannut, hän tiesi veden laskeneen ja elämän maan pinnalla olevan taas mahdollista. Vai olisiko kuitenkin ollut parempi valita korppi? Se päästettiin ennen kyyhkystä, ja se palasi takaisin. Kerron myöhemmin kirjasta enemmän.

Toivo Pesän muistelmien (Meri Kuusisto) linnut ovat sen verran abstrakteja, etten niiden lajia tunnista. Parvi kaartaa tulevaisuuden suuntaan kohti toivoa ja sitten takaisin menneisyyteen. Laji voi olla vaikka äimän käki. :)

Näyttää vain olevan niin, että kirjoja lukee paljon nopeammin kuin niistä ehtii kirjoittaa. Seuraavaksi tarkastelen Toivo Pesän muistelmia ja sitten siirryn dystopioiden sarjaan.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...
Lue lisää

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...
Lue lisää

Oryx ja Crake

Margaret Atwood: Oryx ja Crake, suom. Kristiina Drews Oryx ja Crake on dystopia siitä, mitä voi tapahtua kun ihminen peukaloi luontoa ja tavoittelee voittoa. Tarina alkaa autiolta rannalta, jossa yksinäinen Lumimies pakenee vihamieliseksi käyneen auringon säteitä ja koettaa kärsivällisesti opastaa uutta kaunista ja naiivia ihmisrotua elämään maailmassa, johon heidät tehtiin. Lumimies luulee olevansa viimeinen homo sapiens -lajin edustaja. Kertomuksessa kulkevat rinnakkain Lumimiehen selviytymiskamppailu ja hänen muistonsa menneestä maailmasta. Atwood ei kerro aikakautta, mutta kaksituhattalukua eletään. Tapahtumapaikkana on Pohjois-Amerikka. Kertomuksessa se oli jakautunut hyväosaisten ja syrjäytyneiden alueisiin. Oli olemassa rahvaanmaat ja suuryritysten suljetut, vartioidut asuinalueet. Aidoin ympäröityjä, vartioituja asuinalueita on Yhdysvalloissa jo nyt, mutta Atwoodin dystopiassa tämä kehityskulku on pitemmällä ja alueet täysin eriytyneitä. Suuryritykset tarjosivat työnteki...
Lue lisää