Kolme kantta, sama aihe. Linnut. Sattumalta olen lukenut nämä kirjat melkein peräjälkeen. Varannut kirjastosta tai poiminut hyllystä ihan tekijän nimen perusteella, en kansikuvan. Lintuaihe kaikissa, aivan erilaiset kirjat. Entä onko kuvan merkityskin sama?
Hävityksen jumalan (Kate Atkinson) kannessa on kiuru, joka symboloi kevään tuloa ja voi merkitä myös toivoa. Muutama maininta kiurusta kirjasta toki löytyykin, päähenkilön lapsuuden lintuna. Toki kannessa on myös pommikone, joka kirjassa on tärkeämpi elementti. Olisiko pelkkä pommikone yksinään tuonut liikaa mieleen sota- tai jännityskirjan ja kosiskellut sillä väärää yleisöä?
Jälkeen vedenpaisumuksen (P.C. Jersild) on julma dystopia, kertoo maailmasta ydinsodan jälkeen. Kyyhkyset on varmaankin valittu aiheeksi Raamatun vedenpaisumuskertomuksen perusteella. Nooa päästi arkista kyyhkysen, ja kun se ei palannut, hän tiesi veden laskeneen ja elämän maan pinnalla olevan taas mahdollista. Vai olisiko kuitenkin ollut parempi valita korppi? Se päästettiin ennen kyyhkystä, ja se palasi takaisin. Kerron myöhemmin kirjasta enemmän.
Toivo Pesän muistelmien (Meri Kuusisto) linnut ovat sen verran abstrakteja, etten niiden lajia tunnista. Parvi kaartaa tulevaisuuden suuntaan kohti toivoa ja sitten takaisin menneisyyteen. Laji voi olla vaikka äimän käki. :)
Näyttää vain olevan niin, että kirjoja lukee paljon nopeammin kuin niistä ehtii kirjoittaa. Seuraavaksi tarkastelen Toivo Pesän muistelmia ja sitten siirryn dystopioiden sarjaan.