Siirry pääsisältöön

Kannet, linnut



Kolme kantta, sama aihe. Linnut. Sattumalta olen lukenut nämä kirjat melkein peräjälkeen. Varannut kirjastosta tai poiminut hyllystä ihan tekijän nimen perusteella, en kansikuvan. Lintuaihe kaikissa, aivan erilaiset kirjat. Entä onko kuvan merkityskin sama?

Hävityksen jumalan (Kate Atkinson) kannessa on kiuru, joka symboloi kevään tuloa ja voi merkitä myös toivoa. Muutama maininta kiurusta kirjasta toki löytyykin, päähenkilön lapsuuden lintuna. Toki kannessa on myös pommikone, joka kirjassa on tärkeämpi elementti. Olisiko pelkkä pommikone yksinään tuonut liikaa mieleen sota- tai jännityskirjan ja kosiskellut sillä väärää yleisöä?

Jälkeen vedenpaisumuksen (P.C. Jersild) on julma dystopia, kertoo maailmasta ydinsodan jälkeen. Kyyhkyset on varmaankin valittu aiheeksi Raamatun vedenpaisumuskertomuksen perusteella. Nooa päästi arkista kyyhkysen, ja kun se ei palannut, hän tiesi veden laskeneen ja elämän maan pinnalla olevan taas mahdollista. Vai olisiko kuitenkin ollut parempi valita korppi? Se päästettiin ennen kyyhkystä, ja se palasi takaisin. Kerron myöhemmin kirjasta enemmän.

Toivo Pesän muistelmien (Meri Kuusisto) linnut ovat sen verran abstrakteja, etten niiden lajia tunnista. Parvi kaartaa tulevaisuuden suuntaan kohti toivoa ja sitten takaisin menneisyyteen. Laji voi olla vaikka äimän käki. :)

Näyttää vain olevan niin, että kirjoja lukee paljon nopeammin kuin niistä ehtii kirjoittaa. Seuraavaksi tarkastelen Toivo Pesän muistelmia ja sitten siirryn dystopioiden sarjaan.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

Kauan sitten olin hyvin innostunut eksistentialismista. Siksikin tartuin tähän kirjaan. Ja tietysti myös lukuhaasteen vuoksi. Jos on viikko aikaa lukea viisitoista kirjaa, sitä on valmis tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen. Yllätyksekseni pidin tästä kirjasta valtavan paljon. OMG, miten paljon ajatuksia se herättikään. Muinaisia merenpohjia, joita harpoin nyt pitkillä puujaloilla, koska uudenvuodenyön pyrstötähdet ja muut ilotulitukset ovat haasteen deadline, ajan loppu. Tällä kirjalla ja eksistentialistien kirjoituksilla on taas sanottavaa meidän ajallemme. #anythingforinstafeed Luonnonkaunis kansallispuiston saari. Turkoosia merta, valkoista korallihiekkaa. Näkymän pilaa noin kaksisataa turistia, jotka hyppäävät ilmaan jalat koukussa, kädet levällään. Ystävä ottaa hypystä kuvan. Sitten vaihdetaan osia. Hyppy, hyppy, hyppy kuva. Mielenkiintoinen rituaali. Olisiko sen voinut tehdä jossain muuallakin kuin luontonsa vuoksi suojellulla saarella? Valtava halli täynnä pakettej

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu