Siirry pääsisältöön

Toivo Pesän muistelmat


Meri Kuusisto: Toivo Pesän muistelmat

Toivo Pesän muistelmat on Meri Kuusiston toinen romaani. Esikoinen, Amerikkalainen, kertoi laitapuolen eläjistä kiinnostavalla kielellä. Se oli hiljaista hymyilevää kettuilua ihmisiä rajoittaville ääneen lausumattomille normeille ja yhteiskunnan säännöille.

Toivo Pesän muistelmissa on tallella sama herkullinen kieli. Päähenkilöt eivät ole laitapuolen kulkijoita, vaan pyrkyreitä. Toivo Luhtala eli Toivo Pesä on kauppaopiston käynyt myyntimies, jolla ei ole puheissa mitään muuta kuin seuraava pano ja mistä sen saisi. Irmeli Angervuo on vahva nainen, jolla on vahvat vietit. Hän on kehittämässä ja tuotteistamassa uutta terapiamuotoa, huutoterapiaa. Siihen hän tarvitsee äänieristetyn kontin ja pyytää tarjousta eristämisestä myös Toivo Pesän ja hänen kaverinsa Sillin firmalta. Saabmies kohtaa Saabilla ajavan naisen, rakastuu ja on valmis muuttamaan elämäntapansa totaalisesti. Hän huomaa haluavansa perheen.

Teoksen rakenne yllättää. Ensin Toivolla menee lujaa. Yli yhdeksänkymmentä sivua seksistisiä kaksimielisyyksiä.

Keskellä on tarina toisenlaisesta Toivosta ja toisenlaisesta Irmelistä. Työtön ja asunnoton toppatakki-Toivo tapaa Irmelin, terapeutin ja prostituoitujen tukihenkilön, jota kalvaa ahdistus ja päässä kuuluva huuto. Tässä osassa lukijasta tulee osallinen teokseen. Hän joutuu mielessään ottamaan kantaa, miten tähän osaan suhtautuu: haluaako lukea sen näkynä Toivon tulevaisuudesta, vaihtoehtohenkilöhistoriana vai metafiktiona siitä, miten henkilöhahmo rakentuu. Kaikki vaihtoehdot ovat läsnä eivätkä ihan ole.

Kolmannen osan kertoja on hurmaava: ”Hei, olen ahdistus ja tämä on tarina siitä, kuinka pilaan Irmelin elämän.” Tässä osassa Toivo Pesä ja Irmeli yrittävät vakavaa suhdetta. Pakko ottaa vastuu Irmelin pienestä kummipojasta saa Toivosta esiin aikuisen ja voisi saada isän. Perhettä ei kuitenkaan synny, sillä Irmelikin on sitoutumiskyvytön ja harhailee edestakaisin Toivon ja entisen miehensä Kristerin välillä.

Toivo Pesän muistelmat kertoo paitsi tasa-arvosta, myös muutoksesta. Siitä se todella kertoo - muutoksesta, joka tulee ja muuttaa Toivon toisenlaiseksi. Se voisi olla epäuskottavaa, mutta lukija ostaa sen kuitenkin. Joitakin murtumia on ollut näkyvissä jo Toivon rehvastelevassa kerronnassa naisjutuistaan. Puhe on sitä, mitä naistenmieheltä odotetaan, todelliset toiveet jotakin muuta.

#konffi

Jos en olisi luottanut lujasti tekijään, niin kiusaus jättää koko teos kesken ensimmäisen osan olisi voinut käydä ylivoimaiseksi. Toivo Pesä ei ole miellyttävä henkilö. Yhdeksänkymmentä sivua Toivo Pesän seksististä kommentointia on rasittavaa, eikä tekstiin siinä kohden pysty suhtautumaan keinona kertoa, millaista puhetta äijäkulttuurissa tuotetaan tavan vuoksi. Toisenlainen lukutapa avautuu vasta seuraavissa osissa. Että äijäpuhe ei olekaan Toivolle arvo, vaan normi. Äijäpuhetta pitää tuottaa, jotta kuuluisi joukkoon.

Satunnainen lukija, joka ei ole tutustunut aiempaan teokseen, ei voisi olettaa saati tietää, että varmasti on odotettavissa jotain enemmänkin. Olisiko voinut ajatella, että jo ensimmäisessä osassa olisi ollut  enemmän jotain, näkökulmaa, joka tekee ärsyttävästä ja rehvastelevasta Toivo Pesästä inhimillisemmän?

Joka tapauksessa peukutan tätä! Mahtavaa riskinottoa! Saa kokeilla! Toisenlaisia tekstejä kaivataan! Kaavaan ”päähenkilö ja hänen konfliktinsa – valinnat, joita hänen on tehtävä – ratkaisu” on kirjoitettu ihan tarpeeksi monta kirjaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu