Meri Kuusisto: Toivo Pesän muistelmat
Toivo Pesän muistelmissa on tallella sama herkullinen kieli. Päähenkilöt eivät ole laitapuolen kulkijoita, vaan pyrkyreitä. Toivo Luhtala eli Toivo Pesä on kauppaopiston käynyt myyntimies, jolla ei ole puheissa mitään muuta kuin seuraava pano ja mistä sen saisi. Irmeli Angervuo on vahva nainen, jolla on vahvat vietit. Hän on kehittämässä ja tuotteistamassa uutta terapiamuotoa, huutoterapiaa. Siihen hän tarvitsee äänieristetyn kontin ja pyytää tarjousta eristämisestä myös Toivo Pesän ja hänen kaverinsa Sillin firmalta. Saabmies kohtaa Saabilla ajavan naisen, rakastuu ja on valmis muuttamaan elämäntapansa totaalisesti. Hän huomaa haluavansa perheen.
Teoksen rakenne yllättää. Ensin Toivolla menee lujaa. Yli yhdeksänkymmentä sivua seksistisiä kaksimielisyyksiä.
Keskellä on tarina toisenlaisesta Toivosta ja toisenlaisesta Irmelistä. Työtön ja asunnoton toppatakki-Toivo tapaa Irmelin, terapeutin ja prostituoitujen tukihenkilön, jota kalvaa ahdistus ja päässä kuuluva huuto. Tässä osassa lukijasta tulee osallinen teokseen. Hän joutuu mielessään ottamaan kantaa, miten tähän osaan suhtautuu: haluaako lukea sen näkynä Toivon tulevaisuudesta, vaihtoehtohenkilöhistoriana vai metafiktiona siitä, miten henkilöhahmo rakentuu. Kaikki vaihtoehdot ovat läsnä eivätkä ihan ole.
Kolmannen osan kertoja on hurmaava: ”Hei, olen ahdistus ja tämä on tarina siitä, kuinka pilaan Irmelin elämän.” Tässä osassa Toivo Pesä ja Irmeli yrittävät vakavaa suhdetta. Pakko ottaa vastuu Irmelin pienestä kummipojasta saa Toivosta esiin aikuisen ja voisi saada isän. Perhettä ei kuitenkaan synny, sillä Irmelikin on sitoutumiskyvytön ja harhailee edestakaisin Toivon ja entisen miehensä Kristerin välillä.
Toivo Pesän muistelmat kertoo paitsi tasa-arvosta, myös muutoksesta. Siitä se todella kertoo - muutoksesta, joka tulee ja muuttaa Toivon toisenlaiseksi. Se voisi olla epäuskottavaa, mutta lukija ostaa sen kuitenkin. Joitakin murtumia on ollut näkyvissä jo Toivon rehvastelevassa kerronnassa naisjutuistaan. Puhe on sitä, mitä naistenmieheltä odotetaan, todelliset toiveet jotakin muuta.
#konffi
Jos en olisi luottanut lujasti tekijään, niin kiusaus jättää koko teos kesken ensimmäisen osan olisi voinut käydä ylivoimaiseksi. Toivo Pesä ei ole miellyttävä henkilö. Yhdeksänkymmentä sivua Toivo Pesän seksististä kommentointia on rasittavaa, eikä tekstiin siinä kohden pysty suhtautumaan keinona kertoa, millaista puhetta äijäkulttuurissa tuotetaan tavan vuoksi. Toisenlainen lukutapa avautuu vasta seuraavissa osissa. Että äijäpuhe ei olekaan Toivolle arvo, vaan normi. Äijäpuhetta pitää tuottaa, jotta kuuluisi joukkoon.Satunnainen lukija, joka ei ole tutustunut aiempaan teokseen, ei voisi olettaa saati tietää, että varmasti on odotettavissa jotain enemmänkin. Olisiko voinut ajatella, että jo ensimmäisessä osassa olisi ollut enemmän jotain, näkökulmaa, joka tekee ärsyttävästä ja rehvastelevasta Toivo Pesästä inhimillisemmän?
Joka tapauksessa peukutan tätä! Mahtavaa riskinottoa! Saa kokeilla! Toisenlaisia tekstejä kaivataan! Kaavaan ”päähenkilö ja hänen konfliktinsa – valinnat, joita hänen on tehtävä – ratkaisu” on kirjoitettu ihan tarpeeksi monta kirjaa.