Konfiguraatio

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...

Kate Atkinson: Elämä elämältä Mitä jos ihmisen elämä ei olisikaan ainoa? Jos syntyisikin aina uudelleen, elämään samaa elämää?  Ursula Todd syntyy helmikuussa 1910 ja pimeys lankeaa melkein saman tien: vastasyntynyt kuristuu napanuoraansa, koska lääkäri ei ehdi paikalle auttamaan   synnytyksessä lumimyrskyn vuoksi. Seuraavassa elämässä samana päivänä helmikuussa vuonna 1910 lääkäri ehtiikin paikalle, ja Ursulan elämä alkaa, hyvin toimeentulevan porvarisperheen kolmantena lapsena. Mutta pimeys lankeaa taas varhain lapsuudessa - Ursula hukkuu mereen. Kaikki alkaa taas alusta. Ursula syntyy, mutta ei huku, koska sattumalta rannalla on taidemaalari, joka ehtii apuun ja kiskoo hänet merestä. Ursula Toddin elämää seurataan vuodesta 1910-luvulta 1960-luvulle. Tähän aikakauteen mahtuu kaksi maailmansotaa, ja ne vaikuttavat Ursulan ja hänen perheensä kohtaloihin. Yhdessä elämässä Ursula kuolee ensimmäisen maailmansodan jälkeen espanjantautiin, seuraavassa ei. Sen sijaa...

Kirja: Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi / Suomentanut Taina Wallin Auts, nyt ei konfiguroida. Tässä kirjassa ei ole mitään, minkä toivoisi olevan toisin. Sen sijaan siihen ihastuu jo ensimmäisillä sivuilla. Viimeistään nämä lauseet ensimmäisellä sivulla lumosivat: ”Lintu kirkaisi ja hyppeli pakoon pudonneiden lehtien yli. Oksat huojuivat ja rahisivat toisiaan vasten pilkkoen vaeltavaa valonsädettä viipaleiksi. Midas kulki valonsäteen kannoilla, asteli sen jättämien varjojälkien yli.”. Pakkohan oli etsiä käsiinsä alkukielinen teos ja katsoa, millaista alkutekstiä Shaw kirjoittaa:”A bleating bird skipped away over leaves. Branches swayed and clacked against each other overhead, snipping through the roving beam. He kept up his close pursuit, treading through its trail of shadows.” Shawn kieli on sekä soinnukasta että vahvan visuaalista. Suomentaja on tehnyt hienoa työtä, tavoittanut Shaw’n kielen soinnillisuuden missä vain voi. Bleating bird, through its trail. Vaeltavaa valons...

Kirja: Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen Maagisen realismin genre on aina ollut minusta kiinnostava. Etsiskelin luettavaa siltä saralta, ja käteen osui Tuomo Jäntin Talven hallava hevonen, vuonna 2015 ilmestynyt esikoisromaani. Alku oli hyvä. Vuosi 2019. Minäkertoja Ronin tyttärellä Siljalla on outoja kykyjä. Päiväkodista soitetaan ja dialogikin rakennetaan loistavasti.  Tunnistaminen vetää suupielet ylös - juuri noin epäselvästi ja kierrellen ihmiset puhuvat. Minäkertojia onkin sitten lisää. Seuraava on Ronin äiti Sanna vuonna 2001. Hänen miesystävänsä katoaa oudosti.  Katoamista katsotaan myös Armaksen, Ronin isoisoisän näkökulmasta. Ja muidenkin. Eri minäkertojat kertovat vuodesta 1970 ja 1957 ja vieläkin varhaisemmista tapahtumista. Tarinasta kasvaakin  kolme suvun tarina. Minäkertojien näkökulmat leikkaavat toisiaan. Takaumia, muistoja, suuria tunteita. Lopulta lukija putoaa kärryiltä. Miksi tämä kaikki kerrottiin? Miksi nämä tapahtumat valittiin kerrott...

Kirja: Luiz Ruffato: Tekokukkia Luiz Ruffaton edellinen, suomennettu teos ” Rutosti hevosia ” oli minulle kuin ilmestys. Luin sitä ajatellen melkein joka sivulla ”Upeaa”… ”Tsiisus”… ”Ei tämmöistä olekaan… ei kukaan VOI kirjoittaa näin…” Odotukset olivat siis korkealla, kun sain käsiini Tekokukat . Hieman siihen petyin. Se on olevinaan helposti lähestyttävä kertomuskokoelma. Kirjailija kertoo esipuheessaan saaneensa tekstin eräältä Maailmanpankin konsultilta, etäiseltä sukulaiseltaan Dório Finettolta, joka lähetti Ruffatolle muistelmansa hyödynnettäväksi miten kirjailija vain halusi. Finetto oli työssään matkustellut ympäri maailmaa ja kohdannut kiinnostavia ihmisiä. Muistelmat kertoivat näistä kohtaamisista. Ruffato kertoo valinneensa sekalaisella kielellä ja tyylillä kirjoitetuista muistelmista muutamia lukuja ja muokanneensa ne kirjaksi. Finetto itse ei halunnut tulla merkityksi toiseksi tekijäksi edes. Kirjan sisällä on siis kirja: konsultin teos ”Matkoja vieraalla maalla”...

Kirja: Saara Turunen – Rakkaudenhirviö Kirjaston varausjono oli pitkä. Vasta helmikuussa vuoro osui kohdalle. Kannattiko odottaa? No jaa. Melkein neljä ja puolisataa sivua samaa kertojanääntä on ookoo, jos kertoja on kiinnostava, kielellisesti taitava, uusia näkökulmia tarjoava. Neljä ja puolisataa sivua samaa kertojanääntä ei ole ookoo, jos kertoja vain rypee omissa ongelmisaan. Luettuani sata sivua olin jo panna kirjan pois. Ainoa mielenkiinto oli nähdä, muuttuisiko minäkertojan kerronta aikuisemmaksi ja kypsemmäksi sitä mukaa kun kasvutarina edistyy. Eipä juuri muuttunut. Minäkertojan viha ja inho kyllä kasvoivat. Vain keventävä itseironia pelasti tekstin. Etäännytystä olisi kyllä voinut enemmänkin harjoittaa, ja lyhentää reippaasti. # Ei näin. Kirjasta muualla sanottua: "tragikoominen kehityskertomus” (Savon Sanomat) "Teos ei piilottele viestiään siitä, mitä neuroottinen ja tunnekylmä koti pahimmillaan aiheuttaa. Lyhyet episodimaiset luvut kuvaavat päähenkil...

Tein tämän blogin faviconiksi pienen mustavalkoisen kuvakkeen. Mustia läiskiä valkoisella pohjalla. Vähän niin kuin mustetahratesti. Joku voisi nähdä siinä ruusun. Toinen linnun. Kolmas mitä vain, mitä en nyt tässä edes keksisi. Minusta se sopii oikein hyvin blogiin, jossa ajattelin käsitellä kirjoja ja lukemista, niitäkin. Kirjakin näyttäisi toimivan vähän niin kuin mustetahratesti. Eri lukijat huomaavat ja poimivat siitä aivan eri asioita. Mitä monitulkintaisempi teos, sitä varmemmin se tapahtuu. Niin että lopulta mielipide kirjasta kertoo yhtä paljon lukijasta itsestään kuin kirjasta. Miksi hän valitsi sen kirjan? Miksi hän kiinnitti huomiota juuri niihin kohtiin, joita hän mielipiteessään nostaa esiin? Vygotskikin lähestyi tätä kysymystä ajatuksessaan lähikehityksen vyöhykkeistä. Melkein kaikki opettajat sen huomaavat. Jokin asia tekstissä tai oppikirjassa joko ohitetaan jos se ei millään tavoin kosketa tai sivua lukijan aiemmin oppimaa, kokemaa, näkemää, havaitsemaa. Jos se ...