Siirry pääsisältöön

Hirviö

Kirja: Saara Turunen – Rakkaudenhirviö

Kirjaston varausjono oli pitkä. Vasta helmikuussa vuoro osui kohdalle. Kannattiko odottaa? No jaa.

Melkein neljä ja puolisataa sivua samaa kertojanääntä on ookoo, jos kertoja on kiinnostava, kielellisesti taitava, uusia näkökulmia tarjoava. Neljä ja puolisataa sivua samaa kertojanääntä ei ole ookoo, jos kertoja vain rypee omissa ongelmisaan. Luettuani sata sivua olin jo panna kirjan pois. Ainoa mielenkiinto oli nähdä, muuttuisiko minäkertojan kerronta aikuisemmaksi ja kypsemmäksi sitä mukaa kun kasvutarina edistyy.

Eipä juuri muuttunut. Minäkertojan viha ja inho kyllä kasvoivat. Vain keventävä itseironia pelasti tekstin. Etäännytystä olisi kyllä voinut enemmänkin harjoittaa, ja lyhentää reippaasti.
# Ei näin.

Kirjasta muualla sanottua:
  • "tragikoominen kehityskertomus” (Savon Sanomat)
  • "Teos ei piilottele viestiään siitä, mitä neuroottinen ja tunnekylmä koti pahimmillaan aiheuttaa. Lyhyet episodimaiset luvut kuvaavat päähenkilön vierautta suhteessa ulkopuoliseen maailmaan sekä omaan itseen." (Turun Sanomat)
  • "Romaanin niin sanottu sisäinen matka kuulostaa puuduttavalta. Päähenkilö etsii omaa paikkaansa maailmassa – sekä henkisesti että fyysisesti. --Myönteiseksi kokemukseksi Rakkaudenhirviön nostaa Turusen riemastuttavan tarkka pelisilmä maalaisten, kaupunkilaisten, aikuisten, nuorten, lasten, naisten, miesten, pärjääjien, tunarien, taiteilijoiden ja tekotaiteilijoiden edesottamuksia kohtaan. --- Harharetkelle neidon tuuppaa äidin hokema opetus, että ihan tavallinen pitää olla." (Helsingin Sanomat)
Teos sai kuitenkin esikoispalkinnon. Perusteluissa mainittiin ”kodittomaksi itsensä tuntevan sukupolven ääni”. En usko, että koko kolmikymppisten sukupolvi on noin täynnä vihaa! Suuresti ihmettelin myös sitä, että Rakkaudenhirviö palkittiin, vaikka ehdolla oli myös Anu Kaajan Muodonmuuttoilmoitus.

Yhden vastauksen tähän tarjosi Tiina Raevaaran kolumni Hesarissa: "… median murroksen ruuhkauttamat toimitukset kokevat helpommaksi tarttua asioihin henkilöiden kuin laajojen ilmiöiden kautta. Suomessa julkisuutta tuntuvat nyt saavan erityisesti kirjat, joiden aihe liittyy niiden kirjoittajiin. Toimittajan on helppo löytää tulokulma juttuunsa, kun kirjailijassa itsessään tiivistyy kirjan aihe." http://www.hs.fi/kulttuuri/a1456114238719

Niinpä. Palkitaan se, mistä on helpompi tehdä mediatapaus. Yksinkertainen kaupallinen selitys.

#Konffi

Kaikkeahan voi aina kehittää.

Konfiguraatio 1:
  • Etsi & korvaa toiminnolla kaikki kotimaassani –sanat kotikylässäni-sanoiksi. En tunnistanut suomalaisuuden kuvausta kirjasta. Pikemminkin siinä viittailtiin kliseisiin siitä, mitä suomalaisuus on ollut joskus 1970-luvulla. Mieluummin enemmän tarkkuutta. Tuulipukuja näkyy yhä harvemmin. Kaupungin täyttää yhä useammin värikäs festari tai ravintolapäivä.
    Konfiguraatio 2: Näistä voisi ehkä oppia jotain:
    • Nathalie Sarraute: Ystäväni Martereau. Siinäkin on nuoruudessaan epävarma minäkertoja, mutta tämä kertoja kuvaa taitavasti perheen ongelmallisen vuorovaikutuksen vivahteita. Siis myös muiden keskinäisiä suhteita. Ei vain minäkertojan suhdetta johonkuhun toiseen, yhteen kerrallaan.
    • Thomas Bernhard: Hakkuu. Vihainen minäkertoja vihaa kaikkea ympärillään. Mutta älykkään ilkeästi ja itseään reflektoivasti, ei lapiolla umpimähkään hakaten.

    Tämän blogin suosituimmat tekstit

    Kaikki se, mitä en muista

    Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...
    Lue lisää

    Lempi

    Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...
    Lue lisää

    Meri Valkama: Sinun, Margot

    Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...
    Lue lisää