Siirry pääsisältöön

Elämä elämältä


Kate Atkinson: Elämä elämältä


Mitä jos ihmisen elämä ei olisikaan ainoa? Jos syntyisikin aina uudelleen, elämään samaa elämää? 

Ursula Todd syntyy helmikuussa 1910 ja pimeys lankeaa melkein saman tien: vastasyntynyt kuristuu napanuoraansa, koska lääkäri ei ehdi paikalle auttamaan  synnytyksessä lumimyrskyn vuoksi. Seuraavassa elämässä samana päivänä helmikuussa vuonna 1910 lääkäri ehtiikin paikalle, ja Ursulan elämä alkaa, hyvin toimeentulevan porvarisperheen kolmantena lapsena. Mutta pimeys lankeaa taas varhain lapsuudessa - Ursula hukkuu mereen. Kaikki alkaa taas alusta. Ursula syntyy, mutta ei huku, koska sattumalta rannalla on taidemaalari, joka ehtii apuun ja kiskoo hänet merestä.

Ursula Toddin elämää seurataan vuodesta 1910-luvulta 1960-luvulle. Tähän aikakauteen mahtuu kaksi maailmansotaa, ja ne vaikuttavat Ursulan ja hänen perheensä kohtaloihin. Yhdessä elämässä Ursula kuolee ensimmäisen maailmansodan jälkeen espanjantautiin, seuraavassa ei. Sen sijaan toisessa elämässä hän hautautuu toisen maailmansodan pommituksissa Lontoossa talonraunioihin. Ja taas seuraavassa elämässä Ursula kohtaa rauniot, mutta ei uhrina vaan kodinturvajoukkojen jäsenenä, pelastamassa ihmisiä raunioista. Jossakin elämässä Ursula lähtee opiskelunsa jälkeen Saksaan ja ampuu Hitlerin, jossakin toisessa ei.

Kate Atkinson on kirjoittanut hienon kirjan, jonka rakenne on kiinnostava ja taitavasti toteutettu. Samat tilanteet ja kohtaukset kerrotaan vähän eri näkökulmasta tai eri henkilön näkökulmasta. Se saa lukijan ajattelemaan, miten paljon pienet sattumukset ja arkiset valinnat voivat vaikuttaa omaan ja muiden elämään. Kirjailija on suurten kysymysten äärellä, mutta kirjassa on kyse myös kirjailijan vallasta henkilöihinsä. Kirjailija leikittelee, henkilöt eivät ole kiveen hakattuja. Heistä voi kirjoittaa monta erilaista versiota. Sitten voikin kysyä, onko henkilö tai romaanihenkilö silti sama ihminen, vaikka tekee aivan erilaisia tekoja? Miten meidän tekomme ja valintamme muuttavat meitä?

Entä jos? Mikä pieni tapahtuma voisi sysätä ihmiselämän uuteen suuntaan ja muuttaa samalla monen muunkin ihmisen elämää? Ja voisiko olla mahdollista, että edellisistä elämistä jäisi jokin muisto tai edes pahan aavistus, vaisto varoittamassa suunnasta, jonka päässä vain pimeys lankeaa? 

#Konffi:

 

Jotain kehittämistä tässäkin teoksessa olisi. Se toimisi loistavasti ilman Hitlerin murhaa. Harva teos silti kestää hitlerit tai jeesukset lukijan alkamatta kiemurrella epämukavasti. Elämä elämältä on kuitenkin myös koskettava kuvaus esimerkiksi arjen historiasta ja naisten tekemästä työstä sotavuosina. Hitleriä ei tarvittaisi. Tai sitten kirjailija voisi kysyä, olisiko historia pääpiirteissään sama, vaikka hitleriä ei olisi ollut? Olisiko silti ollut suuren vihan aika, sorron, epäluulon ja rasismin aika?  

Lue myös sisarteos: Kate Atkinson - Hävityksen jumala

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lempi

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...
Lue lisää

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...
Lue lisää

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Yasunari Kawabatan Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies) on kaunis ja vähän hämmentäväkin teos. Kawabata kuvaa omaa kulttuuriaan niin hienovireisesti, että länsimaisen lukijan on vaikeaa täysin ymmärtää sen teemoja. Päähenkilöt ovat tokiolainen Shimamura, lumisen vuoristoseudun kylpylään aika ajoin matkustava mies sekä Komako, vuoristoseudulla syntynyt tyttö, yksi kylpylän geishoista. Kolmannen persoonan kertoja näkee Shimamuran ajatuksiin, mutta Komakosta kerrotaan vain vuorosanat ja häntä katsotaan ulkoapäin. Komako on elämänläheinen ja intohimoinen, hänessä ilmenevät luonnonläheisyys ja perinteinen japanilainen estetiikka. Tokiolainen Shimamura puolestaan on syventynyt länsimaiseen kulttuuriin, varsinkin esittävään estetiikkaan kuten teatteriin ja tanssiin. Hän etsii kylpylästä elämyksiä ja ihailua kaupunkielämään ja perheeseensä kyllästyttyään. Henkilöt ja heidän vuorovaikutuksensa siis edustavat myös perinteisen japanilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja kultt...
Lue lisää