Siirry pääsisältöön

Tyttö, joka muuttui lasiksi

Kirja: Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi / Suomentanut Taina Wallin

Auts, nyt ei konfiguroida. Tässä kirjassa ei ole mitään, minkä toivoisi olevan toisin. Sen sijaan siihen ihastuu jo ensimmäisillä sivuilla. Viimeistään nämä lauseet ensimmäisellä sivulla lumosivat: ”Lintu kirkaisi ja hyppeli pakoon pudonneiden lehtien yli. Oksat huojuivat ja rahisivat toisiaan vasten pilkkoen vaeltavaa valonsädettä viipaleiksi. Midas kulki valonsäteen kannoilla, asteli sen jättämien varjojälkien yli.”.

Pakkohan oli etsiä käsiinsä alkukielinen teos ja katsoa, millaista alkutekstiä Shaw kirjoittaa:”A bleating bird skipped away over leaves. Branches swayed and clacked against each other overhead, snipping through the roving beam. He kept up his close pursuit, treading through its trail of shadows.”

Shawn kieli on sekä soinnukasta että vahvan visuaalista. Suomentaja on tehnyt hienoa työtä, tavoittanut Shaw’n kielen soinnillisuuden missä vain voi. Bleating bird, through its trail. Vaeltavaa valonsädettä viipaleiksi.

Haastattelussa kirjailija mainitsee vaikutteinaan Kafkan sekä Andersenin sadut, varsinkin Pienen merenneidon. (http://www.litro.co.uk/2012/12/ali-shaw-qa/)

Teos todella ammentaakin satujen ja myyttien perinteistä. Salaperäisillä saarilla (St. Hauda’s Land) asuu omituisia olentoja. Otus, joka muuttaa valkoiseksi kaiken, mitä katsoo. Miniatyyrikokoisia yökönsiipisiä lehmiä. Sädehtiviä meduusoja. Saaren sumuisilta suomailta löytyy lasiksi muuttuneita ihmisiä. Saaret ovat kuvitteelliset, sijaintinsa puolesta ne voisivat olla Ulko-Hebridit tai Färsaaret.
Toisin kuin saduissa, henkilöt eivät ole yksiulotteisesti hyviä tai pahoja, vaan eläviä ihmisiä luonteineen ja kohtaloineen. Midas on yksinäinen ihminen, kärsii sosiaalisista peloista, kohtaa maailman vain kameran linssin läpi. Hän tapaa sattumalta Idan, joka on alkanut muuttua lasiksi.

Teos on kaunis rakkaustarina. Tärkeä teema on myös lapsuuden tunnekylmän kodin vaikutus ihmiseen ja lapsena rakkautta ja hyväksymistä vaille jääneen Midaksen vaikeus kohdata toinen ihminen. Mutta teoksen voi lukea monella tavalla, koska tarina on rakennettu kerroksista. Antiikin myytit ovat vahvasti läsnä: Katse, joka muuttaa kaiken, kivettyminen, Midaksen isän lasinen sydän. Myytit kantavat mukanaan tulkintoja, merkityksiä ja näkökulmia.

Jokainen kirjan henkilö kaipaa saavuttamatonta rakkautta; Midaksen onnettomat vanhemmat; Henry Fuwa, joka rakasti Midaksen äitiä; Carl Maulsen, joka rakasti Idan äitiä; Emiliana, joka rakasti Carlia, Ida, joka rakastaa Midasta, joka ei uskalla edes koskettaa häntä.

Ja juuri Midaksen kaikista ihmisistä pitäisi auttaa Idaa elämään täyttä elämää viimeiset päivänsä. Lasiksi muuttumisen voi lukea metaforana parantumattomasta, kuolemaan johtavasta sairaudesta. Tai sitten vertauskuvana siitä, kuinka rakkautta vaille jäänyt ihminen pelkää kivettävänsä sen jota rakastaa eikä siksi kykene läheisyyteen. Mutta kirjassa on myös toivoa. Toivon vertauskuvana pienet sinisiipiset lentävät lehmät. Lehmät lentävät, kaikki on mahdollista, mutta paljon työtä toivon vaaliminen teettää.

Koska viimeksi olen lukenut kirjan, josta jää päiväkausiksi samanlainen lumous kuin lapsena, kun ensi kerran hiipi Narniaan vanhan vaatekaapin läpi?

Tyttö, joka muuttui lasiksi on ihastuttava, maaginen teos. Kirja, jonka ei haluaisi loppuvan ollenkaan. Loppuuhan se, ja sitten onkin jo pakko lähteä etsimään lisää saman kirjailijan teoksia ja huomata, että tekijä onkin kirjoittanut vasta kolme kirjaa ja vain esikoinen suomennettu. Seuraava kirja, ”Man, who rained” löytyy kirjastosta alkukielisenä. Kolmas, ”The Trees”, ei ole vielä ilmestynyt. Vain kolme kirjaa. Seuraavia pitää odottaa, vuosia. Auts.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e