Siirry pääsisältöön

Tyttö, joka muuttui lasiksi

Kirja: Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi / Suomentanut Taina Wallin

Auts, nyt ei konfiguroida. Tässä kirjassa ei ole mitään, minkä toivoisi olevan toisin. Sen sijaan siihen ihastuu jo ensimmäisillä sivuilla. Viimeistään nämä lauseet ensimmäisellä sivulla lumosivat: ”Lintu kirkaisi ja hyppeli pakoon pudonneiden lehtien yli. Oksat huojuivat ja rahisivat toisiaan vasten pilkkoen vaeltavaa valonsädettä viipaleiksi. Midas kulki valonsäteen kannoilla, asteli sen jättämien varjojälkien yli.”.

Pakkohan oli etsiä käsiinsä alkukielinen teos ja katsoa, millaista alkutekstiä Shaw kirjoittaa:”A bleating bird skipped away over leaves. Branches swayed and clacked against each other overhead, snipping through the roving beam. He kept up his close pursuit, treading through its trail of shadows.”

Shawn kieli on sekä soinnukasta että vahvan visuaalista. Suomentaja on tehnyt hienoa työtä, tavoittanut Shaw’n kielen soinnillisuuden missä vain voi. Bleating bird, through its trail. Vaeltavaa valonsädettä viipaleiksi.

Haastattelussa kirjailija mainitsee vaikutteinaan Kafkan sekä Andersenin sadut, varsinkin Pienen merenneidon. (http://www.litro.co.uk/2012/12/ali-shaw-qa/)

Teos todella ammentaakin satujen ja myyttien perinteistä. Salaperäisillä saarilla (St. Hauda’s Land) asuu omituisia olentoja. Otus, joka muuttaa valkoiseksi kaiken, mitä katsoo. Miniatyyrikokoisia yökönsiipisiä lehmiä. Sädehtiviä meduusoja. Saaren sumuisilta suomailta löytyy lasiksi muuttuneita ihmisiä. Saaret ovat kuvitteelliset, sijaintinsa puolesta ne voisivat olla Ulko-Hebridit tai Färsaaret.
Toisin kuin saduissa, henkilöt eivät ole yksiulotteisesti hyviä tai pahoja, vaan eläviä ihmisiä luonteineen ja kohtaloineen. Midas on yksinäinen ihminen, kärsii sosiaalisista peloista, kohtaa maailman vain kameran linssin läpi. Hän tapaa sattumalta Idan, joka on alkanut muuttua lasiksi.

Teos on kaunis rakkaustarina. Tärkeä teema on myös lapsuuden tunnekylmän kodin vaikutus ihmiseen ja lapsena rakkautta ja hyväksymistä vaille jääneen Midaksen vaikeus kohdata toinen ihminen. Mutta teoksen voi lukea monella tavalla, koska tarina on rakennettu kerroksista. Antiikin myytit ovat vahvasti läsnä: Katse, joka muuttaa kaiken, kivettyminen, Midaksen isän lasinen sydän. Myytit kantavat mukanaan tulkintoja, merkityksiä ja näkökulmia.

Jokainen kirjan henkilö kaipaa saavuttamatonta rakkautta; Midaksen onnettomat vanhemmat; Henry Fuwa, joka rakasti Midaksen äitiä; Carl Maulsen, joka rakasti Idan äitiä; Emiliana, joka rakasti Carlia, Ida, joka rakastaa Midasta, joka ei uskalla edes koskettaa häntä.

Ja juuri Midaksen kaikista ihmisistä pitäisi auttaa Idaa elämään täyttä elämää viimeiset päivänsä. Lasiksi muuttumisen voi lukea metaforana parantumattomasta, kuolemaan johtavasta sairaudesta. Tai sitten vertauskuvana siitä, kuinka rakkautta vaille jäänyt ihminen pelkää kivettävänsä sen jota rakastaa eikä siksi kykene läheisyyteen. Mutta kirjassa on myös toivoa. Toivon vertauskuvana pienet sinisiipiset lentävät lehmät. Lehmät lentävät, kaikki on mahdollista, mutta paljon työtä toivon vaaliminen teettää.

Koska viimeksi olen lukenut kirjan, josta jää päiväkausiksi samanlainen lumous kuin lapsena, kun ensi kerran hiipi Narniaan vanhan vaatekaapin läpi?

Tyttö, joka muuttui lasiksi on ihastuttava, maaginen teos. Kirja, jonka ei haluaisi loppuvan ollenkaan. Loppuuhan se, ja sitten onkin jo pakko lähteä etsimään lisää saman kirjailijan teoksia ja huomata, että tekijä onkin kirjoittanut vasta kolme kirjaa ja vain esikoinen suomennettu. Seuraava kirja, ”Man, who rained” löytyy kirjastosta alkukielisenä. Kolmas, ”The Trees”, ei ole vielä ilmestynyt. Vain kolme kirjaa. Seuraavia pitää odottaa, vuosia. Auts.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu