Siirry pääsisältöön

Mustetahratesti

Tein tämän blogin faviconiksi pienen mustavalkoisen kuvakkeen. Mustia läiskiä valkoisella pohjalla. Vähän niin kuin mustetahratesti. Joku voisi nähdä siinä ruusun. Toinen linnun. Kolmas mitä vain, mitä en nyt tässä edes keksisi.

Minusta se sopii oikein hyvin blogiin, jossa ajattelin käsitellä kirjoja ja lukemista, niitäkin. Kirjakin näyttäisi toimivan vähän niin kuin mustetahratesti. Eri lukijat huomaavat ja poimivat siitä aivan eri asioita. Mitä monitulkintaisempi teos, sitä varmemmin se tapahtuu. Niin että lopulta mielipide kirjasta kertoo yhtä paljon lukijasta itsestään kuin kirjasta. Miksi hän valitsi sen kirjan? Miksi hän kiinnitti huomiota juuri niihin kohtiin, joita hän mielipiteessään nostaa esiin?

Vygotskikin lähestyi tätä kysymystä ajatuksessaan lähikehityksen vyöhykkeistä. Melkein kaikki opettajat sen huomaavat. Jokin asia tekstissä tai oppikirjassa joko ohitetaan jos se ei millään tavoin kosketa tai sivua lukijan aiemmin oppimaa, kokemaa, näkemää, havaitsemaa. Jos se sitä sivuaa tai liittyy vahvasti ja tunnepitoisesti aiemmin koettuun, sitä varmemmin lukija siihen tarttuu.

Niin että jos kerron kirjoista, niin kertomukseni kertovat myös minusta? No. Siksi ajattelinkin, että tämän blogin nimi voisi olla myös Disclaimer. Se on tässä: Koska kertomukset toimivat kuin mustetahrat, niin se, mihin kertomuksessani kertomuksesta tartut, lukija, kertoo enemmän sinusta kuin minusta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e