Rakastin kirjaa! Ihastelin runoilijan tarkkoja havaintoja ja arvostin hyvin raastetun ajankuvan kevyttä pyöräyttämistä pannulla ja lempeän hapokasta pohdintaa valokuvaruumiiden oikeuksista ja hyväksikäytöstä somealustoilla. Innostuin teoksen terävästi viipaloiduista oivalluksista itse itsensä tuotteiksi ohjelmoivista elämystalouskuluttajista.
Kannatin myös runoilijan kapinaa proosateoksen kirjoittamista vastaan. Oikeastaan nimike ”proosateos” loukkaa kirjaa. Sen kun pyrkii olemaan antiproosaa, ja onnistuu siinä.
Tykkäsin teoksesta tekstinä, jota kapinoiva runoilija kieltäytyy vatkaamasta perinteiseksi kertomuskakkuseksi ja sen sijaan kuullottaa miedolla lämmöllä suorasukaisen rapsakat tuoreksensa, kokoaa ne annoksiksi ja valuttaa päälle mustana lainehtivaa vinoa huumoria ja autofiktioon karahtamatonta itseironiaa.
Santasen yhteiskuntakritiikin pippurinen puraisu viimeisteli taideteoksen. Vain George Saunders on kyennyt samaan! Lyhytproosassa Trickle down chicken freelance ohjelmavälike-esiintyjä nokkii työkseen muruja, joita yritysten sidosryhmätilaisuuksissa pöydiltä tippuu.
Se pysähdytti ja sai ajattelemaan, millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme. Luovan työn osuus kaikesta työstä lisääntyy koko ajan, mutta työlainsäädäntö ja sopimuskäytännöt laahaavat jäljessä. Samalla freelancereiden hyväksikäyttö saa yhä uusia muotoja. Taiteilija ei selviydy ketjutettujen tuotantoyhtiötapahtumatuottajaohjelmavälikkeidensidosryhmätilaisuuksiinvärvääjä-menettelyiden viidakossa, josta lopulta vastuutahoa tai palkanmaksajaa ei löydy.
Kirjan luettuani ymmärsin, että minunkin olisi syytä pitäytyä pienten itsenäisten kustantamoiden käsityönä valmistetuissa ainutlaatuisissa tekstituotteissa, jotka on huolellisesti koottu valikoiduista raaka-aineista, jotta hengenravintoni ei olisi mitä tahansa tekstituotetta, vaan ravitsevampaa kulttuurista á la cartea. Olen kiitollinen entiselle opettajalleni Santaselle tästä tietämyksen jyväsestä.
Mutta koska loistavia kirjoja ei ilmesty aina edes yhtä vuodessa, joutunen edelleenkin tyytymään suurimmaksi osaksi kirjateollisuuden eineselämystuotteisiin ja nokkimaan niistä oivallusten ja omaperäisyyden murut henkeni pitimiksi?