Siirry pääsisältöön

Haudattu jättiläinen

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen, suom Helene Bützow

Haudattu jättiläinen kertoo unohduksen sumusta. Millaista on elää, jos ei muista muuta kuin aivan viimeaikaisimmat tapahtumat? Mitä se merkitsee yksilölle? Pariskunnalle? Kansakunnalle?

Kirja on kerrottu muinaistarun tai fantasiakertomuksen tapaan. Se voisi tapahtua missä tahansa, mutta Ishiguro on valinnut kertomuksen ajaksi ja paikaksi muinaisen Britannian, jossa kelttien ja saksien sodat ovat raadelleet maata. Kuningas Arthurin ajat muistetaan vai muistetaanko? Kansa, joka ei muista historiaansa, on onnellinen kansa silloin kun jättiläiset, demonit tai muut maagiset olennot antavat ihmisten olla rauhassa.

Kukaan ei ehkä muistaisi edes omaa perhettään ellei perhettä kohtaisi joka päivä. Pienen kelttikylän vanha pariskunta Axl ja Beatrice ei muista poikaansa koska tämä ei asu samassa kylässä. Välillä kylään ilmestyy kulkijoita. Eräs harhaileva leskivaimo saa Beatricen muistamaan pojan, ja pariskunta päättää lähteä pojan kylään nähdäkseen hänet vielä.

Haudattu jättiläinen on kertomus Axln ja Beatricen matkasta. Matkalla on tarkoitus, ja matkan varrella pariskunta kohtaa esteitä, auttajia ja vastustajia ja uusia tarkoituksia, joita kohtaamiset saavat aikaan.

He kohtaavat soutajan, joka on Tuonelan lautturin kaltainen ja soutaa ihmiset viimeiselle matkalleen saareen, jossa kaikki elävät yksin. Vain läpi elämänsä toisiaan rakastaneet parit saavat elää yhdessä myös siinä seuraavassa elämässä.

Tämä kohtaaminen antaa Beatricelle uuden päämäärän. Sumun poistuminen ja yhteisten muistojen palaaminen tulee yhtä tärkeäksi kuin pojan löytäminen.

He kohtaavat parantajan, joka tutkii Beatricen kipuja ja kertoo vielä paremmasta parantajasta, munkista vuoren luostarissa. Tämä kohtaaminen antaa Axl:lle uuden päämäärän. Beatricen parantumisesta tulee yhtä tärkeää kuin pojan löytymisestä. Mitä tahansa Axl ja Beatrice kohtaavatkin, he valitsevat aina toisensa.

Matkatovereikseen he saavat lohikäärmeen puremaan sairastuneen saksipojan Edwinin, saksisoturi Wistanin ja vanhan Arthurin ritarin Gawainin. He saavat selville myös, että lohikäärme Querigin hengitys vie unohduksen sumun. Gawainin tehtävä on lohikäärmeen tappaminen. Samoin Wistanin. Uusi ja vanha aika kohtaavat ritarissa ja soturissa, jotka palvelevat eri vallanpitäjiä.

Kaikkitietävä tarunkertoja väistyy välillä ja puheenvuoron saavat Edwin ja Gawain. Gawain on ehtinyt vuosien varrella pohtia tehtäväänsä. Onko unohdus hyväksi vai pahaksi? Eikö se saa aikaan myös rauhan kelttien ja saksien välille? Sodan hirmuteot sekä suru, viha ja kostonhalu unohtuvat. Gawainin alkuperäinen tehtävä onkin vuosien varrella muuttunut lohikäärmeen suojelemiseksi.

Axln ja Beatricen rakkaustarina on lumoavan kaunis ja saa lukijankin pohtimaan kysymystä onko  todella niin, että onnellisilla ihmisillä, pariskunnilla ja kansakunnilla ei ole historiaa? Kirjan teema voisi olla myös anteeksianto. Haudattu jättiläinen onkin hieno romaani, joka avautuu monenlaisille tulkinnoille.

Kazuo Ishigurolta myös:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lempi

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...