Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen, suom Helene Bützow
Haudattu jättiläinen kertoo unohduksen sumusta. Millaista on elää, jos ei muista muuta kuin aivan viimeaikaisimmat tapahtumat? Mitä se merkitsee yksilölle? Pariskunnalle? Kansakunnalle?
Kirja on kerrottu muinaistarun tai fantasiakertomuksen tapaan. Se voisi tapahtua missä tahansa, mutta Ishiguro on valinnut kertomuksen ajaksi ja paikaksi muinaisen Britannian, jossa kelttien ja saksien sodat ovat raadelleet maata. Kuningas Arthurin ajat muistetaan vai muistetaanko? Kansa, joka ei muista historiaansa, on onnellinen kansa silloin kun jättiläiset, demonit tai muut maagiset olennot antavat ihmisten olla rauhassa.
Kukaan ei ehkä muistaisi edes omaa perhettään ellei perhettä kohtaisi joka päivä. Pienen kelttikylän vanha pariskunta Axl ja Beatrice ei muista poikaansa koska tämä ei asu samassa kylässä. Välillä kylään ilmestyy kulkijoita. Eräs harhaileva leskivaimo saa Beatricen muistamaan pojan, ja pariskunta päättää lähteä pojan kylään nähdäkseen hänet vielä.
Haudattu jättiläinen on kertomus Axln ja Beatricen matkasta. Matkalla on tarkoitus, ja matkan varrella pariskunta kohtaa esteitä, auttajia ja vastustajia ja uusia tarkoituksia, joita kohtaamiset saavat aikaan.
He kohtaavat soutajan, joka on Tuonelan lautturin kaltainen ja soutaa ihmiset viimeiselle matkalleen saareen, jossa kaikki elävät yksin. Vain läpi elämänsä toisiaan rakastaneet parit saavat elää yhdessä myös siinä seuraavassa elämässä.
Tämä kohtaaminen antaa Beatricelle uuden päämäärän. Sumun poistuminen ja yhteisten muistojen palaaminen tulee yhtä tärkeäksi kuin pojan löytäminen.
He kohtaavat parantajan, joka tutkii Beatricen kipuja ja kertoo vielä paremmasta parantajasta, munkista vuoren luostarissa. Tämä kohtaaminen antaa Axl:lle uuden päämäärän. Beatricen parantumisesta tulee yhtä tärkeää kuin pojan löytymisestä. Mitä tahansa Axl ja Beatrice kohtaavatkin, he valitsevat aina toisensa.
Matkatovereikseen he saavat lohikäärmeen puremaan sairastuneen saksipojan Edwinin, saksisoturi Wistanin ja vanhan Arthurin ritarin Gawainin. He saavat selville myös, että lohikäärme Querigin hengitys vie unohduksen sumun. Gawainin tehtävä on lohikäärmeen tappaminen. Samoin Wistanin. Uusi ja vanha aika kohtaavat ritarissa ja soturissa, jotka palvelevat eri vallanpitäjiä.
Kaikkitietävä tarunkertoja väistyy välillä ja puheenvuoron saavat Edwin ja Gawain. Gawain on ehtinyt vuosien varrella pohtia tehtäväänsä. Onko unohdus hyväksi vai pahaksi? Eikö se saa aikaan myös rauhan kelttien ja saksien välille? Sodan hirmuteot sekä suru, viha ja kostonhalu unohtuvat. Gawainin alkuperäinen tehtävä onkin vuosien varrella muuttunut lohikäärmeen suojelemiseksi.
Axln ja Beatricen rakkaustarina on lumoavan kaunis ja saa lukijankin pohtimaan kysymystä onko todella niin, että onnellisilla ihmisillä, pariskunnilla ja kansakunnilla ei ole historiaa? Kirjan teema voisi olla myös anteeksianto. Haudattu jättiläinen onkin hieno romaani, joka avautuu monenlaisille tulkinnoille.
Kirja on kerrottu muinaistarun tai fantasiakertomuksen tapaan. Se voisi tapahtua missä tahansa, mutta Ishiguro on valinnut kertomuksen ajaksi ja paikaksi muinaisen Britannian, jossa kelttien ja saksien sodat ovat raadelleet maata. Kuningas Arthurin ajat muistetaan vai muistetaanko? Kansa, joka ei muista historiaansa, on onnellinen kansa silloin kun jättiläiset, demonit tai muut maagiset olennot antavat ihmisten olla rauhassa.
Kukaan ei ehkä muistaisi edes omaa perhettään ellei perhettä kohtaisi joka päivä. Pienen kelttikylän vanha pariskunta Axl ja Beatrice ei muista poikaansa koska tämä ei asu samassa kylässä. Välillä kylään ilmestyy kulkijoita. Eräs harhaileva leskivaimo saa Beatricen muistamaan pojan, ja pariskunta päättää lähteä pojan kylään nähdäkseen hänet vielä.
Haudattu jättiläinen on kertomus Axln ja Beatricen matkasta. Matkalla on tarkoitus, ja matkan varrella pariskunta kohtaa esteitä, auttajia ja vastustajia ja uusia tarkoituksia, joita kohtaamiset saavat aikaan.
He kohtaavat soutajan, joka on Tuonelan lautturin kaltainen ja soutaa ihmiset viimeiselle matkalleen saareen, jossa kaikki elävät yksin. Vain läpi elämänsä toisiaan rakastaneet parit saavat elää yhdessä myös siinä seuraavassa elämässä.
Tämä kohtaaminen antaa Beatricelle uuden päämäärän. Sumun poistuminen ja yhteisten muistojen palaaminen tulee yhtä tärkeäksi kuin pojan löytäminen.
He kohtaavat parantajan, joka tutkii Beatricen kipuja ja kertoo vielä paremmasta parantajasta, munkista vuoren luostarissa. Tämä kohtaaminen antaa Axl:lle uuden päämäärän. Beatricen parantumisesta tulee yhtä tärkeää kuin pojan löytymisestä. Mitä tahansa Axl ja Beatrice kohtaavatkin, he valitsevat aina toisensa.
Matkatovereikseen he saavat lohikäärmeen puremaan sairastuneen saksipojan Edwinin, saksisoturi Wistanin ja vanhan Arthurin ritarin Gawainin. He saavat selville myös, että lohikäärme Querigin hengitys vie unohduksen sumun. Gawainin tehtävä on lohikäärmeen tappaminen. Samoin Wistanin. Uusi ja vanha aika kohtaavat ritarissa ja soturissa, jotka palvelevat eri vallanpitäjiä.
Kaikkitietävä tarunkertoja väistyy välillä ja puheenvuoron saavat Edwin ja Gawain. Gawain on ehtinyt vuosien varrella pohtia tehtäväänsä. Onko unohdus hyväksi vai pahaksi? Eikö se saa aikaan myös rauhan kelttien ja saksien välille? Sodan hirmuteot sekä suru, viha ja kostonhalu unohtuvat. Gawainin alkuperäinen tehtävä onkin vuosien varrella muuttunut lohikäärmeen suojelemiseksi.
Axln ja Beatricen rakkaustarina on lumoavan kaunis ja saa lukijankin pohtimaan kysymystä onko todella niin, että onnellisilla ihmisillä, pariskunnilla ja kansakunnilla ei ole historiaa? Kirjan teema voisi olla myös anteeksianto. Haudattu jättiläinen onkin hieno romaani, joka avautuu monenlaisille tulkinnoille.
Kazuo Ishigurolta myös: