Siirry pääsisältöön

Surkeiden sattumusten sarja

Daniel Handler eli Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja; kuvittanut Brett Helquist; suom. Marja Helanen-Ahtola



Miten saada lapsi lukemaan, jos lapsivakuutus ei korvaa älypuhelimen irrottamista lapsen kädestä kirurgisin toimenpitein? Surkeiden sattumusten sarjaa (A Series of Unfortunate Events) kannattaa kokeilla, varsinkin jos itse rakastaa kirjoja.

Sarjassa on 13 osaa. Teokset toimivat myös ääneen luettuna, ja se kertoo tekstin tasosta paljon. Hyvää tekstiä rakastava vanhempi ehkä kiemurtelee vaivaantuneena Harry Potteria lukiessaan. Tämän sarjan kanssa sitä ongelmaa ei ole. Teoksissa leikitellään suvereenisti sekä kertojaratkaisuilla, tekstillä että kielellä. Käännös on loistava ja saa lukijan usein hykertelemään. Kääntäjän se on ehkä saanut hikoilemaan, mutta lopputulos kummallisten kirjainyhdistelmien merkitystenkin suomennoksissa toimii oikein hyvin.

Kirjassa 8 ”Painajaisten parantola” vanhempi pääsee ihastelemaan myös intertekstuaalisia viittauksia ja vaivaamaan päätään keksiäkseen, mistä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista sairaalan potilaiden nimet ovatkaan tuttuja.

Näitä tasoja lukeva lapsi ei huomaa eikä tarvitsekaan. Hän voi vain nauttia seikkailusta ja juonenkäänteistä ja elätellä toivoa siitä, että Violet, Klaus ja Sunny Baudelairen epäonni viimein päättyisi ja he pääsisivät pakoon ahnetta Kreivi Olafia ja hänen kätyreitään. Pohjimmiltaan sarja on kasvutarina, joka nostaa päähenkilöidensä valintojen kautta myös eettisiä kysymyksiä lukijansa pohdittavaksi.

Sarjan teokset:


  1. Ankea alku (The Bad Beginning): Baudelairet jäävät orvoiksi ja saavat holhoojakseen häijyn kreivi Olafin.
  2. Käärmekammio (The Reptile Room): Monty-setä kasvattaa käärmeitä ja sitten lapsiakin.
  3. Avara akkuna (The Wide Window): Huoltajalta toiselle: Josefiina-täti pelkää onnettomuuksia ja asuu hatarassa talossa.
  4. Saiturin saha (The Miserable Mill): Onnenkantamoisen sahalla ei työturvallisuus paljon paina.
  5. Omituinen opinahjo (The Austere Academy): Vaaksavaaran Valmistava Koulu on ehkä maailman surkein koulu?
  6. Haamuhissi (The Ersatz Elevator): Esmé ja Jerome Kurjimo ottavat lapset huostaansa, koska orvot ovat muotia.
  7. Kelvoton kylä (The Vile Village): Varisten palvojien kylässä noudatetaan sääntöjä tai muuten.
  8. Painajaisten parantola (The Hostile Hospital): Salaperäisessä sairaalassa on outo arkisto, josta voi löytyä vastauksia.
  9. Tihutöiden tivoli (The Carnivorous Carnival): Lapset huomaavat pärjäävänsä ilman huoltajiakin vaikka tivolin kummajaisina.
  10. Luikurin liuku (The Slippery Slope): Suuressa kylmässä vuoristossa on pelottavia sääskiä ja vapaaehtoisten päämaja.
  11. Synkkä syöveri (The Grin Grotto): Queequeg-sukellusvene vie lapset vaarallisten sienten luo.
  12. Ratkaisun rajoilla (The Penultimate Peril): Hotelli Ratkaisussa kohdataan taas vanhoja tuttuja
  13. Loppu (The End): Lopullinen lopun loppu.

Toivoa sopii, että #lukutaitofoorumi muotoilee ja kehittää lukemiseen innostavia keinoja ja palveluja niin että kirjoitettujen tarinoiden äärelle päässyt lapsi ei jätä lukuharrastusta yhteen sarjaan. Kyllä se on mahdollista - saihan Pokemon Go’kin lapset ulos ja liikkumaan.

Helmet-lukuhaasteesta kuittaan näillä 6 teosta:
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja (Daniel Handler on myös muusikko)
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta (elokuva & tv-sarja)
41. Kirjan kannessa on eläin: Käärmekammio & Tihutöiden tivoli




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu