Siirry pääsisältöön

Surkeiden sattumusten sarja

Daniel Handler eli Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja; kuvittanut Brett Helquist; suom. Marja Helanen-Ahtola



Miten saada lapsi lukemaan, jos lapsivakuutus ei korvaa älypuhelimen irrottamista lapsen kädestä kirurgisin toimenpitein? Surkeiden sattumusten sarjaa (A Series of Unfortunate Events) kannattaa kokeilla, varsinkin jos itse rakastaa kirjoja.

Sarjassa on 13 osaa. Teokset toimivat myös ääneen luettuna, ja se kertoo tekstin tasosta paljon. Hyvää tekstiä rakastava vanhempi ehkä kiemurtelee vaivaantuneena Harry Potteria lukiessaan. Tämän sarjan kanssa sitä ongelmaa ei ole. Teoksissa leikitellään suvereenisti sekä kertojaratkaisuilla, tekstillä että kielellä. Käännös on loistava ja saa lukijan usein hykertelemään. Kääntäjän se on ehkä saanut hikoilemaan, mutta lopputulos kummallisten kirjainyhdistelmien merkitystenkin suomennoksissa toimii oikein hyvin.

Kirjassa 8 ”Painajaisten parantola” vanhempi pääsee ihastelemaan myös intertekstuaalisia viittauksia ja vaivaamaan päätään keksiäkseen, mistä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista sairaalan potilaiden nimet ovatkaan tuttuja.

Näitä tasoja lukeva lapsi ei huomaa eikä tarvitsekaan. Hän voi vain nauttia seikkailusta ja juonenkäänteistä ja elätellä toivoa siitä, että Violet, Klaus ja Sunny Baudelairen epäonni viimein päättyisi ja he pääsisivät pakoon ahnetta Kreivi Olafia ja hänen kätyreitään. Pohjimmiltaan sarja on kasvutarina, joka nostaa päähenkilöidensä valintojen kautta myös eettisiä kysymyksiä lukijansa pohdittavaksi.

Sarjan teokset:


  1. Ankea alku (The Bad Beginning): Baudelairet jäävät orvoiksi ja saavat holhoojakseen häijyn kreivi Olafin.
  2. Käärmekammio (The Reptile Room): Monty-setä kasvattaa käärmeitä ja sitten lapsiakin.
  3. Avara akkuna (The Wide Window): Huoltajalta toiselle: Josefiina-täti pelkää onnettomuuksia ja asuu hatarassa talossa.
  4. Saiturin saha (The Miserable Mill): Onnenkantamoisen sahalla ei työturvallisuus paljon paina.
  5. Omituinen opinahjo (The Austere Academy): Vaaksavaaran Valmistava Koulu on ehkä maailman surkein koulu?
  6. Haamuhissi (The Ersatz Elevator): Esmé ja Jerome Kurjimo ottavat lapset huostaansa, koska orvot ovat muotia.
  7. Kelvoton kylä (The Vile Village): Varisten palvojien kylässä noudatetaan sääntöjä tai muuten.
  8. Painajaisten parantola (The Hostile Hospital): Salaperäisessä sairaalassa on outo arkisto, josta voi löytyä vastauksia.
  9. Tihutöiden tivoli (The Carnivorous Carnival): Lapset huomaavat pärjäävänsä ilman huoltajiakin vaikka tivolin kummajaisina.
  10. Luikurin liuku (The Slippery Slope): Suuressa kylmässä vuoristossa on pelottavia sääskiä ja vapaaehtoisten päämaja.
  11. Synkkä syöveri (The Grin Grotto): Queequeg-sukellusvene vie lapset vaarallisten sienten luo.
  12. Ratkaisun rajoilla (The Penultimate Peril): Hotelli Ratkaisussa kohdataan taas vanhoja tuttuja
  13. Loppu (The End): Lopullinen lopun loppu.

Toivoa sopii, että #lukutaitofoorumi muotoilee ja kehittää lukemiseen innostavia keinoja ja palveluja niin että kirjoitettujen tarinoiden äärelle päässyt lapsi ei jätä lukuharrastusta yhteen sarjaan. Kyllä se on mahdollista - saihan Pokemon Go’kin lapset ulos ja liikkumaan.

Helmet-lukuhaasteesta kuittaan näillä 6 teosta:
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja (Daniel Handler on myös muusikko)
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta (elokuva & tv-sarja)
41. Kirjan kannessa on eläin: Käärmekammio & Tihutöiden tivoli




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lempi

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Yasunari Kawabatan Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies) on kaunis ja vähän hämmentäväkin teos. Kawabata kuvaa omaa kulttuuriaan niin hienovireisesti, että länsimaisen lukijan on vaikeaa täysin ymmärtää sen teemoja. Päähenkilöt ovat tokiolainen Shimamura, lumisen vuoristoseudun kylpylään aika ajoin matkustava mies sekä Komako, vuoristoseudulla syntynyt tyttö, yksi kylpylän geishoista. Kolmannen persoonan kertoja näkee Shimamuran ajatuksiin, mutta Komakosta kerrotaan vain vuorosanat ja häntä katsotaan ulkoapäin. Komako on elämänläheinen ja intohimoinen, hänessä ilmenevät luonnonläheisyys ja perinteinen japanilainen estetiikka. Tokiolainen Shimamura puolestaan on syventynyt länsimaiseen kulttuuriin, varsinkin esittävään estetiikkaan kuten teatteriin ja tanssiin. Hän etsii kylpylästä elämyksiä ja ihailua kaupunkielämään ja perheeseensä kyllästyttyään. Henkilöt ja heidän vuorovaikutuksensa siis edustavat myös perinteisen japanilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja kultt...