Siirry pääsisältöön

Surkeiden sattumusten sarja

Daniel Handler eli Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja; kuvittanut Brett Helquist; suom. Marja Helanen-Ahtola



Miten saada lapsi lukemaan, jos lapsivakuutus ei korvaa älypuhelimen irrottamista lapsen kädestä kirurgisin toimenpitein? Surkeiden sattumusten sarjaa (A Series of Unfortunate Events) kannattaa kokeilla, varsinkin jos itse rakastaa kirjoja.

Sarjassa on 13 osaa. Teokset toimivat myös ääneen luettuna, ja se kertoo tekstin tasosta paljon. Hyvää tekstiä rakastava vanhempi ehkä kiemurtelee vaivaantuneena Harry Potteria lukiessaan. Tämän sarjan kanssa sitä ongelmaa ei ole. Teoksissa leikitellään suvereenisti sekä kertojaratkaisuilla, tekstillä että kielellä. Käännös on loistava ja saa lukijan usein hykertelemään. Kääntäjän se on ehkä saanut hikoilemaan, mutta lopputulos kummallisten kirjainyhdistelmien merkitystenkin suomennoksissa toimii oikein hyvin.

Kirjassa 8 ”Painajaisten parantola” vanhempi pääsee ihastelemaan myös intertekstuaalisia viittauksia ja vaivaamaan päätään keksiäkseen, mistä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista sairaalan potilaiden nimet ovatkaan tuttuja.

Näitä tasoja lukeva lapsi ei huomaa eikä tarvitsekaan. Hän voi vain nauttia seikkailusta ja juonenkäänteistä ja elätellä toivoa siitä, että Violet, Klaus ja Sunny Baudelairen epäonni viimein päättyisi ja he pääsisivät pakoon ahnetta Kreivi Olafia ja hänen kätyreitään. Pohjimmiltaan sarja on kasvutarina, joka nostaa päähenkilöidensä valintojen kautta myös eettisiä kysymyksiä lukijansa pohdittavaksi.

Sarjan teokset:


  1. Ankea alku (The Bad Beginning): Baudelairet jäävät orvoiksi ja saavat holhoojakseen häijyn kreivi Olafin.
  2. Käärmekammio (The Reptile Room): Monty-setä kasvattaa käärmeitä ja sitten lapsiakin.
  3. Avara akkuna (The Wide Window): Huoltajalta toiselle: Josefiina-täti pelkää onnettomuuksia ja asuu hatarassa talossa.
  4. Saiturin saha (The Miserable Mill): Onnenkantamoisen sahalla ei työturvallisuus paljon paina.
  5. Omituinen opinahjo (The Austere Academy): Vaaksavaaran Valmistava Koulu on ehkä maailman surkein koulu?
  6. Haamuhissi (The Ersatz Elevator): Esmé ja Jerome Kurjimo ottavat lapset huostaansa, koska orvot ovat muotia.
  7. Kelvoton kylä (The Vile Village): Varisten palvojien kylässä noudatetaan sääntöjä tai muuten.
  8. Painajaisten parantola (The Hostile Hospital): Salaperäisessä sairaalassa on outo arkisto, josta voi löytyä vastauksia.
  9. Tihutöiden tivoli (The Carnivorous Carnival): Lapset huomaavat pärjäävänsä ilman huoltajiakin vaikka tivolin kummajaisina.
  10. Luikurin liuku (The Slippery Slope): Suuressa kylmässä vuoristossa on pelottavia sääskiä ja vapaaehtoisten päämaja.
  11. Synkkä syöveri (The Grin Grotto): Queequeg-sukellusvene vie lapset vaarallisten sienten luo.
  12. Ratkaisun rajoilla (The Penultimate Peril): Hotelli Ratkaisussa kohdataan taas vanhoja tuttuja
  13. Loppu (The End): Lopullinen lopun loppu.

Toivoa sopii, että #lukutaitofoorumi muotoilee ja kehittää lukemiseen innostavia keinoja ja palveluja niin että kirjoitettujen tarinoiden äärelle päässyt lapsi ei jätä lukuharrastusta yhteen sarjaan. Kyllä se on mahdollista - saihan Pokemon Go’kin lapset ulos ja liikkumaan.

Helmet-lukuhaasteesta kuittaan näillä 6 teosta:
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja (Daniel Handler on myös muusikko)
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta (elokuva & tv-sarja)
41. Kirjan kannessa on eläin: Käärmekammio & Tihutöiden tivoli




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Luonnosta lautaselle - parhaat villikasvisreseptit

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley: Luonnosta lautaselle / Parhaat villikasvisreseptit Suom. Jenna Pahlman Villikasvisreseptit ovat olleet parin viime vuoden ajan hyvin trendikkäitä. Mikäs siinä. Jotain hyötyä rikkaruohoistakin. Ja onhan hauskaa liikkua luonnossa. Teos on alun perin norjalainen, joten kasvisto on tuttu skandinaavinen. Reseptit eivät ole vain vegaanisia. Monissa ruoissa villikasvit eivät ole pääasiallinen ainesosa, vaan niitä on käytetty mausteena, koristeena tai lisäkkeenä. Jos ei ole varma kasvintunnistustaidoistaan, kannattaa ottaa kasvio tai edes älypuhelin mukaan keruumatkoilleen. Luontoportin kuvat ja kuvaukset auttavat pitkälle - jos ei ole niin syvällä erämaassa, että kenttää ei ole :) Kirja on upea keittokirja, ja siitä on iloa myös talvisaikaan, sillä mukana on reseptejä myös marjoista ja sienistä. Ehkä en kuitenkaan anna jauhosavikka- tai nokkoskasvustojen levitä pihalla voidakseni käyttää niitä keittiössä. Helmet-lukuhaaste, kohta 5...

Oscar Wilde: Naamioiden totuus & Thomas Bernhard: Hakkuu

Thomas Bernhardin Hakkuuta (suom. Tarja Roinila) lukiessani minä ajattelin, miten sääli onkaan, ettei tällaisia kirjoja paljon lueta eikä ehkä kirjoitetakaan, minä ajattelin, kirjoja, joiden rakenne on silkkaa vahvarytmistä musiikkia ja jotka iskevät kaikkeen siihen teennäiseen ja naurettavaan elämän esittämiseen elämisen sijaan, kaikkeen siihen valheelliseen, matkittuun elämän esittämiseen jota sosiaalinen media tulvii ja syytää silmille, jos erehtyy avaamaan älypuhelimensa sovelluksen kesken ikävystyttävän bussimatkan sen sijaan että olisi ottanut mukaansa kirjan, jolla on jotakin sanottavaa, joka hehkuu sanomisen intohimoa ja joka vie lukijan retkelle näkymättömään maailmaansa, josta hän ei palaa takaisin enää samana ihmisenä, minä ajattelin. Bernhardin Hakkuu julkaistiin Itävallassa vuonna 1984 ja pantiin kohta myyntikieltoon, koska sen henkilöt tunnistettiin ja mielenkuohu levisi kuten kirjailija ehkä oli tarkoittanutkin kertoessaan tekstissään, miten kertoja istuu laiskanlinn...