Toki voisi antaa kirjalle leiman ja luokitella sen maagiseksi realismiksi, surrealismiksi tai spekulatiiviseksi fiktioksi, mutta luokittaminen ei anna lukijalle minkäänlaisia keinoja kirjan syvempään ymmärtämiseen. Ymmärtäminen on ehkä mahdotonta, mutta se ei estä nauttimasta kirjasta, koska kirja itse ymmärtää lukijaansa jollakin syvemmällä tasolla.
Miten voisikaan olla ihastumatta kirjaan, joka kaiken tapahtumisensa pienenä sivuhuomautuksena tulee määritelleeksi matojen maailmankaikkeuden:
’ --- vaihtoehtoisten merkitysten maailmankaikkeudessa suurin ongelma on, että kaikki pitkittyy ja mutkistuu. Kysyn lehmältä: ”Mihin sinä pihtejä kaipaat?” Ja lehmä vastaa: ”Minulla on hirveä nälkä.” Sitten minä kysyn: ”Miksi sinä pihtejä tarvitset, jos sinulla on nälkä?” Lehmä vastaa: ”Kiinnittäisin ne persikkapuun oksiin.”Minä kysyn: ”Miksi persikkapuun?” Ja siihen lehmä vastaa: ”No enkö minä juuri siksi vaihtanut tuulettimen pois?” Ja niin edelleen. --- Siitä matojen maailmankaikkeudesta ei pääse muuten kuin näkemällä uuden vertauskuvallisen unen.’Kyllä Kafkakin virkamiehenä osasi kuvata keskusteluja, jotka tapahtuvat pahasti omiin ajatusrakennelmiinsa siiloutuneiden virkamiesten välillä. Niin Murakamikin. Suuren lammasseikkailun vinksahtanut maailma on lukijalle hämäräperäisellä tavalla aivan tuttu. Siinä on jopa paljon valtaa saavuttanut Pomoksi kutsuttu äärioikeistopoliitikko, johon oli mennyt sama lammas kuin Tsingis Khaniinkin. Lampaalla oli tavoite: valtava suunnitelma muuttaa ihmiskunta ja ihmisten maailma. Sitten lammas vain lähti, ja sen etsintä muuttaa erään nimettömäksi jäävän nuoren miehen ja hänen kauniskorvaisen tyttöystävänsä elämän.