Siirry pääsisältöön

Edgar Lee Masters: Spoon River antologia


Edgar Lee Mastersin runoteos ilmestyi yli sata vuotta sitten (1915). Tartuin tähän klassikkoon George Saundersin Lincoln bardossa -teosta kirjastojonossa odotellessa, ja jotain samanlaistahan siinä on. Hautausmaa, ja sen vainajat.  Samaa on myös kirjailijoiden perehtymisessä Lincolnin elämään.

Spoon River antologia sisältää lyhyitä monologeja. Jokaisessa runossa vainaja kertoo omin sanoin elämäntapahtumiaan. Jotkut puhuvat suoraan. Jotkut jatkavat samaa kaunistelua, jota eläessäänkin harjoittivat. He selittelevät, surkuttelevat, kiroilevat, filosofoivat. Puolisot sättivät toisiaan vielä muistokirjoituksissaankin, kylähullu kaakattaa kuin kalkkuna. Pankki vie köyhiltä maan ja sen myötä kaiken.

Lyhyiden puheenvuorojen kautta Masters toisaalta ironisoi amerikkalaisen pikkukaupungin elämää ja ihmisten pikkumaisuutta tai tekopyhyyttä, toisaalta ymmärtää hyvin syvästi ihmisen elämää kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan. Spoon River antologia on ollut esikuvana lukuisille chain-of-voices -tekniikkaa käyttäville teoksille. Masters ei kuitenkaan anna henkilöilleen omaa ääntä, puhetapaa tai murretta. Kalastajat ja tuomarit käyttävät samaa yleiskieltä, mutta sen panee merkille vain tekstiin ja teoksen arkkitehtuuriin syvemmin perehtyvä lukija. Hahmot elävät, ja se on pääasia.

Yksi hahmoista on kivenhakkaaja Richard Bone:
”… Ja minä hakkasin kiveen kaiken mitä he ikinä toivoivat,
täysin tietämättömänä sanojen totuudesta.
Mutta myöhemmin, kyllin elettyäni näiden ihmisten joukossa,
opin tietämään, miten kaukana totuudesta
heidän hautakiviin tilaamansa muistosanat olivat."
Edgar Lee Masters: Spoon River antologia; suom. Arvo Turtiainen




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...
Lue lisää

Luonnosta lautaselle - parhaat villikasvisreseptit

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley: Luonnosta lautaselle / Parhaat villikasvisreseptit Suom. Jenna Pahlman Villikasvisreseptit ovat olleet parin viime vuoden ajan hyvin trendikkäitä. Mikäs siinä. Jotain hyötyä rikkaruohoistakin. Ja onhan hauskaa liikkua luonnossa. Teos on alun perin norjalainen, joten kasvisto on tuttu skandinaavinen. Reseptit eivät ole vain vegaanisia. Monissa ruoissa villikasvit eivät ole pääasiallinen ainesosa, vaan niitä on käytetty mausteena, koristeena tai lisäkkeenä. Jos ei ole varma kasvintunnistustaidoistaan, kannattaa ottaa kasvio tai edes älypuhelin mukaan keruumatkoilleen. Luontoportin kuvat ja kuvaukset auttavat pitkälle - jos ei ole niin syvällä erämaassa, että kenttää ei ole :) Kirja on upea keittokirja, ja siitä on iloa myös talvisaikaan, sillä mukana on reseptejä myös marjoista ja sienistä. Ehkä en kuitenkaan anna jauhosavikka- tai nokkoskasvustojen levitä pihalla voidakseni käyttää niitä keittiössä. Helmet-lukuhaaste, kohta 5...
Lue lisää

Oscar Wilde: Naamioiden totuus & Thomas Bernhard: Hakkuu

Thomas Bernhardin Hakkuuta (suom. Tarja Roinila) lukiessani minä ajattelin, miten sääli onkaan, ettei tällaisia kirjoja paljon lueta eikä ehkä kirjoitetakaan, minä ajattelin, kirjoja, joiden rakenne on silkkaa vahvarytmistä musiikkia ja jotka iskevät kaikkeen siihen teennäiseen ja naurettavaan elämän esittämiseen elämisen sijaan, kaikkeen siihen valheelliseen, matkittuun elämän esittämiseen jota sosiaalinen media tulvii ja syytää silmille, jos erehtyy avaamaan älypuhelimensa sovelluksen kesken ikävystyttävän bussimatkan sen sijaan että olisi ottanut mukaansa kirjan, jolla on jotakin sanottavaa, joka hehkuu sanomisen intohimoa ja joka vie lukijan retkelle näkymättömään maailmaansa, josta hän ei palaa takaisin enää samana ihmisenä, minä ajattelin. Bernhardin Hakkuu julkaistiin Itävallassa vuonna 1984 ja pantiin kohta myyntikieltoon, koska sen henkilöt tunnistettiin ja mielenkuohu levisi kuten kirjailija ehkä oli tarkoittanutkin kertoessaan tekstissään, miten kertoja istuu laiskanlinn...
Lue lisää