Siirry pääsisältöön

Edgar Lee Masters: Spoon River antologia


Edgar Lee Mastersin runoteos ilmestyi yli sata vuotta sitten (1915). Tartuin tähän klassikkoon George Saundersin Lincoln bardossa -teosta kirjastojonossa odotellessa, ja jotain samanlaistahan siinä on. Hautausmaa, ja sen vainajat.  Samaa on myös kirjailijoiden perehtymisessä Lincolnin elämään.

Spoon River antologia sisältää lyhyitä monologeja. Jokaisessa runossa vainaja kertoo omin sanoin elämäntapahtumiaan. Jotkut puhuvat suoraan. Jotkut jatkavat samaa kaunistelua, jota eläessäänkin harjoittivat. He selittelevät, surkuttelevat, kiroilevat, filosofoivat. Puolisot sättivät toisiaan vielä muistokirjoituksissaankin, kylähullu kaakattaa kuin kalkkuna. Pankki vie köyhiltä maan ja sen myötä kaiken.

Lyhyiden puheenvuorojen kautta Masters toisaalta ironisoi amerikkalaisen pikkukaupungin elämää ja ihmisten pikkumaisuutta tai tekopyhyyttä, toisaalta ymmärtää hyvin syvästi ihmisen elämää kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan. Spoon River antologia on ollut esikuvana lukuisille chain-of-voices -tekniikkaa käyttäville teoksille. Masters ei kuitenkaan anna henkilöilleen omaa ääntä, puhetapaa tai murretta. Kalastajat ja tuomarit käyttävät samaa yleiskieltä, mutta sen panee merkille vain tekstiin ja teoksen arkkitehtuuriin syvemmin perehtyvä lukija. Hahmot elävät, ja se on pääasia.

Yksi hahmoista on kivenhakkaaja Richard Bone:
”… Ja minä hakkasin kiveen kaiken mitä he ikinä toivoivat,
täysin tietämättömänä sanojen totuudesta.
Mutta myöhemmin, kyllin elettyäni näiden ihmisten joukossa,
opin tietämään, miten kaukana totuudesta
heidän hautakiviin tilaamansa muistosanat olivat."
Edgar Lee Masters: Spoon River antologia; suom. Arvo Turtiainen




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lempi

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...
Lue lisää

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Yasunari Kawabatan Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies) on kaunis ja vähän hämmentäväkin teos. Kawabata kuvaa omaa kulttuuriaan niin hienovireisesti, että länsimaisen lukijan on vaikeaa täysin ymmärtää sen teemoja. Päähenkilöt ovat tokiolainen Shimamura, lumisen vuoristoseudun kylpylään aika ajoin matkustava mies sekä Komako, vuoristoseudulla syntynyt tyttö, yksi kylpylän geishoista. Kolmannen persoonan kertoja näkee Shimamuran ajatuksiin, mutta Komakosta kerrotaan vain vuorosanat ja häntä katsotaan ulkoapäin. Komako on elämänläheinen ja intohimoinen, hänessä ilmenevät luonnonläheisyys ja perinteinen japanilainen estetiikka. Tokiolainen Shimamura puolestaan on syventynyt länsimaiseen kulttuuriin, varsinkin esittävään estetiikkaan kuten teatteriin ja tanssiin. Hän etsii kylpylästä elämyksiä ja ihailua kaupunkielämään ja perheeseensä kyllästyttyään. Henkilöt ja heidän vuorovaikutuksensa siis edustavat myös perinteisen japanilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja kultt...
Lue lisää

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...
Lue lisää