Siirry pääsisältöön

Luigi Pirandello: Sitruunoita Sisiliasta



Nobel-palkittu Luigi Pirandello oli modernin näytelmän luoja, mutta myös loistava novellisti. Hänen vahvuutensa on ihmiskuvaus ja sosiaalisten tilanteiden tarkka havainnointi. Tekstillä ei leikitellä, vaan teksti palvelee tarinaa. Kokoelmassa Sitruunoita Sisiliasta tarinoita on kaikkiaan 19.

Kuten näytelmissään, myös novelleissaan Pirandello tutkii ihmistä ja hänen valintojaan milteipä eksistentialistiseen tapaan. Hän heittää henkilönsä poikkeustilanteisiin, joissa heidän on määriteltävä itsensä ja valittava tapansa toimia. Novellissa Ruukku tilanne kehkeytyy farssiksi. Kertomus Kottikärryt puolestaan herkuttelee kafkamaisilla tarinankäänteillä. Novellissa Ääni nuoren naisen pitää valita, haluaako hän sokean sulhasensa saavan näkönsä ja illuusioiden katoavan. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, mutta Pirandello löytää aina tilanteiden makean kirpeyden ja näyttää mitä ihmiselle tapahtuu arjen suistuessa raiteiltaan.

Hänen tekstiinsä ei pety. Novellit on rakennettu niin taitavasti, että kriittisenkin lukijan mitta täyttyy ja vuotaa ylikin.

Teoksen jälkisanoissa suomentaja Leena Rantanen kuvaa Luigi Pirandellon elämänvaiheita. Vasta jälkisanat luettuaan ymmärtää, miksi Pirandellon musta huumori koskettaa. Se on selviytymisstrategia, hänen kipeiden kokemusten kautta kasvanut kykynsä katsoa itseään joskus ulkopuolisen silmin ja nauraa sille julmalle ja absurdille farssille, jollaista elämä joskus on.

Luigi Pirandello: Sitruunoita Sisiliasta ja muita novelleja, suom. Leena Rantanen






Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka

Duras’n teoksen teemoja ovat ulkopuolisuus sekä katseen kohteena oleminen ja sen vaikutus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Teemaa toistetaan eri yhteyksissä. Miltä asiat näyttävät? Miten ne todella ovat? Alkukohtauksessa kesäkaupungin hotellin hallissa kohtaavat nuori ulkomaalainen mies sekä nainen, joilla molemmilla on siniset silmät musta tukka. Nuorta ulkomaalaista katsoo myös epätoivoinen mies, joka ei koskaan unohda näkemäänsä. Ensisilmäystään, joka oli samalla viimeinen. Mies palkkaa naisen nukkumaan luonaan häivyttääkseen epätoivoista ulkopuolisuuden kokemustaan ja säilyttääkseen muiston nuoresta ulkomaalaisesta miehestä. Nainen saapuu, ottaa lakanat, vie ne huoneen pimeään osaan. Kietoutuu niihin kokonaan ja käy makuulle seinän viereen, lattialle. Aina yhtä uupuneena ja väsyneenä. Mies tarkkailee, miten nainen tekee samat liikkeet, saman erehdyksen. Antaa naisen erehtyä. Vasta myöhemmin, sitten kun nainen on nukahtanut, mies sanoo sen. Menee naisen luo, avaa l...