Siirry pääsisältöön

Maxence Fermine: Lumi


Samurai kohtaa ranskalaisen nuorallatanssijattaren, ja menetyksen suru tekee hänestä mestarin, aikansa suurimman taiteilijan. Shintolaisen papin poika kieltäytyy seuraamasta esi-isiensä jälkiä sotilaana tai pappina, ryhtyy runoilijaksi ja kirjoittaa haikuja yksinomaan lumesta. Matkalla vuorten yli tapaamaan vanhaa mestaria hän löytää jäähän kivettyneenä mestarin kadonneen vaimon jäätyneen ruumiin. Nuorella miehellä on vakava pyrkimys kasvaa runoilijaksi.

Voiko tätä ottaa tosissaan? Ranskalainen kirjailija kirjoittaa japanilaisen kulttuurin kliseistä tosissaan, haikumaisin äänenpainoin. Välillä ranskalainen kirpeys ja realismin pilkahdus saa vallan ja tekstiin pirskahtaa muutakin kuin valkoisia runoja ja kimaltavia sanoja. Ajoittainen tyylin ja rytmin vaihdos pelastaa teoksen sortumasta patetian painoon ja syöksemästä lukijaa synkkään myötähäpeään.

Tämä kirja on Maxence Ferminen esikoisteos ja se on käännetty 17 kielelle. Sen voi lukea metaforana kirjoittamaan opettelemisesta. Tai sitten hankkiutua oikeaan mielentilaan - käydä valoisana kevätyönä nuuhkimassa kirsikankukkia ja palata hymyillen herkän rakkaustarinan äärelle nauttimaan viattoman kauniista sanoista ja ajatuksista.

Lukija – jos viaton ja totinen rakkaustarina on mieleesi, tässä on sinulle pieni kaunis kirja. Pateettiselle tekstille allergisen sen sijaan kannattaa pitää antihistamiinit lähellä.



Maxence Fermine: Lumi; suom. Annikki Suni

Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...
Lue lisää

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...
Lue lisää

Kazuo Ishiguro: Surullinen pianisti

Pieni kaupunki on kriittisessä tilanteessa ja odottaa pelastajaa. Kyse ei kuitenkaan ole esimerkiksi pandemiasta, vaan musiikista. Kaupunki ottaa taiteen vakavasti. Tilanteen pelastaja, kuuluisa pianisti Ryder, ei kuitenkaan ole tilanteen tasalla. Kazuo Ishiguron Surullinen pianisti (suom. Helene Bützov)  muistuttaa rakenteeltaan musiikkia ja siten siihen onkin helpointa suhtautua. Samoja teemoja ja sävelkulkuja nousee esiin erilaisina muunnoksina. Teoksessa myös puhutaan paljon musiikista ja pienen kaupungin kulttuuripiirit suhtautuvat siihen melkein kuin uskontoon. Yhden onnistuneen konsertin katsotaan korjaavan kaiken. Mutta minkä kaiken, se jää lukijalle epäselväksi varsinkin, jos teokseen yrittää suhtautua romaanina. Juonikulkuja alkaa ja toistuu, mutta tapahtumien kulku noudattaa unen logiikkaa.  Pianistilla on vain yksi päivä ennen suurta ja tärkeää konserttia. Hän tapaa lukuisia ihmisiä, jotka kaikki haluavat häneltä jotakin heti hänen saavuttuaan hotelliin, ja jo...
Lue lisää