Runoilija Anni Sumari on valinnut tähän suomennosvalikoimaansa yhdeksän mielenkiintoisimpina pitämäänsä tekstiä 1900-luvun loppupuolelta. Tässä enemmän neljästä niistä. Annie Proulxin Puoleksi nyljetty mullikka on ilmestynyt aiemmin Marja Alopaeuksen suomentamana kokoelmassa Lyhyt kantama – kertomuksia Wyomingista. Siinä kertomuksen nimenä on Puoleksi nyljetty härkä. Täytyypä sanoa, että Alopaeuksen suomennos tekee paremmin oikeutta Proulxin napakoille lauseille.
John Cheever: Jälleennäkeminen
John Cheeverin vuonna 1962 julkaisema ja Anni Sumarin vuonna 2009 suomentama novelli Jälleennäkeminen käsittelee isän ja pojan tapaamista. Novellin minäkertoja on poika, joka ei ole tavannut isäänsä vanhempien avioeron jälkeen kolmeen vuoteen. Teemana on muutos ja kasvu, kuluneet kolme vuotta ovat olleet ne vuodet, jolloin poika kasvaa lapsesta aikuiseksi. Cheever on valinnut kertomukseensa hetken, jossa tapahtuu jotakin peruuttamatonta ja jonka jälkeen poika ei enää ole sama.Poika on pyytänyt tapaamista matkalla junanvaihdon ajaksi matkalla isoäitinsä luo. Isän tapaaminen on pojalle tärkeää, koska isässään hän olettaa näkevänsä itsensä ja omat mahdollisuutensa. ”… heti nähdessäni hänet tiesin, että hän oli isäni, minun lihaani ja vertani, minun tulevaisuuteni ja tuomioni. Tiesin, että aikuisena minusta tulisi jotain hänen tapaistaan; minun oli suunniteltava tulevaisuuttani hänen antamissaan rajoissa.”
Toivo ja ihailu kääntyvät kuitenkin novellin kuluessa raskaaksi pettymykseksi. Isä haaskaa lyhyen puolitoistatuntisen juoksuttamalla poikaa ravintolasta toiseen, koska mikään ei kelpaa hänelle. Joko hän suututtaa henkilökunnan tai henkilökunta suuttuu häneen ja kieltäytyy antamasta pöytää. Isä on äänekäs, mahtaileva ja korostaa kaikin tavoin omaa erinomaisuuttaan. Poika käy hiljaiseksi, seuraa isäänsä mitään kommentoimatta, lähtee lopulta ehtiäkseen junaan eikä tapaa isäänsä koskaan enää.
Donald Barthelme: Minä ja neiti Mandible
Donald Barthelme tutkii normaalin rajoja ihmisyhteisössä novellissaan Minä ja neiti Mandible. Kertomus on riemastuttavan kafkamainen kehitelmä tilanteesta, jossa 35-vuotias Joseph, vakuutusyhtiön vahinkoilmoitusvirkailija, päätyy alakoulun oppilaaksi. ”Jossakin on tapahtunut virhe”.Pulpetti on hänelle liian pieni, mutta pulpettien todetaan olevan sopivaa kokoa kuudesluokkalaisille. Vika on siis oppilaassa eikä pulpetissa eikä Joseph voi saada sopivampaa pulpettia. Sekä luokan tytöt että opettaja, neiti Mandible, ihastuvat Josephiin. Mutta opettaja ei voi sekaantua alaikäiseen, ja täytyyhän Josephin olla alaikäinen, koska hän on kuudennella luokalla. Hänen kokonsa on haaste, mutta lapset suhtautuvat häneen lapsena, koska hän on heidän joukossaan. Jonkinlainen mutantti, mutta kuitenkin joukon jäsen. Ja onhan hänen koostaan hyötyäkin takana istuville.
Louise Erdrich: Kyyhkysrutto
Louise Erdrich on syntyään Ojibwe-intiaani. Kokoelman niminovelli Kyyhkysrutto oli Pulitzer-palkintoehdokkaana ja sen teemana on kasvu lapsesta aikuiseksi. Kertomuksessa kyyhkyset lisääntyvät kuin rutto ja hävittävät sadon. Kertomus liikkuu kahdella aikatasolla. Toinen taso on kertojan lapsuus, jossa yli satavuotiaaksi elänyt isoisoisä kertoo lapsille tarinaa siitä, miten hän kyyhkysiä tulvivan pellon yli kulkiessaan kohtasi tytön, josta tuli kertojan isoisoäiti. Kaksi rakkaustarinaa, kyyhkysrutto ja karkumatka sata vuotta sitten, ja kertojaminän kokemus, joka muuttaa häntä.Novellin kieli on haikean kaunista ja luonto sekä ihmisen sisin kietoutuvat toisiinsa. ”Puolimatkassa pysähdyin ja tuijotin jalkakäytävää, jonka tunsin niin hyvin ja jota pitkin olin kävellyt lukemattomia kertoja. Siinä oli halkeama, syvä, tumma ja pitkä. Niinä päivinä vanhoista, jättimäisistä kapokkipuista lensi pumpulimaisia tukkoja. Niiden sydämenmuotoiset lehdet kahisivat korkealla yläpuolellani. Ilma oli täynnä töhkää ja katuojat hehkuivat valon lunta.”
Joyce Carol Oates: Missä on täällä?
Joyce Carol Oatesin loistavassa novellissa Missä on täällä? ovelle koputtaa mies, joka on asunut samassa talossa monta vuosikymmentä aikaisemmin. Perhe on hämmentynyt, mutta antaa miehelle luvan tutkia taloa ja pihapiiriä ensin ulkoapäin, ja lopulta mies kutsutaan myös sisäpuolelle. Oates on luonut herkullisen tilanteen, jossa hän tutkii sosiaalisen ja yksityisen rajoja. Mikä on sopivaa ja mikä ei, mitä vieraalle voi sanoa, mitä sallia, mikä on normaalia ja mikä ei.Perhe yrittää olla kohtelias ja korrekti, mutta vieras ei mukaudu ja lausuile kohteliaisuuksia talosta ja huoneista, vaan luo vierautta muistoillaan salaperäisistä varjoista lapsuudessaan. Lopulta vieras menee liian pitkälle uppoutuessaan kiihkeästi matemaattisiin arvoituksiinsa ja halutessaan nähdä myös talon kellarin. Syvimpiä kerroksia ei ventovieras saa nähdä. Perheen isä tarttuu vieraan käsivarteen ja kertoo vierailun olevan ohi. Mutta vieraan jälkeen koti ei ole hetkeen sama kuin ennen.
Helmet-lukuhaaste, kohta 18: Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa