Saila Roution puutarhakirja vie lukijan keväästä syksyyn kuten puutarhakirjat useinkin. Mutta toisin kuin tavalliset tietokirjat, tämä teos tempaa mukaansa myös tekstillään, ei vain kuvillaan.
Teksti vaeltelee puutarhassa, pysähtyy välillä sirottelemaan arvokkaita tiedonjyviä, sitten se taas etenee hymyillen, löytää uutta, innostuu, ihailee, jatkaa matkaansa, nyppäisee pois rikkakasvin ja pysähtyy taas tarkastelemaan maasta kohisten versovaa elämää. Sellainenhan puutarhurin kesä on. Huhtikuu on kuukausista julmin, ja siksi tämän kirjan lukeminen takatalven päivinä tekee hyvää.
Kun on käynyt peittelemässä kevätkukkansa yöpakkaselta, voi palata lukuun Maanpeittokasvit ja lukea varjohiipoista (Epimedium):
”Kukat ovat pienet, ja niitä saa ihailla maassa maaten ja varovasti kukkavartta peukalon ja etusormen välissä kannatellen, hengittämättä, jotta varsi ei taitu. Vaiva kannattaa, sillä kukissa on ihmeellistä keijukaismaailman tuntua.”
Sitä odotellessa.
Helmet-lukuhaaste: Kohta 4. Kirja, joka lisää hyvinvointiasi