Siirry pääsisältöön

Ragnarök - Jumalten tuho

A.S.Byatt: Ragnarök – Jumalten tuho; suom. Titia Schuurman

On sota. Laiha lapsi äiteineen evakuoidaan kaupungista Englannin maaseudulle. Sota muuttaa perheen elämän, ja syöksee heidät epävarmuuteen. Lapsen isä on lentäjä, Afrikassa sotimassa. Palaako hän sieltä koskaan?

Lapselle ei kerrota sodasta enempää kuin aikuisten mielestä on tarpeen. Lapsi haluaa kuitenkin tietää. Isä on poissa, ja lapsi kuuntelee aikuisten puheita herkällä korvalla. Hänelle vakuutellaan kaiken olevan hyvin ja kaikki toivovat parasta, mutta sanattomista viesteistä kuuluu läpi tuhon odotus, ja lapsi näkee painajaisia siitä, että saksalaiset kaappaavat hänen vanhempansa.

Kuitenkin arkipäivän elämä on jopa parempaa kuin se oli harmaassa teollisuuskaupungissa. Tyttö kulkee kouluun kevätesikkoniittyjen poikki joka päivä. Äitikin on onnellisempi, koska hän saa tehdä älyllistä työtä ja opettaa poikia. Ennen sotaa sellainen työ ei ollut naisille sallittua. Tyttö oppii pian lukemaan, ja hänen suosikkikirjansa on vihreisiin kansiin sidottu teos, kansikuvassaan Villin metsästyksen myytti. Wagnerin myyttisestä teoksesta ”Asgård ja jumalat” tulee tytön tiedonlähde siitä, mitä sota on. Skandinaavisen mytologian muinaiset jumalat sotivat ja odottavat tuhoa.

Tyttö uppoutuu myytteihin, ja myytit ottavat enimmän tilan myös teoksesta. Tarina ja sen muoto ottaa vallan ja kuljettaa kertomuksen jumalten tuhoon, jossa Midgårdia kiertävä maailmankäärme Jörmungandr liittyy isänsä Lokin, veljensä Fenris Suden, siskonsa Helin ja tämän kuolleiden armeijan joukkoon.

Ragnarök on viisas ja ihastuttava kirja. Se on ehkä kuitenkin enemmän keskustelua myyteistä kuin romaani. Byatt on punonut yhteen lapsen pelon ja myytin kaiken tuhosta. Myytti syntyy aina uudelleen kun se kerrotaan ja tulkitaan. Teos sisältää vielä tekijän jälkisanat, pienen esseen Ajatuksia myyteistä, jossa Byatt avaa ilmeisen tulkinnan koko teoksesta: Asgårdin jumalat toimivat itsekkäästi ja piittaamattomasti kuten meidän aikamme ympäristöä kuormittavat ja luonnonvaroja surutta kuluttavat ihmiset.

Helmet-lukuhaaste, kohta 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Luonnosta lautaselle - parhaat villikasvisreseptit

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley: Luonnosta lautaselle / Parhaat villikasvisreseptit Suom. Jenna Pahlman Villikasvisreseptit ovat olleet parin viime vuoden ajan hyvin trendikkäitä. Mikäs siinä. Jotain hyötyä rikkaruohoistakin. Ja onhan hauskaa liikkua luonnossa. Teos on alun perin norjalainen, joten kasvisto on tuttu skandinaavinen. Reseptit eivät ole vain vegaanisia. Monissa ruoissa villikasvit eivät ole pääasiallinen ainesosa, vaan niitä on käytetty mausteena, koristeena tai lisäkkeenä. Jos ei ole varma kasvintunnistustaidoistaan, kannattaa ottaa kasvio tai edes älypuhelin mukaan keruumatkoilleen. Luontoportin kuvat ja kuvaukset auttavat pitkälle - jos ei ole niin syvällä erämaassa, että kenttää ei ole :) Kirja on upea keittokirja, ja siitä on iloa myös talvisaikaan, sillä mukana on reseptejä myös marjoista ja sienistä. Ehkä en kuitenkaan anna jauhosavikka- tai nokkoskasvustojen levitä pihalla voidakseni käyttää niitä keittiössä. Helmet-lukuhaaste, kohta 5...

Oscar Wilde: Naamioiden totuus & Thomas Bernhard: Hakkuu

Thomas Bernhardin Hakkuuta (suom. Tarja Roinila) lukiessani minä ajattelin, miten sääli onkaan, ettei tällaisia kirjoja paljon lueta eikä ehkä kirjoitetakaan, minä ajattelin, kirjoja, joiden rakenne on silkkaa vahvarytmistä musiikkia ja jotka iskevät kaikkeen siihen teennäiseen ja naurettavaan elämän esittämiseen elämisen sijaan, kaikkeen siihen valheelliseen, matkittuun elämän esittämiseen jota sosiaalinen media tulvii ja syytää silmille, jos erehtyy avaamaan älypuhelimensa sovelluksen kesken ikävystyttävän bussimatkan sen sijaan että olisi ottanut mukaansa kirjan, jolla on jotakin sanottavaa, joka hehkuu sanomisen intohimoa ja joka vie lukijan retkelle näkymättömään maailmaansa, josta hän ei palaa takaisin enää samana ihmisenä, minä ajattelin. Bernhardin Hakkuu julkaistiin Itävallassa vuonna 1984 ja pantiin kohta myyntikieltoon, koska sen henkilöt tunnistettiin ja mielenkuohu levisi kuten kirjailija ehkä oli tarkoittanutkin kertoessaan tekstissään, miten kertoja istuu laiskanlinn...