Konfiguraatio

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie

J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt; suom. Mari Hallivuori Lipeäkalasta se alkaa, huikea tarina Eva Thorvaldin kasvusta huippukokiksi. Olisiko Minnesotassa syntyneestä skandinaavitaustaisesta Evasta koskaan tullut ruokahifistelijöiden keittiöjumalatar, jonka tuhansia dollareita maksaville illalliskutsuille on yli vuosien jono, jos hänen isäänsä Lars Thorvaldia ei olisi nuorena pakotettu valmistamaan lipeäkalaa vuodesta toiseen? Isä Lars hakeutuu sittemmin kokin ammattiin ja menee naimisiin sommelierin kanssa. Isä suunnittelee vastasyntyneelle tyttärelleen ruokalistan, joka sisältää porsaankylkeä ja porkkanakakkua. Vastasyntyneen hampaattomuus on toki haaste. Oliivitahna varmaankin onnistuisi? Porkkanakakku on kirjan resepteistä ensimmäinen. Esikoisteoksessaan Keskilännen keittiöt J. Ryan Stradal kertoo Evan tarinan monen eri näkökulmahenkilön kautta: serkun, lukioaikaisen poikaystävän, kilpailijattaren ynnä muiden, jotka ovat aiemmin vilahtaneet toisten tarinoissa. Kaikissa

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa - Suom. Raisa Porrasmaa. Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa on ilmestynyt Japanissa jo vuonna 1985. Se luokitellaan usein dystopiaksi, mutta mikään perinteinen dystopia se ei ole. Sitä voisi hyvin nimittää vaikka psykologiseksi surrealismiksi. Tapahtumat sijoittuvat toisaalta Tokioon, joka ei ole ihan Tokio tai on vähän enemmän kuin Tokio: ”kovaksikeitetty ihmemaa”. Joka toinen luku sijoittuu Maailmanloppuun. Se on salaperäinen muurien ympäröimä kaupunki, josta ei kukaan sinne saapunut enää pääse pois. Henkilöillä ei ole nimiä. Heitä kutsutaan neidiksi, vanhukseksi, portinvartijaksi, tytöksi, kirjastonhoitajaksi, tohtoriksi. Nimitys syntyy tehtävästä tai suhteesta muihin. Niinhän ihmisen minuuskin rakentuu. Nimettömyys vain korostaa kirjan teemaa, ruumiin ja psyyken yhteyttä. Minäkertoja on hänkin nimetön, suuryritys Systeemin palveluksessa oleva laskija, jonka ainutlaatuista kykyä kilpaileva  yritys Tehdas jahtaa. Hänelle on teh

Margaret Atwood: Uusi maa, suom. Kristiina Drews Uusi maa päättää MaddAddam-scifitrilogian. Bioteknologiaan keskittyneiden suuryritysten tiedemiesten luoma pandemia on tuhonnut melkein koko ihmiskunnan. Uusi maa jatkuu siitä, mihin Herran tarhurit loppuu. Toby ja Ren ovat kohdanneet crakelaiset ja Lumimies-Jimmyn pelastaessaan Renin parasta ystävää Amandaa raakojen rikollisten käsistä. Uuden maan miljöö on alue Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Pandemian eloonjääneitä on parikymmentä, crakelaisia kolmisenkymmentä. Muualla maailmassa saattaa olla lisää homo sapiens-lajin eloonjääneitä, mutta näkökulmahenkilöt eivät voi sitä tietää, koska viestintävälineitä ei ole. Crakelaisia ei muualla maailmassa ole, koska he ovat uusi ihmislaji, geeniteknologian menetelmin kehitetty. Kaksi eri ihmislajia alkaa elää rinnakkain ja rakentaa uutta maailmaa. Lajit ovat biologialtaan erilaisia, ja se hämmentää molempia lajeja. Crakelaisnaisilla esimerkiksi on kiima-aika. Crakelaisilla ei ole sää

Margaret Atwood: Herran tarhurit, suom. Kristiina Drews Luin Herran tarhurit jo suomennoksen ilmestymisvuonna (2010), mutta silloin se ei tehnyt erityistä vaikutusta. Mielenkiintoista, miten edeltävä lukukokemus voi vaikuttaa jälkimmäiseen tekstiin. Herran tarhurit on Oryxin ja Craken jatko-osa. Se toimii kyllä itsenäisenä teoksenakin, mutta kokemus ei ole ollenkaan sama! Herran tarhurit käsittelee samaa ajanjaksoa kuin Oryx ja Crake, mutta tapahtumat sijoittuvat rahvaanmaille. Tarhurit ovat uskonlahko, joka uskoo yksinkertaiseen elämään ja varautuu ihmiskunnan tuhoon, vedettömään tulvaan. He viljelevät kattopuutarhoissa, elävät yksinkertaisesti, valmistavat vaatteensa ja tarve-esineensä kierrätysmateriaalista sekä säilövät ruokaa ja selviytymisvarusteita salaisiin Ararateihinsa. He etsivät raamatusta ekologista sanomaa ja laativat hagiografioita myös myöhempien aikojen ihmisistä, jotka ovat toimineet luonnon ja ihmisten hyväksi. Yhteisöä johtavat Aatamit ja Eevat. Toby on

Margaret Atwood: Oryx ja Crake, suom. Kristiina Drews Oryx ja Crake on dystopia siitä, mitä voi tapahtua kun ihminen peukaloi luontoa ja tavoittelee voittoa. Tarina alkaa autiolta rannalta, jossa yksinäinen Lumimies pakenee vihamieliseksi käyneen auringon säteitä ja koettaa kärsivällisesti opastaa uutta kaunista ja naiivia ihmisrotua elämään maailmassa, johon heidät tehtiin. Lumimies luulee olevansa viimeinen homo sapiens -lajin edustaja. Kertomuksessa kulkevat rinnakkain Lumimiehen selviytymiskamppailu ja hänen muistonsa menneestä maailmasta. Atwood ei kerro aikakautta, mutta kaksituhattalukua eletään. Tapahtumapaikkana on Pohjois-Amerikka. Kertomuksessa se oli jakautunut hyväosaisten ja syrjäytyneiden alueisiin. Oli olemassa rahvaanmaat ja suuryritysten suljetut, vartioidut asuinalueet. Aidoin ympäröityjä, vartioituja asuinalueita on Yhdysvalloissa jo nyt, mutta Atwoodin dystopiassa tämä kehityskulku on pitemmällä ja alueet täysin eriytyneitä. Suuryritykset tarjosivat työnteki

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. Laivat

Terhi Nikulainen: Menneisyyteen tatuoitu Terhi Nikulaisen uusimman dekkarin päähenkilö on Vera Ranta, venäläissyntyinen ylikonstaapeli. Tatuointistudion omistaja, nuori Josefiina Malmberg, löytyy studiostaan murhattuna. Vera ja hänen työparinsa Voitto saavat tapauksen selvitettäväkseen. Vera on poliisina outo lintu, kaunis ja tyylikäs nainen, joka pukeutuu mekkoihin ja korkokenkiin ja teitittelee kuulusteltaviaan. Koska hän on kaunis nainen, hänen pitää edetäkseen olla kaksin verroin mieskollegoja pätevämpi, ja sitä hän onkin. Hän ei tuijota vain tosiasioita, vaan uskoo vaistoihinsa. Juoni etenee kuulusteluiden ja löydösten kautta ja yllättää käänteillään. Josefiinan lähipiiriä epäillään. Murha vaikuttaa ensin huumausainerikokselta, sillä Josefiinan kotoa löytyy kannabisviljelmä. Mutta jotakin Josefiinan työtoveri ja ystävä Anette salaa, ja Vera aikoo saada selville, mitä. Sitten selviää, että muitakin tatuoijatyttöjä on murhattu Amsterdamissa. Onko Anetten asunnon ympärill

Meri Kuusisto: Toivo Pesän muistelmat Toivo Pesän muistelmat on Meri Kuusiston toinen romaani. Esikoinen, Amerikkalainen, kertoi laitapuolen eläjistä kiinnostavalla kielellä. Se oli hiljaista hymyilevää kettuilua ihmisiä rajoittaville ääneen lausumattomille normeille ja yhteiskunnan säännöille. Toivo Pesän muistelmissa on tallella sama herkullinen kieli. Päähenkilöt eivät ole laitapuolen kulkijoita, vaan pyrkyreitä. Toivo Luhtala eli Toivo Pesä on kauppaopiston käynyt myyntimies, jolla ei ole puheissa mitään muuta kuin seuraava pano ja mistä sen saisi. Irmeli Angervuo on vahva nainen, jolla on vahvat vietit. Hän on kehittämässä ja tuotteistamassa uutta terapiamuotoa, huutoterapiaa. Siihen hän tarvitsee äänieristetyn kontin ja pyytää tarjousta eristämisestä myös Toivo Pesän ja hänen kaverinsa Sillin firmalta. Saabmies kohtaa Saabilla ajavan naisen, rakastuu ja on valmis muuttamaan elämäntapansa totaalisesti. Hän huomaa haluavansa perheen. Teoksen rakenne yllättää. Ensin Toivolla

Kolme kantta, sama aihe. Linnut. Sattumalta olen lukenut nämä kirjat melkein peräjälkeen. Varannut kirjastosta tai poiminut hyllystä ihan tekijän nimen perusteella, en kansikuvan. Lintuaihe kaikissa, aivan erilaiset kirjat. Entä onko kuvan merkityskin sama? Hävityksen jumalan (Kate Atkinson) kannessa on kiuru, joka symboloi kevään tuloa ja voi merkitä myös toivoa. Muutama maininta kiurusta kirjasta toki löytyykin, päähenkilön lapsuuden lintuna. Toki kannessa on myös pommikone, joka kirjassa on tärkeämpi elementti. Olisiko pelkkä pommikone yksinään tuonut liikaa mieleen sota- tai jännityskirjan ja kosiskellut sillä väärää yleisöä? Jälkeen vedenpaisumuksen (P.C. Jersild) on julma dystopia, kertoo maailmasta ydinsodan jälkeen. Kyyhkyset on varmaankin valittu aiheeksi Raamatun vedenpaisumuskertomuksen perusteella. Nooa päästi arkista kyyhkysen, ja kun se ei palannut, hän tiesi veden laskeneen ja elämän maan pinnalla olevan taas mahdollista. Vai olisiko kuitenkin ollut parempi vali

Kate Atkinson: Hävityksen jumala (A God in Ruins). Suom. Kaisa Kattelus. Hävityksen jumala on Atkinsonin edellisen teoksen Elämä elämältä sisarteos. Elämä elämältä kertoi Ursula Toddista, joka syntyi yhä uudelleen ja koki monta vaihtoehtoista henkilöhistoriaa. Hävityksen jumala tarttuu niistä joihinkin ja vie tapahtumia eri suuntaan. Hävityksen jumalassa kerrotaan lisää Toddin perheestä, joka on lukijalle tuttu ja josta lukija ehkä haluaakin tietää enemmän, kiinnostuu jokaisesta tiedosta, joka kertoo lisää Elämä elämältä-kirjan ratkaisemattomista arvoituksista. Tekstin kokee aluksi ikään kuin taas uutena elämänä Ursula Toddin elämien sarjassa. Päähenkilö on kuitenkin eri. Hävityksen jumala kertoo Ursulan lempiveljestä Teddystä, josta tuli pommikonelentäjä. Teddy ei kuolekaan pommituslennolla, vaan joutuu vankileirille ja selviytyy.  Eräässä Ursulan monista elämistä naapurin tytär Nancy Shawcross murhataan lapsena. Nyt Nancy elää, opiskelee matemaatikoksi, ratkoo sodan aikana

On kesä. Kesälukemiset saattavat olla niin höyhenenkevyitä, ettei niistä jää jälkeä edes tähän blogiin :)

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haastat

Pauliina Susi: Takaikkuna Takaikkunan aiheena on tietoverkkojen kautta käytetty valta. Se on trilleri, jossa päähenkilö Leia joutuu nimettömän aggression kohteeksi sekä julkisesti somessa vihapuheen vuoksi että näkymättömästi, vakoilijan tunkeutumisen vuoksi. Näkökulmahenkilöitä on neljä: Leia Laine, sukupuolentutkimuksesta väitellyt maailmanparantaja ja yksinhuoltaja, jonka tehtävästä ProMen-hankkeen toiminnanjohtajana kansan syvät rivit eivät pidä. Toinen näkökulma on hänen tyttärensä Viivin, kolmas vakoilija Land-o:n ja oman näkökulmansa tapahtumiin tuo myös nimettömän maahanmuuttovastaisen puolueen oikeusministeri Tarmo Häkkilä. Tarina alkaa Häkkilästä, joka Skypessä houkuttelee nuorta tummaihoista naista virtuaaliseksiin ja tajuaa liian myöhään vaarantaneensa maineensa, asemansa ja perheensä, jos tapaaminen on tallennettu ja sen voisi julkaista videona. Ministerin avustaja Valtti Nyman värvää virtuaalivelho Land-o:n etsimään videon ja tuhoamaan sen. Tarina saa lisää ki

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. Pääh

Kate Atkinson: Elämä elämältä Mitä jos ihmisen elämä ei olisikaan ainoa? Jos syntyisikin aina uudelleen, elämään samaa elämää?  Ursula Todd syntyy helmikuussa 1910 ja pimeys lankeaa melkein saman tien: vastasyntynyt kuristuu napanuoraansa, koska lääkäri ei ehdi paikalle auttamaan   synnytyksessä lumimyrskyn vuoksi. Seuraavassa elämässä samana päivänä helmikuussa vuonna 1910 lääkäri ehtiikin paikalle, ja Ursulan elämä alkaa, hyvin toimeentulevan porvarisperheen kolmantena lapsena. Mutta pimeys lankeaa taas varhain lapsuudessa - Ursula hukkuu mereen. Kaikki alkaa taas alusta. Ursula syntyy, mutta ei huku, koska sattumalta rannalla on taidemaalari, joka ehtii apuun ja kiskoo hänet merestä. Ursula Toddin elämää seurataan vuodesta 1910-luvulta 1960-luvulle. Tähän aikakauteen mahtuu kaksi maailmansotaa, ja ne vaikuttavat Ursulan ja hänen perheensä kohtaloihin. Yhdessä elämässä Ursula kuolee ensimmäisen maailmansodan jälkeen espanjantautiin, seuraavassa ei. Sen sijaan toisess