Konfiguraatio

 Sattuipa käteen tämä 1966 ilmestynyt kiintoisa kirja. Siintää Sargassomeri (suom. Eva Siikarla) on Länsi-Intiassa syntyneen brittiläisen Jean Rhysin tunnetuin teos. Ennen kaikkea se tunnetaan Jane Eyre -pastissina. Rhys on valinnut teoksensa päähenkilöksi Kotiopettajattaren romaanin sivuhenkilön Bertha Masonin, Edward Rochesterin hullun vaimon.  Siintää Sargassomeri on kirja, joka ei olisi voinut syntyä Haworthin pappilassa Charlotte Brontën kynästä. Sen on kirjoittanut Länsi-Intiassa syntynyt kirjailija, ja se tuo kiinnostavan uuden näkökulman niinkin kanonisoituun klassikkoon ja kaikkien rakkaustarinoiden arkkityyppiin kuin Kotiopettajattaren romaaniin.  Rhysin teos sijoittuu 1830-luvun Jamaikaan. Orjuus on vastikään lakkautettu ja yhteiskunnassa kuohuu. Orjia omistaneita valkoisia vihataan. Päähenkilö Antoinette Cosway kasvaa yksinäisenä ja äitinsä hylkimänä. Annette-äiti on mennyt hyvin nuorena naimisiin vanhan alkoholisoituneen plantaasinomistajan kanssa. Antoinetten pikkuveli

Kaikki on mahdollista (suom. Kristiina Rikman) on Stroutin " Nimeni on Lucy Barton " -teoksen sisarteos tai jatko. Lucy Bartonin tarinaa käännellään eri näkökulmista. Teosta voi pitää novellikokoelmana, ketjunovellina tai mosaiikkiromaanina. Hyvä teksti ei helposti solahda luokitteluihin eikä sen tarvitsekaan. Teos sisältää yhdeksän kertomusta Illinoisin Amgashin pikkukaupungin ja sen lähiympäristön ihmisistä. Lucyn veli ja sisko asuvat yhä siellä, samoin monet hänen koulutoverinsa. Bartonin perhe oli yhteisön pohjasakkaa, jota parempiosaiset väistelivät ja sanoivat tekevänsä sen hajun vuoksi. Lapsena Lucya ylenkatsottiin ja kiusattiin, mutta hänestä tuli kirjailija, joka antoi teoksillaan paljonkin ajateltavaa sekä kiusaajilleen että tukijoilleen. Kaikki on mahdollista -kokoelman novelleissa Lucyn perheeseen tavalla tai toisella liittyvät päähenkilöt usein keskustelevat yhteisestä menneisyydestä. Henkilöiden kohtaamiset kuvastavat pikkukaupungin yhteisön erityistä tahmeutta

Richard jää eläkkeelle klassisten kielten professorin virastaan ja hänen päivänsä ovat tyhjää täynnä. Liikaa aikaa, liian vähän merkityksellistä tekemistä. Vaimo kuollut, rakastajatar jättänyt. Samaan aikaan afrikkalaisten pakolaisten virta Libyasta Välimeren yli Eurooppaan kasvaa. Saksaan asti selvinneiden pakolaisten päivät pakolaiskeskuksissa ovat tyhjää täynnä. Liikaa aikaa ja byrokratia tekee mielekkään työnteon mahdottomaksi. Saksan kielen opetusta sentään saa. Geben, ging, gegangen. Mennä, meni, mennyt.  Berlin Alexzanderplatzille kokoontuu joukko pakolaisia, majoittuu mielenosoituksena telttoihin ja aloittaa nälkälakon, jotta heidät edes huomattaisiin. Tehdäkseen hätänsä näkyväksi. He päätyvät uutislähetykseen, ja uutisia katsoessaan Richard alkaa ihmetellä, miksi hän ei nähnyt pakolaisia Aleksanderplatzilla samana päivänä sitä kautta kulkiessaan. Lievä syyllisyys saa hänet lukemaan tarkemmin pikku-uutisia ja lopulta hakeutumaan pakolaisten valtaamaan Kreutzbergin keksityn haas

 Palkittu runoilija Eino Santanen on kirjoittanut ihmeellisen teoksen, jonka lokerointi novellikokoelmaksi tai romaaniksi on vaikeaa, ellei mahdotonta. En malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen kannesta kanteen.  Rakastin kirjaa! Ihastelin runoilijan tarkkoja havaintoja ja arvostin hyvin raastetun ajankuvan kevyttä pyöräyttämistä pannulla ja lempeän hapokasta pohdintaa valokuvaruumiiden oikeuksista ja hyväksikäytöstä somealustoilla. Innostuin teoksen terävästi viipaloiduista oivalluksista itse itsensä tuotteiksi ohjelmoivista elämystalouskuluttajista. Kannatin myös runoilijan kapinaa proosateoksen kirjoittamista vastaan. Oikeastaan nimike ”proosateos” loukkaa kirjaa. Sen kun pyrkii olemaan antiproosaa, ja onnistuu siinä. Tykkäsin teoksesta tekstinä, jota kapinoiva runoilija kieltäytyy vatkaamasta perinteiseksi kertomuskakkuseksi ja sen sijaan kuullottaa miedolla lämmöllä suorasukaisen rapsakat tuoreksensa, kokoaa ne annoksiksi ja valuttaa päälle mustana lainehtiv

 Miksiköhän dystopiat ovat niin suosittuja nuortenkirjoja? Tässä taas uusi. Collinsin Balladi laululinnuista ja käärmeistä (suom. Helene Bützow) on jatkoa suositulle Nälkäpeli-sarjalle. Se kertoo ajasta, jolloin Panemin valtion sisällissota on vielä tuore ja Nälkäpeli vasta muotoutumassa. Päähenkilönä on tuleva presidentti Coriolanus Snow nuorena koulupoikana. Collinsin luomassa maailmassa taistellaan niukoista resursseista ekokatastrofin jälkeen. Valtaapitävä pääkaupunki Capitol hallitsee julmasti maan muita vyöhykkeitä, joiden kapinaa ei unohdeta eikä anneta anteeksi. Kosto on jatkuvaa. Joka vuosi Elonkorjuu-päivänä jokaisen kahdentoista vyöhykkeen on pakko luovuttaa kaksi nuorta Capitoliin Nälkäpeliin, taistelemaan keskenään kuolemaan asti. Panem et circenses, leipää ja sirkushuveja. Nälkäpeliä suunnittelee ja kehittää tohtori Gaul, etevä geeniteknikko. Kirjan teemana on vanha kysymys siitä, onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha, sivistynyt vai eläimellinen. Teema ilmenee esimer