Siirry pääsisältöön

Homer ja Langley

E.L. Doctorow: Homer ja Langley; suom. Helene Bützow

Teos Homer ja Langley perustuu tositapaukseen. Vuonna 1947 Collyerin veljesten newyorkilaisasunnosta tyhjennettiin yli sata tonnia romua. Asunnosta löytyi kaikkea mahdollista banjoista lastenvaunuihin, muovisista rintakuvista keilapalloihin, urkuja, flyygeleitä, sanomalehtipinoja kolmenkymmenen vuoden ajalta sekä T-mallisen Fordin alusta. Auton moottoria oli käytetty generaattorina. Asunnon omistaja Langley Collier kuoli lopulta hautautuessaan tavaravyöryn alle. Hänen sokea veljensä Homer nääntyi nälkään ilman veljeään.

Kuvahaku hakusanoilla Collyer brothers saa teoksen elämään uudella tavalla.

E.L. Doctorowin teoksessa veljekset elävät 1970-luvulle asti. Näin Doctorow saa heidän tarinastaan kehykset, joiden sisällä voi tarkastella amerikkalaista yhteiskuntaa ensimmäisestä maailmansodasta Vietnamin sotaan asti.

Kirjan minäkertojana on Homer. Hän sokeutuu jo teini-iässä. Vähitellen Keskuspuiston maisemat vain himmenevät ja maiseman muodot katoavat. Näön sijaan hän keskittyy kehittämään kuuloaistiaan ja veli testailee mielellään kotona hänen kolmiulotteista lepakon kuuloaan. Hänestä tulee myös taitava pianisti.

Tavaran kerääminen alkaa vaivihkaa. Veljesten vanhemmat sen oikeastaan aloittavat. He matkustavat joka vuosi kuukaudeksi ulkomaille ja lähettävät sieltä kotiin matkamuistoja kuten antiikkihuonekaluja, marmoripatsaita tai harvinaisia kirjoja.

Langley lähtee Ranskaan taistelemaan ensimmäisessä maailmansodassa. Sokea Homer välttyy sodalta. Sodan aikana New Yorkissa riehuu espanjantauti, joka vie myös veljesten vanhemmat. Langley palaa sodasta hengissä, mutta keuhkot taistelukaasujen vammauttamana. Myöhemmin monet ovat sitä mieltä, että Langleyllä sairastuivat sekä keuhkot että mieli.

Langleyllä näet on teoria. Sen mukaan maailmassa ei koskaan tapahdu mitään uutta. Kaikki on jo tapahtunut, kaikki on samanlaista ja toistuu aikakaudesta toiseen. Kaikella maailmassa on vastaavuutensa. Teoriansa todistaakseen hän alkaa kerätä uutisia sanoma- ja aikakauslehdistä ja päättää luoda oman ajattoman lehden, jossa on kaikki mahdolliset uutiset tapahtumista, jotka tapahtuvat aina.

Kaikki toistuu myös teoksen aikakausina. Maailmansodat, kieltolain ja gangsterien aika, siirtolaiset, hipit, Vietmanin sota vyöryvät tavalla tai toisella veljesten kotiin joko palveluskuntana, sattumalta kohdattuina ihmisinä tai Langleyn hankkimana tavarana, jota kertyy jatkuvasti, kaikkea mahdollista monenlaisina eri versioina.

Toinen teoksen tärkeä teema on materialismi. Yksi flyygeli ei riitä Langleylle, eikä yksi hevospatsaskaan. Tavarasta ei koskaan luovuta, ja niin veljesten talosta ei tule 1900-luvun vuosikymmenten museo, vaan kaatopaikka. 1970-luvulla heidän erakkomaiset partaiset, rähjäiset olemuksensa ovat ajan hippien silmissä todella muodikkaita, ja heidän elämäntapansa kiinnostavan erilainen.

Lopulta tavara vangitsee veljekset kotiinsa. Sokea Homer ei pysty liikkumaan huojuvien tavarakasojen kapeissa väleissä, koska pienikin töytäisy saa ne sortumaan. Allegoria on ilmeinen ja teoksen sanoma ekologinen. Kirja on pieni helmi, ja sen epäluotettava kertoja ihastuttava.


Helmet-lukuhaaste, kohta 39: Ikääntymisestä kertova kirja

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Luonnosta lautaselle - parhaat villikasvisreseptit

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley: Luonnosta lautaselle / Parhaat villikasvisreseptit Suom. Jenna Pahlman Villikasvisreseptit ovat olleet parin viime vuoden ajan hyvin trendikkäitä. Mikäs siinä. Jotain hyötyä rikkaruohoistakin. Ja onhan hauskaa liikkua luonnossa. Teos on alun perin norjalainen, joten kasvisto on tuttu skandinaavinen. Reseptit eivät ole vain vegaanisia. Monissa ruoissa villikasvit eivät ole pääasiallinen ainesosa, vaan niitä on käytetty mausteena, koristeena tai lisäkkeenä. Jos ei ole varma kasvintunnistustaidoistaan, kannattaa ottaa kasvio tai edes älypuhelin mukaan keruumatkoilleen. Luontoportin kuvat ja kuvaukset auttavat pitkälle - jos ei ole niin syvällä erämaassa, että kenttää ei ole :) Kirja on upea keittokirja, ja siitä on iloa myös talvisaikaan, sillä mukana on reseptejä myös marjoista ja sienistä. Ehkä en kuitenkaan anna jauhosavikka- tai nokkoskasvustojen levitä pihalla voidakseni käyttää niitä keittiössä. Helmet-lukuhaaste, kohta 5...

Oscar Wilde: Naamioiden totuus & Thomas Bernhard: Hakkuu

Thomas Bernhardin Hakkuuta (suom. Tarja Roinila) lukiessani minä ajattelin, miten sääli onkaan, ettei tällaisia kirjoja paljon lueta eikä ehkä kirjoitetakaan, minä ajattelin, kirjoja, joiden rakenne on silkkaa vahvarytmistä musiikkia ja jotka iskevät kaikkeen siihen teennäiseen ja naurettavaan elämän esittämiseen elämisen sijaan, kaikkeen siihen valheelliseen, matkittuun elämän esittämiseen jota sosiaalinen media tulvii ja syytää silmille, jos erehtyy avaamaan älypuhelimensa sovelluksen kesken ikävystyttävän bussimatkan sen sijaan että olisi ottanut mukaansa kirjan, jolla on jotakin sanottavaa, joka hehkuu sanomisen intohimoa ja joka vie lukijan retkelle näkymättömään maailmaansa, josta hän ei palaa takaisin enää samana ihmisenä, minä ajattelin. Bernhardin Hakkuu julkaistiin Itävallassa vuonna 1984 ja pantiin kohta myyntikieltoon, koska sen henkilöt tunnistettiin ja mielenkuohu levisi kuten kirjailija ehkä oli tarkoittanutkin kertoessaan tekstissään, miten kertoja istuu laiskanlinn...