Siirry pääsisältöön

Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka


Duras’n teoksen teemoja ovat ulkopuolisuus sekä katseen kohteena oleminen ja sen vaikutus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Teemaa toistetaan eri yhteyksissä. Miltä asiat näyttävät? Miten ne todella ovat?

Alkukohtauksessa kesäkaupungin hotellin hallissa kohtaavat nuori ulkomaalainen mies sekä nainen, joilla molemmilla on siniset silmät musta tukka. Nuorta ulkomaalaista katsoo myös epätoivoinen mies, joka ei koskaan unohda näkemäänsä. Ensisilmäystään, joka oli samalla viimeinen.

Mies palkkaa naisen nukkumaan luonaan häivyttääkseen epätoivoista ulkopuolisuuden kokemustaan ja säilyttääkseen muiston nuoresta ulkomaalaisesta miehestä.

Nainen saapuu, ottaa lakanat, vie ne huoneen pimeään osaan. Kietoutuu niihin kokonaan ja käy makuulle seinän viereen, lattialle. Aina yhtä uupuneena ja väsyneenä.

Mies tarkkailee, miten nainen tekee samat liikkeet, saman erehdyksen. Antaa naisen erehtyä. Vasta myöhemmin, sitten kun nainen on nukahtanut, mies sanoo sen.

Menee naisen luo, avaa lakanat, löytää naisen sisältä lämpimänä unessa. Sanoo vasta silloin että naisen pitää tulla valoon huoneen keskelle. Ehkä nainen luulee, että mies haluaa hänen ensiksi erehtyvän. Päästäkseen muistuttamaan, mitä naisen tulee tehdä.
Duras kuvaa miehen ja naisen kehittyvää vuorovaikutusta. Mies vain katsoo naista ja ajattelee toista miestä. Naisessa herää tunteita miestä kohtaan, vaikka rakkaus on mahdoton. Keskustelu on ensin hapuilevaa, arkisiin tosiseikkoihin keskittyvää. Kertoja tekee samalla tarkkoja havaintoja ihmisten ilmeistä ja eleistä. Teos rakentuu sekä dialogille että epäsuoralle esitykselle, jossa sekoittuvat kertojan ja päähenkilöiden näkökulmat ja sanat. Se tekee kerronnasta herkästi henkilöiden vaihtuvia mielenliikkeitä heijastelevaa ja tuo heidät lähelle lukijaa.

Kertojan ja henkilön diskurssi on Marguerite Duras’n tyypillinen tyylikeino. Välillä henkilö on suorapuheinen, sanoo ääneen vaikeitakin tunteita. Sitten kertoja vie taas kertomusta eteenpäin sanoittamalla henkilön tekoja tai tekemällä ympäristöstä aistihavaintoja, jotka nekin ovat vuorovaikutuksessa henkilöiden ajatusten ja tunteiden kanssa. Maailma ja ihminen ovat yhtä ja kantavat samoja merkityksiä.

Välillä Duras rakentaa näyttämön ja tuo sillä tarinaan tarinan. Näyttelijä lukee ääneen kirjaa, jossa on mies ja nainen ja heidän kehittyvä suhteensa yleisön katseiden kohteena. Mahdoton rakkaus, joka sisältää enemmän tuskaa kuin iloa.

Kesä loppuu. Kesäkaupunki tyhjenee. Viimeisessä kohtauksessa jähmettyvät sekä katselijat että näyttelijät kääntävät katseensa pois.

Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka, suom. Annikki Suni



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin. Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille. Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset. Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon...

Susanin vaikutus

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...