Siirry pääsisältöön

Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka


Duras’n teoksen teemoja ovat ulkopuolisuus sekä katseen kohteena oleminen ja sen vaikutus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Teemaa toistetaan eri yhteyksissä. Miltä asiat näyttävät? Miten ne todella ovat?

Alkukohtauksessa kesäkaupungin hotellin hallissa kohtaavat nuori ulkomaalainen mies sekä nainen, joilla molemmilla on siniset silmät musta tukka. Nuorta ulkomaalaista katsoo myös epätoivoinen mies, joka ei koskaan unohda näkemäänsä. Ensisilmäystään, joka oli samalla viimeinen.

Mies palkkaa naisen nukkumaan luonaan häivyttääkseen epätoivoista ulkopuolisuuden kokemustaan ja säilyttääkseen muiston nuoresta ulkomaalaisesta miehestä.

Nainen saapuu, ottaa lakanat, vie ne huoneen pimeään osaan. Kietoutuu niihin kokonaan ja käy makuulle seinän viereen, lattialle. Aina yhtä uupuneena ja väsyneenä.

Mies tarkkailee, miten nainen tekee samat liikkeet, saman erehdyksen. Antaa naisen erehtyä. Vasta myöhemmin, sitten kun nainen on nukahtanut, mies sanoo sen.

Menee naisen luo, avaa lakanat, löytää naisen sisältä lämpimänä unessa. Sanoo vasta silloin että naisen pitää tulla valoon huoneen keskelle. Ehkä nainen luulee, että mies haluaa hänen ensiksi erehtyvän. Päästäkseen muistuttamaan, mitä naisen tulee tehdä.
Duras kuvaa miehen ja naisen kehittyvää vuorovaikutusta. Mies vain katsoo naista ja ajattelee toista miestä. Naisessa herää tunteita miestä kohtaan, vaikka rakkaus on mahdoton. Keskustelu on ensin hapuilevaa, arkisiin tosiseikkoihin keskittyvää. Kertoja tekee samalla tarkkoja havaintoja ihmisten ilmeistä ja eleistä. Teos rakentuu sekä dialogille että epäsuoralle esitykselle, jossa sekoittuvat kertojan ja päähenkilöiden näkökulmat ja sanat. Se tekee kerronnasta herkästi henkilöiden vaihtuvia mielenliikkeitä heijastelevaa ja tuo heidät lähelle lukijaa.

Kertojan ja henkilön diskurssi on Marguerite Duras’n tyypillinen tyylikeino. Välillä henkilö on suorapuheinen, sanoo ääneen vaikeitakin tunteita. Sitten kertoja vie taas kertomusta eteenpäin sanoittamalla henkilön tekoja tai tekemällä ympäristöstä aistihavaintoja, jotka nekin ovat vuorovaikutuksessa henkilöiden ajatusten ja tunteiden kanssa. Maailma ja ihminen ovat yhtä ja kantavat samoja merkityksiä.

Välillä Duras rakentaa näyttämön ja tuo sillä tarinaan tarinan. Näyttelijä lukee ääneen kirjaa, jossa on mies ja nainen ja heidän kehittyvä suhteensa yleisön katseiden kohteena. Mahdoton rakkaus, joka sisältää enemmän tuskaa kuin iloa.

Kesä loppuu. Kesäkaupunki tyhjenee. Viimeisessä kohtauksessa jähmettyvät sekä katselijat että näyttelijät kääntävät katseensa pois.

Marguerite Duras: Siniset silmät musta tukka, suom. Annikki Suni



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e