Siirry pääsisältöön

Anne Tyler: Äkäpussi



Anne Tylerin Äkäpussi on hauska ajatusleikki: mitä tapahtuu, kun Shakespearen näytelmä Kuinka äkäpussi kesytetään sovitetaan nykyaikaan?

Hogarth Press -kustantamo tilasi kahdeksalta kirjailijalta romaanisovitukset Shakespearen klassikkonäytelmistä. Anne Tylerin Äkäpussi on ensimmäinen suomennos.

Hanke on mielenkiintoinen. Asetetaan ehto, jonka puitteissa teos tehdään. Se muistuttaa potentiaalisen kirjallisuuden suuntausta Ranskassa 1960-luvulla: OuLiPo – Ouvroir de Littérature Potentielle. Suuntauksen perustivat kirjailija Raymond Queneau ja matemaatikko François Le Lionnais 1960. Työpajan osanottajat asettivat itse tekstilleen säännön tai rajoituksen, jonka puitteissa luova mielikuvitus saa toimia. Esimerkiksi Italo Calvinon teoksessa Paroni puussa sääntönä on yksinkertaisesti se, että paronin on oltava puussa. Hogarth Pressin klassikkohankkeessa taas rajoituksen asettaa Shakespearen näytelmän juoni, josta kirjailija luo oman teoksensa.

Taitavasti Tyler on ujuttanut nykyajasta kertovaan tekstiin Shakespearen patriarkaalisen alistavan kulttuurin tekemällä Katen isästä perhettään omituisilla säännöillä ja käytännöillä hallitsevan tiedemiehen, joka ei ajattele muuta kuin kyseenalaista tutkimustaan ja joka pitää tytärtään lähinnä hyödyllisenä kotitalouskoneena.

Tilanne muuttuu, kun isän tutkimusapulaisen Pjotr Tserbakovin viisumi ja työlupa on uhkaavasti päättymässä, ja isä keksii, että hänen korvaamaton apulaisensa voisi jäädä maahan töihin, jos menisi naimisiin. Sopivasti vanhempi tytär Kate on naimaton. Isä alkaa varovaisen vihjailun ja järjestelee tapaamisia. Hän kaupittelee tytärtään Pjotrille kehumalla tämän taloustaitoja. Kun Katelle selviää, että isä on tosissaan järjestetyn avioliiton kanssa, hän suuttuu.

Asetelma on siis sama kuin Shakespearella. Anne Tyler kertoo kuitenkin mahdottoman tarinan Katen näkökulmasta, lempeän vinoilevasti. Mitä tapahtuukaan riippuvaisessa asemassa olevan naisen sydämessä, kun joku alkaa aidosti ottaa hänen mielipiteensä huomioon ja osoittaa välittävänsä hänestä ihmisenä?

Anne Tyler: Äkäpussi, suom. Tarja Lipponen


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin. Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille. Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset. Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon...

Susanin vaikutus

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...