Siirry pääsisältöön

Lempi



Minna Rytisalo: Lempi


Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen.

Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pientilallisen pojan suuhun ja ajatuksiin ja ensi luvussa lukija vähän miettii, eikö Viljamin pitäisi kertoa Lempistä omalla kielellään.

Palvelustyttö Ellin kertomus Lempistä on säälimätön. Se sykkii vihaa ja mustasukkaisuutta. Rakkaus on Ellille ylellisyyttä. Kyse on selviytymistaistelusta. Elli on jäänyt Pursuojalle hoitamaan tilaa sekä Viljamin ja Lempin vastasyntynyttä lasta. Hän odottaa Viljamia kotiin, kaipaa tätä, on varma, että Viljami vihdoin huomaa hänenkin arvonsa, kun laiska hienohelma Lempi on poissa. Elli on kokenut kovia vieraiden palveluksessa pienestä pitäen ja hänen unelmansa on yksinkertainen. Viljami ja Pursuojan emännyys riittäisivät hänelle loppuiäksi.

Lempin tarinan puuttuvat palaset kertoo hänen sisarensa. Sisko on Lempin kaksoissisar, haaveilevaa Lempiä älykkäämpi ja tätä lujempaa ainesta. Hän pääsee kotikauppalassa töihin saksalaisten esikuntaan kielitaitonsa vuoksi, rakastuu ja lähtee lopulta saksalaisen upseerin morsiamena Norjan kautta Saksaan. Ihmisten kohtalot muuttuvat kun maailman tilanne muuttuu, ja Saksa häviää sodan. Sisko saa huomata olevansa vierasmaalainen ja outo, ei-toivottu morsian, jota sulhanen ei lopulta kehtaa äidilleen esitellä. Sisko on vahva ja kasvaa vaikeuksien myötä, taistelee tiensä takaisin Suomeen sisarensa lasta hoitamaan eikä usko kertomusta siitä, että Lempi olisi lähtenyt saksalaisen matkaan kuten hän itse. Hän tuntee sisarensa ja tietää, että Lempi ei olisi tehnyt niin. Eihän hän edes osannut saksaa.

Minna Rytisalo on kirjoittanut hienon romaanin suurista tunteista ja teoista. Teksti kantaa mukanaan kirkkaan aallon lailla. Sota luo kehykset yksilöiden tarinoille ja kuljettaa juonta eteenpäin. Viljami, Elli ja Sisko kokevat ensirakkauden ja selviytyvät pettymyksestä ja surusta kukin tavallaan. Pienistä valinnoista kasvavat isommat kohtalot, ja lukija kiiruhtaa henkilöiden kanssa eteenpäin, eksyy ja yllättyy, kun näkökulma vaihtuu ja kaikki olikin toisin kuin miltä ensin näytti.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin. Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille. Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset. Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon...

Susanin vaikutus

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...