Siirry pääsisältöön

Aika suuri hämäys

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys; suom. Heikki Karjalainen


Jennifer Eganin Aika suuri hämäys on saanut Pulitzer-palkinnon. Se on kirja musiikista ja musiikkiteollisuudesta. Romaanissa ei ole juonta, vaan se rakentuu ketjunovellin tapaan. Yhden luvun sivuhenkilö voi olla seuraavan päähenkilö ja hänen tekemisistään ja kohtaamisistaan syntyvät toisen luvun teema ja tapahtumat. Henkilöhahmot kohtaavat, hajaantuvat ja yhdistyvät jälleen. Joka kappaleella on oma sointinsa satiirista farssiin, haikeudesta tragediaan. Egan kirjoittaa tekstiä kuin improvisoisi musiikkia. Yksi aloittaa sävelkulun, toinen tarttuu siihen ja kehittää sitä edelleen. Romaanin luvutkin on jaettu kahtia A- ja B-puoleen kuten vanhoissa albumilevyissä.

Henkilögalleria on laaja, ja vasta toisella lukemisella huomaisi kaikki yksityiskohdat ja hahmojen vilahtamisen aiemmissa yhteyksissä. Tarinat kiertyvät enemmän tai vähemmän musiikkituottaja Bennie Salazarin ja hänen nuoruudenaikaisen punkyhtyeensä ympärille.
Bennien kleptomaaniassistentti Sasha makaa nuoren Alexin kanssa. Paljon myöhemmin Alex järjestelee Bennien vanhan bändikaverin Scottyn comebackia. Scottyn elämä on valunut huonoon suuntaan, kunnes eletään 2020-lukua, jossa jo vauvoista luureineen on tullut levy-yhtiöiden tärkeitä asiakkaita. Bennien vaimo työskentelee pr-guru Dollylle. Dollyn tytär Lulu päätyy työskentelemään Alexin kanssa. Bennien vaimon veli Jules on toimittaja joka pidätetään farssimaisen raiskausyrityksen jälkeen. Elokuvatähtönen Kitty Jackson, jonka Jules yritti raiskata, on myöhemmin Dollyn palkkalistoilla hoitamassa entisen diktaattorin pr-kampanjaa.

Tapahtumat eivät etene kronologisesti, vaan ajassa edestakaisin. Päähenkilöt esitetään eri kohdissa elämäänsä, ja joistakin kerrotaan enemmän kuin toisista. Aikajana ulottuu 1970-luvulta 2020-luvulle.

Sasha kuvataan parantumattomana kleptomaanina, ensitreffeillä, Bennien apulaisena, nuorena eksyneenä tyttönä Italiassa, äitinä ja vaimona, aina eri näkökulmista käsin. Sashan elämä tulevaisuudessa esitetään hänen tyttärensä Alisonin powerpointteina. Sashan pojalla on pakkomielle rockkappaleiden tauoista. Tauoista tulee metafora kuilusta ihmisten välillä. Miten paljon kertookaan se, mitä ei sanota.

Jennifer Egan kokeilee ja improvisoi ja tekee powerpoint-esityksestäkin kirjallisuutta. Taitavaa työtä, läpikotaisin.

Helmet-lukuhaaste: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Harry Salmenniemi: Uhrisyndrooma ja muita novelleja

Harry Salmenniemi on aloittanut kirjailijan uransa runoilijana. ”Virrata että”, ”Texas, sakset”. Useinkin proosaan siirtyessään runoilija saa aikaan kiinnostavaa jälkeä ja uudenlaista tekstipintaa. Runoilija kun rakastaa usein enemmän kieltä kuin kertomuskaavaa protagonisteineen ja antagonisteineen. Sellainen lähestymistapa vaatii lukijalta samaa asennetta. Moni lukija on tottunut juonivetoiseen kertomuskaavaan eikä aina ole valmis hyväksymään tekstiä, joka poikkeaa niin paljon odotetusta. Mutta eihän muusikkokaan aina käytä melodiaa ja toistuvia kertosäkeitä ja perusmelodian yksinkertaista transponointia. Musiikkia voi silti kuunnella ja siitä voi pitää tai ainakin saada kiinnostavia elämyksiä. Melodiaa ei ole, mutta sen sijaan soittajat improvisoivat ja kokeilevat. Pianisti kuuluu äkkiä ihastuvan johonkin kolmisointuun ja alkaa toistaa sitä. Tai saksofonisti puhaltaa ilmoille niin haikean sävelen, että muut soittimet ymmärtävät vaieta ja antaa sen soida. Kokeellista proosaa voi lukea...

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

Kauan sitten olin hyvin innostunut eksistentialismista. Siksikin tartuin tähän kirjaan. Ja tietysti myös lukuhaasteen vuoksi. Jos on viikko aikaa lukea viisitoista kirjaa, sitä on valmis tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen. Yllätyksekseni pidin tästä kirjasta valtavan paljon. OMG, miten paljon ajatuksia se herättikään. Muinaisia merenpohjia, joita harpoin nyt pitkillä puujaloilla, koska uudenvuodenyön pyrstötähdet ja muut ilotulitukset ovat haasteen deadline, ajan loppu. Tällä kirjalla ja eksistentialistien kirjoituksilla on taas sanottavaa meidän ajallemme. #anythingforinstafeed Luonnonkaunis kansallispuiston saari. Turkoosia merta, valkoista korallihiekkaa. Näkymän pilaa noin kaksisataa turistia, jotka hyppäävät ilmaan jalat koukussa, kädet levällään. Ystävä ottaa hypystä kuvan. Sitten vaihdetaan osia. Hyppy, hyppy, hyppy kuva. Mielenkiintoinen rituaali. Olisiko sen voinut tehdä jossain muuallakin kuin luontonsa vuoksi suojellulla saarella? Valtava halli täynnä pakettej...