Siirry pääsisältöön

Orjattaresi

Margaret Atwood: Orjattaresi, suom. Matti Kannosto

Orjattaresi on dystopia. Tapahtumat sijoittuvat epämääräiseen tulevaisuuteen Pohjois-Amerikkaan, Gileadin valtioon. Gilead on syntynyt fundamentalistikristittyjen vallankaappauksesta. Se on miesten hallitsema teokratia, diktatuuri, totalitaarinen valtio. Kirja käsittelee uskontoa, mutta vielä enemmän se käsittelee sitä, miten uskontoa käytetään vallan välineenä. Gileadissa:
  • salaisella poliisilla on laajat valtuudet puuttua epäiltyjen toisinajattelijoiden henkilöön tai omaisuuteen
  • sananvapautta rajoitetaan rajusti: joukkoviestimet ovat vallanpitäjien hallussa ja niissä esitetään valikoituja totuuksia ja propagandaa. Kaikki kirjallisuus on kielletty. Varsinkaan naiset eivät saa lukea. Tekstiä ei käytetä edes kauppojen nimikylteissä, kuvia vain.
  • tapahtuu joukkoteloituksia (pelastajaisia)
  • ihmisten kuuluminen ryhmiin, luokkiin, kasteihin merkitään ulkoisilla tunnusmerkeillä (vaatteilla)
  • lapset otetaan vallanpitäjien haltuun ja annetaan valikoitujen ihmisten kasvatettaviksi
  • omistusoikeutta rajoitetaan rajusti. Naiset eivät saa omistaa mitään ja valtion syntyessä heidän pankkitilinsä tyhjennetään valtion kassaan.
  • yksilönvapautta ei ole - esimerkiksi naiset eivät saa itse päättää edes ruumiistaan ja raskauksistaan.

Onko yllä olevassa listassa jotain tuttua? Margaret Atwood onkin sanonut, ettei halunnut sisällyttää kirjaan mitään, mitä ei olisi jo olemassa 1980-luvulla tai tapahtunut maailmassa ennen sitä.

Gileadissa ylin ohjenuora on pyhä kirja - Lähi-idässä patriarkaalisessa kulttuurissa syntynyt teos. Ei koraani, vaan raamattu. Hedelmällisiä naisia on tapahtuma-aikaan yhä vähemmän ympäristökatastrofien, saasteiden ja kulkutautien vuoksi, ja lapsen syntymä on arvokas ja harvinainen tapaus. Arvokas ja harvinainen on yläluokan yksinoikeus, ja siksi hedelmälliset naiset on varattu ja koulittu yläluokkalaisten miesten eli komentajien lasten synnyttäjiksi.

Ylinnä Gileadin hierarkiassa ovat komentajat ja heidän vaimonsa. Vaimoja ei valita hedelmällisyysperustein, ja siksi tavallinen tapa komentajien lisääntymiselle on orjattaren hankkiminen vanhan testamentin malliin. Vaimon orjattaren lapsi kuuluu vaimolle, ei orjattarelle. Orjattaren omistaminen on korkean statuksen merkki, mutta jyrkän uskonnollisessa yhteiskunnassa orjattaret ovat yksinomaan hyödyllisiä biologisia käyttöesineitä, eivät suinkaan haareminaisia. Heidän asemansa yhteiskunnassa on tiukasti säädelty ja he ovat koskemattomia, komentajien omaisuutta. Heiltä on riistetty oma nimi ja heitä kutsutaan vain komentajan nimellä. ”Of Fred”, ”Of Warren”.

Naisten kastijako noudattelee kotitalouden tehtäviä ja kastit erottaa jo pukeutumisesta. Orjattaria kouluttavat Tädit käyttävät ruskeaa, kotitaloustehtävistä huolehtivat Martat pukeutuvat vihreään, vaimot siniseen, työläisnaiset sinivihreäraidallisiin pukuihin ja orjattaret punaisiin pukuihin.

Teoksen päähenkilö on Offred, suomennoksessa frediläinen, oikealta nimeltään June. Hän muistaa elämän ennen Gileadin alkua. Menneessä maailmassa hänellä oli aviomies ja tytär. Gileadin syntyvaiheessa lapset otettiin äideiltään ja annettiin adoptoitavaksi. Äidit sijoitettiin valtion laitoksiin kuuliaisuutta oppimaan ja odottamaan sijoitusta komentajien perheisiin. He eivät saaneet koskaan tietää, minne lapset vietiin. Orjattarilla on kuitenkin keinonsa viestiä salassa toisilleen ja kuljettaa viestejä suusta suuhun kunnes löytyy joku, joka on kuullut jostakusta, joka tietää jotakin lapsesta. Mutta keneenkään ei voi luottaa.

Orjattaresi ilmestyi ensimmäisen kerran 1985. Kirjasta on otettu lukuisia painoksia ja siitä on tehty elokuva 1990. Tekeillä on myös TV-sarja. Trumpin valtaannousun seurauksena kirjan on sanottu olevan ajankohtaisempi kuin koskaan.


Helmet-lukuhaaste, kohta 44: Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin. Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille. Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset. Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon...

Susanin vaikutus

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...