Siirry pääsisältöön

Sjon: Sinun silmäsi näkivät minut (rakkaustarina)

Islantilainen kirjailija Sjon leikittelee tekstissään kertojalla, kerronnalla ja lukijalla. Teoksen Sinun silmäsi näkivät minut kerronnassa on monta herkullisesti toisiinsa kietoutuvaa ja lomittuvaa tasoa. Kertoja on hyvin näkyvä, ja hänen yleisönsä / lukijansa myös. Molemmat kommentoivat aika ajoin kertomuksen tapahtumia, henkilöitä ja kerrontaa. Kertoja myös irvailee itseironisesti postmodernin kerronnan keinoille kuten intertekstuaalisille viittauksille. Kertoja esimerkiksi esittää pätkän Kafkan Muodonmuutoksesta. Lukija kyllästyy toisinaan sivukerrontaan ja yrittää palauttaa kertojan pääjuonen pariin:
”Ei enää enempää tarinoita!”
”Mutta tämä on kirjallisuusviite!”
”Entä sitten?”
”Se syventää Marie-Sophien ja miesparan, minun isäni, tarinaa, ja saa aikaan dialogin sen ja maailmankirjallisuuden välille.”
Kertoja kertoo äitinsä ja isänsä kohtaamisesta ja omasta syntymästään. Mutta kertomuksessa ei ole mitään tavanomaista. Majatalon palvelijatar Marie-Sophie joutuu vahtimaan yötä päivää nälkiintynyttä ja hyvin huonokuntoista juutalaismiestä pienessä saksalaiskylässä toisen maailmansodan aikaan. Heidän välilleen syntyy erityinen yhteys, ja he muovaavat yhdessä lapsen elävästä savesta. Lapsi herää, ja hänen äitinsä silmät näkevät hänet.

Ydintarinaan kietoutuu luontevasti tarinoita, joissa myös on tarinoita. Marie-Sophie kertoo niitä nukkuvalle miehelle. Herättyään mies kertoo tarinoita Marie-Sophielle. Enkeli tarkkailee kylän asukkaita ja kertoo heidän unistaan Spoon River antologian tapaan. Teoksen henkilöiden ja kertojien todellisuus on täynnä kurkistusaukkoja toisiin todellisuuksiin eikä mikään inhimillinen ole niille vierasta. Ruumiillisuus on vahvasti läsnä, mutta pohjimmiltaan teoksessa on kyse luomiskertomuksesta, maailmasta, jota luodaan koko ajan uudelleen ihmisten mielessä ja ajatuksissa.

Sjon: Sinun silmäsi näkivät minut (rakkaustarina); suom. Maarit Kalliokoski
Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi
Lue lisää

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu
Lue lisää

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e
Lue lisää