Siirry pääsisältöön

Sjon: Sinun silmäsi näkivät minut (rakkaustarina)

Islantilainen kirjailija Sjon leikittelee tekstissään kertojalla, kerronnalla ja lukijalla. Teoksen Sinun silmäsi näkivät minut kerronnassa on monta herkullisesti toisiinsa kietoutuvaa ja lomittuvaa tasoa. Kertoja on hyvin näkyvä, ja hänen yleisönsä / lukijansa myös. Molemmat kommentoivat aika ajoin kertomuksen tapahtumia, henkilöitä ja kerrontaa. Kertoja myös irvailee itseironisesti postmodernin kerronnan keinoille kuten intertekstuaalisille viittauksille. Kertoja esimerkiksi esittää pätkän Kafkan Muodonmuutoksesta. Lukija kyllästyy toisinaan sivukerrontaan ja yrittää palauttaa kertojan pääjuonen pariin:
”Ei enää enempää tarinoita!”
”Mutta tämä on kirjallisuusviite!”
”Entä sitten?”
”Se syventää Marie-Sophien ja miesparan, minun isäni, tarinaa, ja saa aikaan dialogin sen ja maailmankirjallisuuden välille.”
Kertoja kertoo äitinsä ja isänsä kohtaamisesta ja omasta syntymästään. Mutta kertomuksessa ei ole mitään tavanomaista. Majatalon palvelijatar Marie-Sophie joutuu vahtimaan yötä päivää nälkiintynyttä ja hyvin huonokuntoista juutalaismiestä pienessä saksalaiskylässä toisen maailmansodan aikaan. Heidän välilleen syntyy erityinen yhteys, ja he muovaavat yhdessä lapsen elävästä savesta. Lapsi herää, ja hänen äitinsä silmät näkevät hänet.

Ydintarinaan kietoutuu luontevasti tarinoita, joissa myös on tarinoita. Marie-Sophie kertoo niitä nukkuvalle miehelle. Herättyään mies kertoo tarinoita Marie-Sophielle. Enkeli tarkkailee kylän asukkaita ja kertoo heidän unistaan Spoon River antologian tapaan. Teoksen henkilöiden ja kertojien todellisuus on täynnä kurkistusaukkoja toisiin todellisuuksiin eikä mikään inhimillinen ole niille vierasta. Ruumiillisuus on vahvasti läsnä, mutta pohjimmiltaan teoksessa on kyse luomiskertomuksesta, maailmasta, jota luodaan koko ajan uudelleen ihmisten mielessä ja ajatuksissa.

Sjon: Sinun silmäsi näkivät minut (rakkaustarina); suom. Maarit Kalliokoski

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin. Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille. Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset. Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon...

Susanin vaikutus

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...