Siirry pääsisältöön

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Ta-Nehisi Coatesin esikoisteos Vesitanssija (suom. Einari Aaltonen) on yhteiskunnallisuudessaan ajankohtainen romaani, vaikka se kertookin siitä surullisesta ajasta, jolloin ihmiskauppa oli yleisesti hyväksyttyä ja sen vastustajat vähemmistö, jonka piti tasa-arvoaatteineen vaieta ja toimia paremman maailman hyväksi salassa. Teos on paenneen orjan kasvutarina pojasta oman sisäisen voimansa tuntevaksi mieheksi. Kertojan tarinaan sisältyy samalla koko orjuuden kipeä historia.  

Minäkertoja Hiram Walker on plantaasinomistajan ja orjanaisen poika 1800-luvun alun Virginiassa. Tarina alkaa hetkestä, jolloin Hiram on kyytimässä humalaista valkoista velipuoltaan Maynardia kärryillä kotiin. Jokea ylittäessä kärryt suistuvat sillalta veteen, veli hukkuu, mutta Hiram selviytyy. Hän näkee unenomaisen näyn ja herää rannalla muistamatta, miten pelastui kosken kuohuista. 

Hiramin synnyinplantaasi Virginiassa on 1800-luvun alussa taantumassa kukoistuksesta köyhyyteen. Tupakan viljely ei enää takaa toimeentuloa, koska yhden ja saman satokasvin viljely vuosikausia on ollut aikoinaan hedelmälliselle maaperälle liikaa.  Omistaja hoitaa velkojaan realisoimalla omaisuuttaan eli myymällä orjia. Hiramin äiti myytiin jo pojan ollessa pieni. Hiram hakee turvaa tylyltä orjanaiselta Thenalta, joka myös on menettänyt kaikki läheisensä. Nämä kaksi ymmärtävät toisiaan jollakin syvällä ja kipeällä tavalla.  

Ero äidistä on jättänyt sellaisen trauman, että  Hiram ei muista äidistään mitään, vaikka muuten hänen muistinsa on ilmiömäinen. Hukkumisen hetkellä joen kuohuissa nähty näky äidistä, vesitanssijasta, on herättänyt Hiramissa jotain, jonka kypsymiseen vaaditaan pitkä tie. 

Hiram on kahden maailman välissä. Hän on älykäs ja hyvämuistinen ja oppii helposti lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka niitä taitoja ei orjille sallittaisi. Talossa hän huvittaa isän vieraita hyvää muistia vaativilla tempuilla. Mutta ainoa mahdollinen asema siellä hänelle on velipuolensa palvelijaksi päätyminen.

Läheisten menettäminen vallanpitäjän oikusta on yksi romaanin kantavista teemoista. Läheiset voidaan koska tahansa viedä, mutta tarinoita ei. Afroamerikkalainen henkinen perintö kulkee kaikkien mukana muistissa, kertojalta toiselle. 

Hiramilla on muistiin perustuva, esiäideiltä peritty yliluonnollinen voima, jonka veden läheisyys virittää ja jota hän vähitellen oppii käyttämään. Hänen heimonsa kutsuu voimaa kanavoinniksi. Voiman avulla hän voi siirtyä ajassa ja paikassa toiseen ja kuljettaa muitakin mukanaan. 

Velipuolen hukkumisen jälkeen Hiram päättää paeta. Hän on kuullut "maanalaisesta rautatiestä", turvatalojen ja salaisten väylien verkostosta, jonka tuntevat vain harvat ja valitut luotetut. Mukaansa hän ottaa rakastettunsa Sophien, mutta pakomatka epäonnistuu ja sekä Hiram että Sophie päätyvät karanneiden orjien metsästäjien käsiin. Karanneille orjille ei ole luvassa armoa. Hiramkin joutuu kokemaan raakaa väkivaltaa.

Ystävien avulla hän onnistuu lopulta pääsemään Philadelphiaan. Siellä hän alkaa toimia orjien vapautusliikkeen salaisena virkailijana. Maanalaisen liikkeen johtohahmolla, Moosekseksi kutsutulla Harrietilla on myös kanavoinnin kyky, ja hänestä tulee Hiramin mentori. 

Mutta kanavoinnin oppiminen on pitkä ja uuvuttava tie. Ihmeellisellä kyvyllä on hintansa. Siihen ryhtyminen herättää myös kipeimmät muistot, surun ja menetyksen ja saa siksi aikaan tuskaa ja uupumusta. Hiramin on opittava käsittelemään tuskallista menneisyyttä ennen kuin hän voi käyttää voimaansa, liittyä heimonsa kollektiiviseen muistiin kadottamatta itseään ja auttaa muita pakenemaan orjuudesta.  

Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssija on yhteiskunnallinen romaani, vahva kannanotto ihmisten yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta, mutta samalla loistava lukuromaani. Kertomuksissa on voimaa.

Katso myös: Colson Whitehead - Maanalainen rautatie




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie

Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie (suom. Markku Päkkilä) on kiitetty ja palkittu romaani. Hyvästä syystä. Pulitzer-palkinnonkin saanut teos kertoo orjuuden ajasta Yhdysvalloissa vaihtoehtoista historiaa lavealla pensselillä ja verenpunaisella värillä maalaten. Lähtökohta on hyvin samanlainen kuin vuonna 2020 suomennetussa Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssijassa - päähenkilönä karkaava orja ja teemana nuoren ihmisen kasvutarina. Alkuteos Underground Railroad on kuitenkin ilmestynyt jo 2016, Coatesin The Water Dancer 2019.  Maanalaisella rautatiellä tarkoitettiin 1700-1800 -luvuilla toiminutta vapaaehtoisten salaisten avustajien ja turvatalojen verkostoa, joka auttoi orjia pakenemaan etelästä pohjoiseen, orjuudesta vapauteen. Whitehead on kirjoittanut vaihtoehtoisen historian, jossa paetaan todellisella maan alla kulkevalla junalla. Asemat on piilotettu talojen ja vajojen lattialuukkujen alle ja höyryjunaa kuljettavat ja pitävät kunnossa vapaaehtoiset. Kukaan ei tunne kaikkia reittejä

Pinnan alla pimeä

Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä Kustantaja luonnehtii Jukka Laajarinteen Pinnan alla pimeää ”tiivistunnelmaiseksi psykologiseksi trilleriksi, joka yhdistää myytit ja arkkityypit aikamme suurimpiin uhkakuviin.” Onhan se sellainenkin, mutta samalla teos on kiinnostava tieteenfilosofinen ajatuskoe. Millainen maailma olisi, jos materialismi olisi pelkkä anomalia ja skeptikot luvanneet huomattavia rahapalkintoja sille, joka pystyisi osoittamaan psyyken ulkopuolisen aineen tai muun objektiivisen todelliseksi? Jos parapsykologiset kenttäteoriat olisivat normaalia tiedettä ja Jungin ajatukset kollektiivisesta piilotajunnasta ja arkkityypeistä todellisuutta, jonka mukaan laaditaan lakeja ja hallintokäytäntöjä? Laajarinne maalailee teoksessaan tällaisen maailman. Epidemiologian osasto ryhtyy toimenpiteisiin kun havaitaan oireita MPI:stä (Mass Psychogenic Illness). Alkoholin myyntiä vähennetään ja joukkotapahtumia rajoitetaan varsinkin myöhään illalla ja yöllä. Teoksessa on useita k

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haastat