Minäkertoja Hiram Walker on plantaasinomistajan ja orjanaisen poika 1800-luvun alun Virginiassa. Tarina alkaa hetkestä, jolloin Hiram on kyytimässä humalaista valkoista velipuoltaan Maynardia kärryillä kotiin. Jokea ylittäessä kärryt suistuvat sillalta veteen, veli hukkuu, mutta Hiram selviytyy. Hän näkee unenomaisen näyn ja herää rannalla muistamatta, miten pelastui kosken kuohuista.
Hiramin synnyinplantaasi Virginiassa on 1800-luvun alussa taantumassa kukoistuksesta köyhyyteen. Tupakan viljely ei enää takaa toimeentuloa, koska yhden ja saman satokasvin viljely vuosikausia on ollut aikoinaan hedelmälliselle maaperälle liikaa. Omistaja hoitaa velkojaan realisoimalla omaisuuttaan eli myymällä orjia. Hiramin äiti myytiin jo pojan ollessa pieni. Hiram hakee turvaa tylyltä orjanaiselta Thenalta, joka myös on menettänyt kaikki läheisensä. Nämä kaksi ymmärtävät toisiaan jollakin syvällä ja kipeällä tavalla.
Ero äidistä on jättänyt sellaisen trauman, että Hiram ei muista äidistään mitään, vaikka muuten hänen muistinsa on ilmiömäinen. Hukkumisen hetkellä joen kuohuissa nähty näky äidistä, vesitanssijasta, on herättänyt Hiramissa jotain, jonka kypsymiseen vaaditaan pitkä tie.
Hiram on kahden maailman välissä. Hän on älykäs ja hyvämuistinen ja oppii helposti lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka niitä taitoja ei orjille sallittaisi. Talossa hän huvittaa isän vieraita hyvää muistia vaativilla tempuilla. Mutta ainoa mahdollinen asema siellä hänelle on velipuolensa palvelijaksi päätyminen.
Läheisten menettäminen vallanpitäjän oikusta on yksi romaanin kantavista teemoista. Läheiset voidaan koska tahansa viedä, mutta tarinoita ei. Afroamerikkalainen henkinen perintö kulkee kaikkien mukana muistissa, kertojalta toiselle.
Hiramilla on muistiin perustuva, esiäideiltä peritty yliluonnollinen voima, jonka veden läheisyys virittää ja jota hän vähitellen oppii käyttämään. Hänen heimonsa kutsuu voimaa kanavoinniksi. Voiman avulla hän voi siirtyä ajassa ja paikassa toiseen ja kuljettaa muitakin mukanaan.
Velipuolen hukkumisen jälkeen Hiram päättää paeta. Hän on kuullut "maanalaisesta rautatiestä", turvatalojen ja salaisten väylien verkostosta, jonka tuntevat vain harvat ja valitut luotetut. Mukaansa hän ottaa rakastettunsa Sophien, mutta pakomatka epäonnistuu ja sekä Hiram että Sophie päätyvät karanneiden orjien metsästäjien käsiin. Karanneille orjille ei ole luvassa armoa. Hiramkin joutuu kokemaan raakaa väkivaltaa.
Ystävien avulla hän onnistuu lopulta pääsemään Philadelphiaan. Siellä hän alkaa toimia orjien vapautusliikkeen salaisena virkailijana. Maanalaisen liikkeen johtohahmolla, Moosekseksi kutsutulla Harrietilla on myös kanavoinnin kyky, ja hänestä tulee Hiramin mentori.
Mutta kanavoinnin oppiminen on pitkä ja uuvuttava tie. Ihmeellisellä kyvyllä on hintansa. Siihen ryhtyminen herättää myös kipeimmät muistot, surun ja menetyksen ja saa siksi aikaan tuskaa ja uupumusta. Hiramin on opittava käsittelemään tuskallista menneisyyttä ennen kuin hän voi käyttää voimaansa, liittyä heimonsa kollektiiviseen muistiin kadottamatta itseään ja auttaa muita pakenemaan orjuudesta.
Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssija on yhteiskunnallinen romaani, vahva kannanotto ihmisten yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta, mutta samalla loistava lukuromaani. Kertomuksissa on voimaa.
Katso myös: Colson Whitehead - Maanalainen rautatie