Siirry pääsisältöön

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Ta-Nehisi Coatesin esikoisteos Vesitanssija (suom. Einari Aaltonen) on yhteiskunnallisuudessaan ajankohtainen romaani, vaikka se kertookin siitä surullisesta ajasta, jolloin ihmiskauppa oli yleisesti hyväksyttyä ja sen vastustajat vähemmistö, jonka piti tasa-arvoaatteineen vaieta ja toimia paremman maailman hyväksi salassa. Teos on paenneen orjan kasvutarina pojasta oman sisäisen voimansa tuntevaksi mieheksi. Kertojan tarinaan sisältyy samalla koko orjuuden kipeä historia.  

Minäkertoja Hiram Walker on plantaasinomistajan ja orjanaisen poika 1800-luvun alun Virginiassa. Tarina alkaa hetkestä, jolloin Hiram on kyytimässä humalaista valkoista velipuoltaan Maynardia kärryillä kotiin. Jokea ylittäessä kärryt suistuvat sillalta veteen, veli hukkuu, mutta Hiram selviytyy. Hän näkee unenomaisen näyn ja herää rannalla muistamatta, miten pelastui kosken kuohuista. 

Hiramin synnyinplantaasi Virginiassa on 1800-luvun alussa taantumassa kukoistuksesta köyhyyteen. Tupakan viljely ei enää takaa toimeentuloa, koska yhden ja saman satokasvin viljely vuosikausia on ollut aikoinaan hedelmälliselle maaperälle liikaa.  Omistaja hoitaa velkojaan realisoimalla omaisuuttaan eli myymällä orjia. Hiramin äiti myytiin jo pojan ollessa pieni. Hiram hakee turvaa tylyltä orjanaiselta Thenalta, joka myös on menettänyt kaikki läheisensä. Nämä kaksi ymmärtävät toisiaan jollakin syvällä ja kipeällä tavalla.  

Ero äidistä on jättänyt sellaisen trauman, että  Hiram ei muista äidistään mitään, vaikka muuten hänen muistinsa on ilmiömäinen. Hukkumisen hetkellä joen kuohuissa nähty näky äidistä, vesitanssijasta, on herättänyt Hiramissa jotain, jonka kypsymiseen vaaditaan pitkä tie. 

Hiram on kahden maailman välissä. Hän on älykäs ja hyvämuistinen ja oppii helposti lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka niitä taitoja ei orjille sallittaisi. Talossa hän huvittaa isän vieraita hyvää muistia vaativilla tempuilla. Mutta ainoa mahdollinen asema siellä hänelle on velipuolensa palvelijaksi päätyminen.

Läheisten menettäminen vallanpitäjän oikusta on yksi romaanin kantavista teemoista. Läheiset voidaan koska tahansa viedä, mutta tarinoita ei. Afroamerikkalainen henkinen perintö kulkee kaikkien mukana muistissa, kertojalta toiselle. 

Hiramilla on muistiin perustuva, esiäideiltä peritty yliluonnollinen voima, jonka veden läheisyys virittää ja jota hän vähitellen oppii käyttämään. Hänen heimonsa kutsuu voimaa kanavoinniksi. Voiman avulla hän voi siirtyä ajassa ja paikassa toiseen ja kuljettaa muitakin mukanaan. 

Velipuolen hukkumisen jälkeen Hiram päättää paeta. Hän on kuullut "maanalaisesta rautatiestä", turvatalojen ja salaisten väylien verkostosta, jonka tuntevat vain harvat ja valitut luotetut. Mukaansa hän ottaa rakastettunsa Sophien, mutta pakomatka epäonnistuu ja sekä Hiram että Sophie päätyvät karanneiden orjien metsästäjien käsiin. Karanneille orjille ei ole luvassa armoa. Hiramkin joutuu kokemaan raakaa väkivaltaa.

Ystävien avulla hän onnistuu lopulta pääsemään Philadelphiaan. Siellä hän alkaa toimia orjien vapautusliikkeen salaisena virkailijana. Maanalaisen liikkeen johtohahmolla, Moosekseksi kutsutulla Harrietilla on myös kanavoinnin kyky, ja hänestä tulee Hiramin mentori. 

Mutta kanavoinnin oppiminen on pitkä ja uuvuttava tie. Ihmeellisellä kyvyllä on hintansa. Siihen ryhtyminen herättää myös kipeimmät muistot, surun ja menetyksen ja saa siksi aikaan tuskaa ja uupumusta. Hiramin on opittava käsittelemään tuskallista menneisyyttä ennen kuin hän voi käyttää voimaansa, liittyä heimonsa kollektiiviseen muistiin kadottamatta itseään ja auttaa muita pakenemaan orjuudesta.  

Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssija on yhteiskunnallinen romaani, vahva kannanotto ihmisten yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta, mutta samalla loistava lukuromaani. Kertomuksissa on voimaa.

Katso myös: Colson Whitehead - Maanalainen rautatie




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

Kauan sitten olin hyvin innostunut eksistentialismista. Siksikin tartuin tähän kirjaan. Ja tietysti myös lukuhaasteen vuoksi. Jos on viikko aikaa lukea viisitoista kirjaa, sitä on valmis tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen. Yllätyksekseni pidin tästä kirjasta valtavan paljon. OMG, miten paljon ajatuksia se herättikään. Muinaisia merenpohjia, joita harpoin nyt pitkillä puujaloilla, koska uudenvuodenyön pyrstötähdet ja muut ilotulitukset ovat haasteen deadline, ajan loppu. Tällä kirjalla ja eksistentialistien kirjoituksilla on taas sanottavaa meidän ajallemme. #anythingforinstafeed Luonnonkaunis kansallispuiston saari. Turkoosia merta, valkoista korallihiekkaa. Näkymän pilaa noin kaksisataa turistia, jotka hyppäävät ilmaan jalat koukussa, kädet levällään. Ystävä ottaa hypystä kuvan. Sitten vaihdetaan osia. Hyppy, hyppy, hyppy kuva. Mielenkiintoinen rituaali. Olisiko sen voinut tehdä jossain muuallakin kuin luontonsa vuoksi suojellulla saarella? Valtava halli täynnä pakettej

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu