Rooney käyttää näkökulmatekniikkaa ja tarkastelee Mariannen ja Connellin elämää ja piiloteltua on-off -suhdetta kummankin kautta.
Henkilökuvaus ja dialogi on raikasta ja tarkkaa, ja samalla Rooney tekee taitavasti
henkilöidensä elämän kautta näkyviksi käyttäytymistä ohjaavat luokkayhteiskunnan rakenteet. Perinteiseen rooliin luontevasti sujahtavaa poikaa
suositaan ja ihaillaan kouluaikoina Irlannin maaseudulla. Perinteisestä naisen
roolista poikkeavaa Mariannea taas hyljeksitään. Connell ja Marianne ihastuvat
ja tuntevat toisiinsa vahvaa vetoa, mutta Connell haluaa salata heidän
suhteensa.
Yhteiskunnan rakenteiden lisäksi Mariannen ja Connellin elämässä
vaikuttaa vahvasti sattuma, kuten nuoruudessa usein. Yksi valinta vaikuttaa
toiseen ja ohjaa elämää vuosiksi eteenpäin. Sattumalta kohdatuilla ihmisillä voi
olla suuri merkitys.
Mariannen ja Connellin elämää seurataan neljä vuotta.
Molemmat hakeutuvat samaan yliopistoon Dubliniin ja siinä yhteisössä painaakin
perhetausta ja varakkuus. Marianne on varakkaasta perheestä, Connellin tausta
on työväenluokkainen. Rooney tuo näkökulmatekniikalla tyylikkäästi esiin sen,
miten erilainen päähenkilöiden sisäinen maailma on verrattuna siihen, miten muut
heidät näkevät ja mitä he toisensa ajatuksista ja tunteistakin ymmärtävät.
Romaanissa seurataan päähenkilöiden kasvua ja kehitystä. Heillä
on yhdessä hyvä olla ja he tuntevat toisiinsa aina vahvaa vetoa, mutta
parisuhde ei vastaa kummankaan käsitystä normaalista, yhteisön hyväksymästä
parisuhteesta. Parisuhdetta ei voi pitää yllä ilman suhteita muihin ihmisiin. Nuoren
ihmisen kasvu ja kehitys ei tapahdu tyhjiössä vaan aina suhteessa muihin, ja
ehkä päähenkilöiden pitää ensin yrittää elää muiden odotusten mukaisesti
tunteakseen itsensä paremmin ja huomatakseen, että he eivät mahdu siihen
rooliin. Ulkoisesti hyvältä näyttävät parisuhteet muihin tekevät kummankin vain
onnettomiksi, jopa itsetuhoisiksi.
Rakkaus ei katoa, vaikka se muuntuu ja kehittyy.