Noidan sikiö (suom. Kristiina Drews) on Margaret Atwoodin pastissi Shakespearen Myrsky-näytelmästä. Hogarth Press -kustantamo tilasi kahdeksalta kirjailijalta romaanisovitukset Shakespearen klassikkonäytelmistä. Noidan sikiö on sarjan kolmas suomennos. Ensimmäinen oli Anne Tylerin tulkinta Äkäpussi, toinen Jo Nesbøn Macbeth.
Shakespearen näytelmässä Milanon karkotettu hallitsija Prospero elää tyttärensä Mirandan kanssa autiolla saarella. Atwoodin romaanissa Prosperon roolin saa Felix, Makeshivegin teatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Felix on omapäinen taiteilijaluonne, jonka railakkaissa Shakespeare-tulkinnoissa mikään ei ole pyhää. Hänen vaimonsa kuolee synnytykseen. Tytär menehtyy kolmivuotiaana. Felix paneutuu siksi työhönsä kuumeisen epätoivon vimmalla ja haluaa tehdä Shakespearen Myrskystä suurimman taiteellisen voittonsa kuolleen tyttären muistoksi.
Mutta Felix ei koskaan ohjaa Myrskyä teatterifestivaaleille. Kun taiteilija työstää suruaan, jälki on kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektia, ja siksi vallanpitäjiä omien urapyrkimystensä vuoksi liehittelevä festivaalin talousjohtaja Tony hankkiutuu Felixistä eroon.
Felix pakenee katkeroituneena maaseudulle ja kunnostaa aution murjun nipin napin asumiskelpoiseksi. Hän muuttaa nimensä, häivyttää henkilöllisyytensä ja elää autiudessa ja ankeudessa ainoana seuranaan Miranda-tyttären vähän liiankin eläväksi hänen mielessään kasvava kuvajainen. Kuluu kaksitoista maanpaon vuotta. Sitten lähiseudun vankilaan etsitään kirjallisuuden ja tekstitaitojen kurssin opettajaa, ja Felix päättää hakeutua taas ihmisten pariin. Ohjaajan taidot ovat hänellä tallella ja hän saa vankijoukon innostumaan teatterista ja avaamaan mielensä kahleita vankilan sosiaalisesta todellisuudesta sikiävissä rujoissa ja raadollisissa analyyseissa näytelmien tapahtumista ja henkilöistä.
Atwood esittää uuden tulkinnan Myrskystä näytelmänä, jonka teemana on vankeus ja vankilat. Felix löytää Myrskystä kaikkiaan yhdeksän eri vankilaa - paikkaa tai tilannetta, johon henkilö on pakotettu vastoin tahtoaan ja josta hän ei pääse pois. Atwood kietoo romaanisovituksensa juonen ja miljöön tämän tulkinnan siteisiin ja tuo teokseen yhä uusia kerroksia, kun vangit Felixin tunneilla pohtivat Myrskyä ja sen henkilökaartia ja kilpailevat keskenään Calibanin, noidan sikiön, roolista.
Tietenkin Shakespearen tapaan näytelmässä rakennetaan myös näytelmää. Felix saa lopulta tilaisuuden tehdä Myrskynsä ja käyttää esitystä myös kostonsa välineenä, koska vallanpitäjäksi itsekin edennyt pyrkyri Tony on tulossa katsomaan loistavia oppimistuloksia aikaan saanutta vankilateatteria, tietämättä kuka on salaperäinen Mister Duke, joka on tehnyt rangaistustaan suorittavien vankien elämästä liiankin hauskaa, jotta se kaikkia äänestäjiä miellyttäisi.
Shakespearen näytelmässä Milanon karkotettu hallitsija Prospero elää tyttärensä Mirandan kanssa autiolla saarella. Atwoodin romaanissa Prosperon roolin saa Felix, Makeshivegin teatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Felix on omapäinen taiteilijaluonne, jonka railakkaissa Shakespeare-tulkinnoissa mikään ei ole pyhää. Hänen vaimonsa kuolee synnytykseen. Tytär menehtyy kolmivuotiaana. Felix paneutuu siksi työhönsä kuumeisen epätoivon vimmalla ja haluaa tehdä Shakespearen Myrskystä suurimman taiteellisen voittonsa kuolleen tyttären muistoksi.
Mutta Felix ei koskaan ohjaa Myrskyä teatterifestivaaleille. Kun taiteilija työstää suruaan, jälki on kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektia, ja siksi vallanpitäjiä omien urapyrkimystensä vuoksi liehittelevä festivaalin talousjohtaja Tony hankkiutuu Felixistä eroon.
Felix pakenee katkeroituneena maaseudulle ja kunnostaa aution murjun nipin napin asumiskelpoiseksi. Hän muuttaa nimensä, häivyttää henkilöllisyytensä ja elää autiudessa ja ankeudessa ainoana seuranaan Miranda-tyttären vähän liiankin eläväksi hänen mielessään kasvava kuvajainen. Kuluu kaksitoista maanpaon vuotta. Sitten lähiseudun vankilaan etsitään kirjallisuuden ja tekstitaitojen kurssin opettajaa, ja Felix päättää hakeutua taas ihmisten pariin. Ohjaajan taidot ovat hänellä tallella ja hän saa vankijoukon innostumaan teatterista ja avaamaan mielensä kahleita vankilan sosiaalisesta todellisuudesta sikiävissä rujoissa ja raadollisissa analyyseissa näytelmien tapahtumista ja henkilöistä.
Atwood esittää uuden tulkinnan Myrskystä näytelmänä, jonka teemana on vankeus ja vankilat. Felix löytää Myrskystä kaikkiaan yhdeksän eri vankilaa - paikkaa tai tilannetta, johon henkilö on pakotettu vastoin tahtoaan ja josta hän ei pääse pois. Atwood kietoo romaanisovituksensa juonen ja miljöön tämän tulkinnan siteisiin ja tuo teokseen yhä uusia kerroksia, kun vangit Felixin tunneilla pohtivat Myrskyä ja sen henkilökaartia ja kilpailevat keskenään Calibanin, noidan sikiön, roolista.
Tietenkin Shakespearen tapaan näytelmässä rakennetaan myös näytelmää. Felix saa lopulta tilaisuuden tehdä Myrskynsä ja käyttää esitystä myös kostonsa välineenä, koska vallanpitäjäksi itsekin edennyt pyrkyri Tony on tulossa katsomaan loistavia oppimistuloksia aikaan saanutta vankilateatteria, tietämättä kuka on salaperäinen Mister Duke, joka on tehnyt rangaistustaan suorittavien vankien elämästä liiankin hauskaa, jotta se kaikkia äänestäjiä miellyttäisi.
Hauska, yllättävä, ajatuksia herättävä, hykerryttäviä
henkilöhahmoja näyttämölle marssittava romaani on yksi Atwoodin parhaista
teoksista.