Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Noidan sikiö

Noidan sikiö (suom. Kristiina Drews) on Margaret Atwoodin pastissi Shakespearen Myrsky-näytelmästä. Hogarth Press -kustantamo tilasi kahdeksalta kirjailijalta romaanisovitukset Shakespearen klassikkonäytelmistä. Noidan sikiö on sarjan kolmas suomennos. Ensimmäinen oli Anne Tylerin tulkinta Äkäpussi, toinen Jo Nesbøn Macbeth.

Shakespearen näytelmässä Milanon karkotettu hallitsija Prospero elää tyttärensä Mirandan kanssa autiolla saarella. Atwoodin romaanissa Prosperon roolin saa Felix, Makeshivegin teatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Felix on omapäinen taiteilijaluonne, jonka railakkaissa Shakespeare-tulkinnoissa mikään ei ole pyhää. Hänen vaimonsa kuolee synnytykseen. Tytär menehtyy kolmivuotiaana. Felix paneutuu siksi työhönsä kuumeisen epätoivon vimmalla ja haluaa tehdä Shakespearen Myrskystä suurimman taiteellisen voittonsa kuolleen tyttären muistoksi.

Mutta Felix ei koskaan ohjaa Myrskyä teatterifestivaaleille. Kun taiteilija työstää suruaan, jälki on kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektia, ja siksi vallanpitäjiä omien urapyrkimystensä vuoksi liehittelevä festivaalin talousjohtaja Tony hankkiutuu Felixistä eroon.

Felix pakenee katkeroituneena maaseudulle ja kunnostaa aution murjun nipin napin asumiskelpoiseksi. Hän muuttaa nimensä, häivyttää henkilöllisyytensä ja elää autiudessa ja ankeudessa ainoana seuranaan Miranda-tyttären vähän liiankin eläväksi hänen mielessään kasvava kuvajainen. Kuluu kaksitoista maanpaon vuotta. Sitten lähiseudun vankilaan etsitään kirjallisuuden ja tekstitaitojen kurssin opettajaa, ja Felix päättää hakeutua taas ihmisten pariin. Ohjaajan taidot ovat hänellä tallella ja hän saa vankijoukon innostumaan teatterista ja avaamaan mielensä kahleita vankilan sosiaalisesta todellisuudesta sikiävissä rujoissa ja raadollisissa analyyseissa näytelmien tapahtumista ja henkilöistä.

Atwood esittää uuden tulkinnan Myrskystä näytelmänä, jonka teemana on vankeus ja vankilat. Felix löytää Myrskystä kaikkiaan yhdeksän eri vankilaa - paikkaa tai tilannetta, johon henkilö on pakotettu vastoin tahtoaan ja josta hän ei pääse pois. Atwood kietoo romaanisovituksensa juonen ja miljöön tämän tulkinnan siteisiin ja tuo teokseen yhä uusia kerroksia, kun vangit Felixin tunneilla pohtivat Myrskyä ja sen henkilökaartia ja kilpailevat keskenään Calibanin, noidan sikiön, roolista.

Tietenkin Shakespearen tapaan näytelmässä rakennetaan myös näytelmää. Felix saa lopulta tilaisuuden tehdä Myrskynsä ja käyttää esitystä myös kostonsa välineenä, koska vallanpitäjäksi itsekin edennyt pyrkyri Tony on tulossa katsomaan loistavia oppimistuloksia aikaan saanutta vankilateatteria, tietämättä kuka on salaperäinen Mister Duke, joka on tehnyt rangaistustaan suorittavien vankien elämästä liiankin hauskaa, jotta se kaikkia äänestäjiä miellyttäisi.

Hauska, yllättävä, ajatuksia herättävä, hykerryttäviä henkilöhahmoja näyttämölle marssittava romaani on yksi Atwoodin parhaista teoksista.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e