Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Noidan sikiö

Noidan sikiö (suom. Kristiina Drews) on Margaret Atwoodin pastissi Shakespearen Myrsky-näytelmästä. Hogarth Press -kustantamo tilasi kahdeksalta kirjailijalta romaanisovitukset Shakespearen klassikkonäytelmistä. Noidan sikiö on sarjan kolmas suomennos. Ensimmäinen oli Anne Tylerin tulkinta Äkäpussi, toinen Jo Nesbøn Macbeth.

Shakespearen näytelmässä Milanon karkotettu hallitsija Prospero elää tyttärensä Mirandan kanssa autiolla saarella. Atwoodin romaanissa Prosperon roolin saa Felix, Makeshivegin teatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Felix on omapäinen taiteilijaluonne, jonka railakkaissa Shakespeare-tulkinnoissa mikään ei ole pyhää. Hänen vaimonsa kuolee synnytykseen. Tytär menehtyy kolmivuotiaana. Felix paneutuu siksi työhönsä kuumeisen epätoivon vimmalla ja haluaa tehdä Shakespearen Myrskystä suurimman taiteellisen voittonsa kuolleen tyttären muistoksi.

Mutta Felix ei koskaan ohjaa Myrskyä teatterifestivaaleille. Kun taiteilija työstää suruaan, jälki on kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektia, ja siksi vallanpitäjiä omien urapyrkimystensä vuoksi liehittelevä festivaalin talousjohtaja Tony hankkiutuu Felixistä eroon.

Felix pakenee katkeroituneena maaseudulle ja kunnostaa aution murjun nipin napin asumiskelpoiseksi. Hän muuttaa nimensä, häivyttää henkilöllisyytensä ja elää autiudessa ja ankeudessa ainoana seuranaan Miranda-tyttären vähän liiankin eläväksi hänen mielessään kasvava kuvajainen. Kuluu kaksitoista maanpaon vuotta. Sitten lähiseudun vankilaan etsitään kirjallisuuden ja tekstitaitojen kurssin opettajaa, ja Felix päättää hakeutua taas ihmisten pariin. Ohjaajan taidot ovat hänellä tallella ja hän saa vankijoukon innostumaan teatterista ja avaamaan mielensä kahleita vankilan sosiaalisesta todellisuudesta sikiävissä rujoissa ja raadollisissa analyyseissa näytelmien tapahtumista ja henkilöistä.

Atwood esittää uuden tulkinnan Myrskystä näytelmänä, jonka teemana on vankeus ja vankilat. Felix löytää Myrskystä kaikkiaan yhdeksän eri vankilaa - paikkaa tai tilannetta, johon henkilö on pakotettu vastoin tahtoaan ja josta hän ei pääse pois. Atwood kietoo romaanisovituksensa juonen ja miljöön tämän tulkinnan siteisiin ja tuo teokseen yhä uusia kerroksia, kun vangit Felixin tunneilla pohtivat Myrskyä ja sen henkilökaartia ja kilpailevat keskenään Calibanin, noidan sikiön, roolista.

Tietenkin Shakespearen tapaan näytelmässä rakennetaan myös näytelmää. Felix saa lopulta tilaisuuden tehdä Myrskynsä ja käyttää esitystä myös kostonsa välineenä, koska vallanpitäjäksi itsekin edennyt pyrkyri Tony on tulossa katsomaan loistavia oppimistuloksia aikaan saanutta vankilateatteria, tietämättä kuka on salaperäinen Mister Duke, joka on tehnyt rangaistustaan suorittavien vankien elämästä liiankin hauskaa, jotta se kaikkia äänestäjiä miellyttäisi.

Hauska, yllättävä, ajatuksia herättävä, hykerryttäviä henkilöhahmoja näyttämölle marssittava romaani on yksi Atwoodin parhaista teoksista.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin. Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille. Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset. Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon...

Susanin vaikutus

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...