Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Noidan sikiö

Noidan sikiö (suom. Kristiina Drews) on Margaret Atwoodin pastissi Shakespearen Myrsky-näytelmästä. Hogarth Press -kustantamo tilasi kahdeksalta kirjailijalta romaanisovitukset Shakespearen klassikkonäytelmistä. Noidan sikiö on sarjan kolmas suomennos. Ensimmäinen oli Anne Tylerin tulkinta Äkäpussi, toinen Jo Nesbøn Macbeth.

Shakespearen näytelmässä Milanon karkotettu hallitsija Prospero elää tyttärensä Mirandan kanssa autiolla saarella. Atwoodin romaanissa Prosperon roolin saa Felix, Makeshivegin teatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Felix on omapäinen taiteilijaluonne, jonka railakkaissa Shakespeare-tulkinnoissa mikään ei ole pyhää. Hänen vaimonsa kuolee synnytykseen. Tytär menehtyy kolmivuotiaana. Felix paneutuu siksi työhönsä kuumeisen epätoivon vimmalla ja haluaa tehdä Shakespearen Myrskystä suurimman taiteellisen voittonsa kuolleen tyttären muistoksi.

Mutta Felix ei koskaan ohjaa Myrskyä teatterifestivaaleille. Kun taiteilija työstää suruaan, jälki on kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektia, ja siksi vallanpitäjiä omien urapyrkimystensä vuoksi liehittelevä festivaalin talousjohtaja Tony hankkiutuu Felixistä eroon.

Felix pakenee katkeroituneena maaseudulle ja kunnostaa aution murjun nipin napin asumiskelpoiseksi. Hän muuttaa nimensä, häivyttää henkilöllisyytensä ja elää autiudessa ja ankeudessa ainoana seuranaan Miranda-tyttären vähän liiankin eläväksi hänen mielessään kasvava kuvajainen. Kuluu kaksitoista maanpaon vuotta. Sitten lähiseudun vankilaan etsitään kirjallisuuden ja tekstitaitojen kurssin opettajaa, ja Felix päättää hakeutua taas ihmisten pariin. Ohjaajan taidot ovat hänellä tallella ja hän saa vankijoukon innostumaan teatterista ja avaamaan mielensä kahleita vankilan sosiaalisesta todellisuudesta sikiävissä rujoissa ja raadollisissa analyyseissa näytelmien tapahtumista ja henkilöistä.

Atwood esittää uuden tulkinnan Myrskystä näytelmänä, jonka teemana on vankeus ja vankilat. Felix löytää Myrskystä kaikkiaan yhdeksän eri vankilaa - paikkaa tai tilannetta, johon henkilö on pakotettu vastoin tahtoaan ja josta hän ei pääse pois. Atwood kietoo romaanisovituksensa juonen ja miljöön tämän tulkinnan siteisiin ja tuo teokseen yhä uusia kerroksia, kun vangit Felixin tunneilla pohtivat Myrskyä ja sen henkilökaartia ja kilpailevat keskenään Calibanin, noidan sikiön, roolista.

Tietenkin Shakespearen tapaan näytelmässä rakennetaan myös näytelmää. Felix saa lopulta tilaisuuden tehdä Myrskynsä ja käyttää esitystä myös kostonsa välineenä, koska vallanpitäjäksi itsekin edennyt pyrkyri Tony on tulossa katsomaan loistavia oppimistuloksia aikaan saanutta vankilateatteria, tietämättä kuka on salaperäinen Mister Duke, joka on tehnyt rangaistustaan suorittavien vankien elämästä liiankin hauskaa, jotta se kaikkia äänestäjiä miellyttäisi.

Hauska, yllättävä, ajatuksia herättävä, hykerryttäviä henkilöhahmoja näyttämölle marssittava romaani on yksi Atwoodin parhaista teoksista.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu