Siirry pääsisältöön

Michelle Obama: Minun tarinani



Michelle Obaman muistelmateos ”Minun tarinani” (suom. Ilkka Rekiaro) on pitänyt pitkään ykkössijaa syksyn 2018 myydyimpien tietokirjojen joukossa. Ei mikään ihme, koska kyse on pohjimmiltaan arkkityyppisestä tuhkimotarinasta, joka puhuttelee monia. Kirja on lisäksi hyvin kirjoitettu.

Itse asiassa esipuhe oli niin hyvin kirjoitettu, että käänsin esiin Kiitokset -luvun kirjan lopusta vain nähdäkseni, onko apuna ollut joku haamukirjoittaja. Melkein purskahdin nauruun, kun apuna onkin ollut kymmenien avustajien tiimi. Kaikki jenkeissä on suurempaa ja mahtipontisempaa kuin meillä.

Teos ei onneksi ole mahtipontinen. Parhaimmillaan se on kuin minäkertojalla kirjoitettu romaani, jossa rehellinen ja pohdiskeleva kertoja poimii tarinaan muistoja ja hetkiä, joissa maailma äkkiä näyttäytyy toisin ja saa hänet ajattelemaan uudella tavalla. Kuten hyvässä proosassa, näissä hetkissä on enemmän hetkeä kuin kertomatta jätetyissä. Niissä maailma ja ihminen ovat symbolisella tasolla yhtä ja heijastavat toistensa muutosta ja kasvua.

Michelle Robinson on musta tyttö, kotoisin köyhästä kaupunginosasta. Näkymätön, helppo ohittaa tai vähätellä. Hän kasvaa Chicagon Southsidessa, taantuvassa kaupunginosassa. Keskiluokkaiset vanhemmat kannustavat lapsiaan kouluttautumaan, ja Michelle kasvaa vahvaksi ja ehjäksi, opiskelee Harvardissa juristiksi ja alkaa tavoitella samaa amerikkalaista unelmaa hyvin palkatusta työstä, perheestä ja omistusasunnosta kuin ystävätkin.

Sitten hän tapaa kesäharjoittelijaksi samaan lakiasiaintoimistoon tulleen miehen, jolla on afrikkalainen nimi ja jolla on visio. Rakkaus muuttaa kaiken, ja Michelle huomaa kääntyneensä väärälle tielle. Hän alkaa tehdä elämässään tilaa sille visiolle sekä käydä mielessään ja miesystävänsä kanssa dialogia siitä, keitä he ovat, mikä on heille tärkeää ja mitä hyvää he voisivat saada aikaan.

Kertoja kertoo perheenäidin tasapainoilusta lapsiperheen arjessa. Hän kertoo yksinäisistä raskaista vuosista senaattori- ja presidentinvaalikampanjoiden aikaan, kun hänen pitikin jakaa miehensä äänestäjien kanssa ja suostua julkisuuden riepoteltavaksi. Hän kertoo tappioista ja menestyksestä, perheonnesta ja kasvusta vastuuseen amerikkalaisten lasten hyvinvoinnista. Hän käyttää melkein viisisataa sivua kertoakseen tarinan vahvasta naisesta maassa, jossa opiskelemalla voi päästä pitkälle, kun jaksaa sietää epävarmuutta, taistella ennakkoluuloja vastaan ja olla valmis antamaan itsensä muiden hyväksi ja valmis itse muuttamaan sekä ajatuksiaan että tapojaan yhteisten tavoitteiden niin vaatiessa.

”Ihminen voi elää maailmassa, joka on sellainen kuin on, mutta silti rakentaa maailmaa sellaiseksi kuin sen kuuluisi olla.” – Barack Obama

Lyhyemminkin olisi voinut kertoa, valita vielä tarkemmin merkitykselliset hetket, joilla tarinaa kuljetetaan eteenpäin ja sen sanomaa vähä vähältä rakennetaan. Montakin lukijaa kosiskelevaa anekdoottia olisi voinut jättää kertomatta ja lopputulos olisi vain parantunut siitä. Alkuteoksen nimi Becoming ja lukujen nimet Me - Us - More välittävät ydinviestiä paremmin kuin suomennos ja varsinkin kirjan nimi. Tarinahan ei ole vain kertojan oma tarina. Se on myös kertomus eräästä aikakaudesta, jolloin maailma muuttui.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lempi

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Yasunari Kawabatan Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies) on kaunis ja vähän hämmentäväkin teos. Kawabata kuvaa omaa kulttuuriaan niin hienovireisesti, että länsimaisen lukijan on vaikeaa täysin ymmärtää sen teemoja. Päähenkilöt ovat tokiolainen Shimamura, lumisen vuoristoseudun kylpylään aika ajoin matkustava mies sekä Komako, vuoristoseudulla syntynyt tyttö, yksi kylpylän geishoista. Kolmannen persoonan kertoja näkee Shimamuran ajatuksiin, mutta Komakosta kerrotaan vain vuorosanat ja häntä katsotaan ulkoapäin. Komako on elämänläheinen ja intohimoinen, hänessä ilmenevät luonnonläheisyys ja perinteinen japanilainen estetiikka. Tokiolainen Shimamura puolestaan on syventynyt länsimaiseen kulttuuriin, varsinkin esittävään estetiikkaan kuten teatteriin ja tanssiin. Hän etsii kylpylästä elämyksiä ja ihailua kaupunkielämään ja perheeseensä kyllästyttyään. Henkilöt ja heidän vuorovaikutuksensa siis edustavat myös perinteisen japanilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja kultt...