Siirry pääsisältöön

Michelle Obama: Minun tarinani



Michelle Obaman muistelmateos ”Minun tarinani” (suom. Ilkka Rekiaro) on pitänyt pitkään ykkössijaa syksyn 2018 myydyimpien tietokirjojen joukossa. Ei mikään ihme, koska kyse on pohjimmiltaan arkkityyppisestä tuhkimotarinasta, joka puhuttelee monia. Kirja on lisäksi hyvin kirjoitettu.

Itse asiassa esipuhe oli niin hyvin kirjoitettu, että käänsin esiin Kiitokset -luvun kirjan lopusta vain nähdäkseni, onko apuna ollut joku haamukirjoittaja. Melkein purskahdin nauruun, kun apuna onkin ollut kymmenien avustajien tiimi. Kaikki jenkeissä on suurempaa ja mahtipontisempaa kuin meillä.

Teos ei onneksi ole mahtipontinen. Parhaimmillaan se on kuin minäkertojalla kirjoitettu romaani, jossa rehellinen ja pohdiskeleva kertoja poimii tarinaan muistoja ja hetkiä, joissa maailma äkkiä näyttäytyy toisin ja saa hänet ajattelemaan uudella tavalla. Kuten hyvässä proosassa, näissä hetkissä on enemmän hetkeä kuin kertomatta jätetyissä. Niissä maailma ja ihminen ovat symbolisella tasolla yhtä ja heijastavat toistensa muutosta ja kasvua.

Michelle Robinson on musta tyttö, kotoisin köyhästä kaupunginosasta. Näkymätön, helppo ohittaa tai vähätellä. Hän kasvaa Chicagon Southsidessa, taantuvassa kaupunginosassa. Keskiluokkaiset vanhemmat kannustavat lapsiaan kouluttautumaan, ja Michelle kasvaa vahvaksi ja ehjäksi, opiskelee Harvardissa juristiksi ja alkaa tavoitella samaa amerikkalaista unelmaa hyvin palkatusta työstä, perheestä ja omistusasunnosta kuin ystävätkin.

Sitten hän tapaa kesäharjoittelijaksi samaan lakiasiaintoimistoon tulleen miehen, jolla on afrikkalainen nimi ja jolla on visio. Rakkaus muuttaa kaiken, ja Michelle huomaa kääntyneensä väärälle tielle. Hän alkaa tehdä elämässään tilaa sille visiolle sekä käydä mielessään ja miesystävänsä kanssa dialogia siitä, keitä he ovat, mikä on heille tärkeää ja mitä hyvää he voisivat saada aikaan.

Kertoja kertoo perheenäidin tasapainoilusta lapsiperheen arjessa. Hän kertoo yksinäisistä raskaista vuosista senaattori- ja presidentinvaalikampanjoiden aikaan, kun hänen pitikin jakaa miehensä äänestäjien kanssa ja suostua julkisuuden riepoteltavaksi. Hän kertoo tappioista ja menestyksestä, perheonnesta ja kasvusta vastuuseen amerikkalaisten lasten hyvinvoinnista. Hän käyttää melkein viisisataa sivua kertoakseen tarinan vahvasta naisesta maassa, jossa opiskelemalla voi päästä pitkälle, kun jaksaa sietää epävarmuutta, taistella ennakkoluuloja vastaan ja olla valmis antamaan itsensä muiden hyväksi ja valmis itse muuttamaan sekä ajatuksiaan että tapojaan yhteisten tavoitteiden niin vaatiessa.

”Ihminen voi elää maailmassa, joka on sellainen kuin on, mutta silti rakentaa maailmaa sellaiseksi kuin sen kuuluisi olla.” – Barack Obama

Lyhyemminkin olisi voinut kertoa, valita vielä tarkemmin merkitykselliset hetket, joilla tarinaa kuljetetaan eteenpäin ja sen sanomaa vähä vähältä rakennetaan. Montakin lukijaa kosiskelevaa anekdoottia olisi voinut jättää kertomatta ja lopputulos olisi vain parantunut siitä. Alkuteoksen nimi Becoming ja lukujen nimet Me - Us - More välittävät ydinviestiä paremmin kuin suomennos ja varsinkin kirjan nimi. Tarinahan ei ole vain kertojan oma tarina. Se on myös kertomus eräästä aikakaudesta, jolloin maailma muuttui.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu