Neljä kiinalaisnaista on muuttanut Kiinasta San Franciscoon 1940-luvulla. Jokaisella on oma tarinansa eikä kenenkään tarina ole helppo. Jokainen heistä haluaa lastensa pääsevän helpommalla ja menestyvän paremmin, mutta kulttuurisesta taustasta tulee lapsille sekä vahvuus että rasite. Äidit ja tyttäret käyvät keskenään jatkuvaa sanatonta vääntöä siitä, voiko toisen tapoja arvostaa ja mitä toinen tekemisillään tarkoittaa. Kiinalaisäidit näkevät tyttäriensä valinnoissa enemmän merkityksiä kuin tyttäret itse. Tyttäret taas yrittävät pyristellä irti vahvojen äitiensä mielipiteistä.
Amy Tanin teksti on rikasta, voimakasta ja vahvasti symbolista. Tiikerin vuonna syntynyt kiinalaisäiti jaksaa odottaa puiden lomassa tiikerin lailla tyttärensä kasvua tarkkaillen.
”Niinpä minä teen näin. Kokoan yhteen menneisyyteni ja katson. Näen jotain, joka on jo tapahtunut. Tuskan, joka vapautti henkeni. Pidän tuota tuskaa kädessäni kunnes se muuttuu kovaksi ja kiiltäväksi, kirkkaammaksi. Ja sitten hurjuuteni voi palata, kultainen puoleni, musta puoleni. Käytän tuota terävää tuskaa tunkeutuakseni tyttäreni sitkeän ihon läpi ja vapauttaakseni hänen tiikerihenkensä. Silloin hän taistelee minua vastaan, koska sellaisia tiikerit ovat. Mutta minä voitan ja annan hänelle henkeni, sillä sillä tavoin äiti rakastaa tytärtään. ”Tytärten elämään San Franciscossa ei ole kuulunut rankkoja kokemuksia sodasta ja maahanmuutosta. Toisen polven maahanmuuttajille kiinalaistausta merkitsee lähinnä jatkuvaa pientä epämukavuutta ja vierauden kokemuksia oman perhetaustan ja ystävien luontevien amerikkalaistapojen välillä. Äitien oppeja ja pieniä kummallisia tapoja hävetään, mutta kiinalaisuus on heissä silti vahvana, ja tytärten on löydettävä tasapaino vanhempien kulttuurin ja oman elämän toiveiden kanssa.