Siirry pääsisältöön

Herta Müller: Matala maa



Matala maa on nobelisti Herta Müllerin ensimmäinen proosateos. Se sisältää pitkän niminovellin ja 14 lyhyempää kertomusta. Kertoja on usein minäkertoja, pieni tyttö, joka havaintoja ja muistoja värittää lapsen mielikuvitus.

Müller kertoo tihein lausein ja tarkoin havainnoin romanialaisesta kylästä, jossa elämä on karua, köyhää ja julmaa. Lapsi näkee sen matalalta, mutta kirjailijan taito on välittää lukijalle näiden kokemusten kautta suurempi kuva. Lapsen kokemus on koko kylän kokemus.

 Sen mitä ei diktatuurissa voi sanoa, voi taitava kirjailija kirjoittaa. Müller kirjoittaa maailman surrealistisiksi unikuviksi, runoudeksi, visuaalisiksi monitulkintaisiksi lauseiksi, jotka sivaltavat kuin piiska ja iskevät kuin avokämmen. Jatkuvan pelon ilmapiiri lapsen elämässä on suora vertauskuva Romanian hallinnosta Ceaucescun aikaan.

Teoksen viimeinen novelli Työpäivä on muutamalla nopealla vedolla luonnosteltu kuvaus, joka naurattaisi ellei itkettäisi. Kumpi on absurdia, teksti vai byrokratian todellisuus?

”… Kiipeän sitten kymmenenteen kerrokseen ja olen kadulla. Ruokakaupasta ostan lehden, kävelen sitten pysäkille ja ostan voisarven ja nousen lehtikioskilta raitiovaunuun. Poistun raitiovaunusta kolme pysäkkiä ennen vaunuun astumistani. Vastaan porttivahdin tervehdykseen, sitten porttivahti tervehtii ja sanoo, että se on taas maanantai ja taas viikko lopuillaan. Astun toimistoon, sanon näkemiin, ripustan takkini kirjoituspöytään, istun vaatenaulakon ääreen ja ryhdyn työhön. Teen työtä kahdeksan tuntia."
Herta Müller: Matala maa. Novelleja. Suom. Raija Jänicke.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu
Lue lisää

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi
Lue lisää

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e
Lue lisää