Siirry pääsisältöön

Herta Müller: Matala maa



Matala maa on nobelisti Herta Müllerin ensimmäinen proosateos. Se sisältää pitkän niminovellin ja 14 lyhyempää kertomusta. Kertoja on usein minäkertoja, pieni tyttö, joka havaintoja ja muistoja värittää lapsen mielikuvitus.

Müller kertoo tihein lausein ja tarkoin havainnoin romanialaisesta kylästä, jossa elämä on karua, köyhää ja julmaa. Lapsi näkee sen matalalta, mutta kirjailijan taito on välittää lukijalle näiden kokemusten kautta suurempi kuva. Lapsen kokemus on koko kylän kokemus.

Sen mitä ei diktatuurissa voi sanoa, voi taitava kirjailija kirjoittaa. Müller kirjoittaa maailman surrealistisiksi unikuviksi, runoudeksi, visuaalisiksi monitulkintaisiksi lauseiksi, jotka sivaltavat kuin piiska ja iskevät kuin avokämmen. Jatkuvan pelon ilmapiiri lapsen elämässä on suora vertauskuva Romanian hallinnosta Ceaucescun aikaan.

Teoksen viimeinen novelli Työpäivä on muutamalla nopealla vedolla luonnosteltu kuvaus, joka naurattaisi ellei itkettäisi. Kumpi on absurdia, teksti vai byrokratian todellisuus?

”… Kiipeän sitten kymmenenteen kerrokseen ja olen kadulla. Ruokakaupasta ostan lehden, kävelen sitten pysäkille ja ostan voisarven ja nousen lehtikioskilta raitiovaunuun. Poistun raitiovaunusta kolme pysäkkiä ennen vaunuun astumistani. Vastaan porttivahdin tervehdykseen, sitten porttivahti tervehtii ja sanoo, että se on taas maanantai ja taas viikko lopuillaan. Astun toimistoon, sanon näkemiin, ripustan takkini kirjoituspöytään, istun vaatenaulakon ääreen ja ryhdyn työhön. Teen työtä kahdeksan tuntia."


Herta Müller: Matala maa. Novelleja. Suom. Raija Jänicke.







Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin. Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille. Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset. Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon...

Susanin vaikutus

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...