Siirry pääsisältöön

Baltimoren sukuhaaran tragedia

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia; suom. Kira Poutanen

Joël Dicker on sveitsiläinen kirjailija, jonka edellinen romaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli suuri menestys. Baltimoren sukuhaaran tragedian päähenkilö on sama, kirjailija Marcus Goldman. Juonen käänteet sijoittuvat Goldmanin elämässä ennen ja jälkeen Harry Quebertin tapauksen.

Kuten Harry Quebertin tapauksessa, on myös Baltimoren sukuhaaran tragediassa metafiktiivinen taso. Kirjailija Joël Dicker kirjoittaa kirjaa kirjailija Marcus Goldmanista, joka kirjoittaa kirjaa setänsä perheestä. Perhettä on kohdannut tragedia.

Päähenkilö Marcus vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon aikaa suuresti ihailemansa Saul-sedän perheessä Baltimoressa. Goldmanin jengiin kuuluivat serkku Hillel, Hillelin adoptioveli Woody sekä Marcus, jonka köyhempi ja tavallisempi perhe asui Montclairessa. Perheiden juutalaisuus ei kirjan juonessa näy, mutta vanhan testamentin myyteistä veljeskateus on läsnä. Baltimoren Saul Goldman on rikas lakimies, Marcuksen isä Nathan on epäonnistunut perheyrityksen johtamisessa ja menettänyt paljon omaisuutta varovaisuudellaan.
Goldmanin jengi - Hillel, Marcus ja Woody - on erottamaton ja viettää kaikki lomansa yhdessä, kunnes Baltimoren naapurustoon muuttaa Nevillen perhe, ja Alexandrasta tulee kaikkien yhteinen ihastus ja kilpailun kohde.

Kaiken kaikkiaan kertomus on hyvin juonivetoinen, ja yllättäviä käänteitä riittää. Toisinaan lukija miettii, eikö saman tarinan olisi voinut kertoa lyhyemminkin ja vähemmillä vihjailuilla tulevaan tragediaan. Joskus juonen käänteet tuntuvat epäuskottavilta sen valossa, mitä henkilöistä on kerrottu. Henkilöitä olisi voinut syventää sen verran, että heidän toimintansa vaikuttaisi jatkumolta siihen, mitä he ovat kertomuksessa aiemmin tehneet, ajatelleet ja tunteneet.

#Konffi

Kira Poutasen suomennos on hyvä, mutta alkutekstillehän suomentaja ei mitään voi. Muutamillakin sivuilla lukija kyllä pudistelee päätään ja kysyy itseltään, puhuisiko 9-vuotias poika, lastenkodin kasvatti todella kuten romaanin sivulla 70:

- Woody, onko kaikki hyvin? Saul-setä kysyi astuessaan huoneeseen.
- Iltaa, herra Goldman, Woody vastasi. - Olen pahoillani, että teitä häirittiin minun takiani. Kaikki on hyvin, poliisit ovat oikein ystävällisiä.

Metafiktiivisella tasolla henkilöhahmojen kielenkäyttö menee Marcus Goldmanin piikkiin, mutta lukija kysyy mielessään, miksi päähenkilökirjailija esitellään menestyskirjailijana? Baltimoren sukuhaaran tragedia on viihdyttävä lukuromaani, mutta Woody ei ole mikään Huckleberry Finn. Vaikeaa, ellei mahdotonta Sveitsissä asuvan ja ranskaksi kirjoittavan kirjailijan olisikin antaa henkilöidensä puhua ja fiktiivisen kirjailijansa kirjoittaa USA:n itärannikon alatyylistä kieltä - ranskaksi?

Helmet-lukuhaaste 2017: 26. Sukutarina 







 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan...

Tässä on valo

Johanna Venho: Tässä on valo Tässä on valo on Johanna Venhon neljäs runokokoelma. Kokoelman kantavana teemana on äidin ja lapsen suhde. Venhon teksti liikkuu luontevasti näkökulmasta toiseen, katsoo luontoa ja olemista välillä äidin huolehtivin, välillä lapsen ihmettelevin silmin. Runoilija maalaa sanoillaan herkästi luonnon kauneutta. Mutta luonnosta on tullut hiukan vaarallinen, koska runoilijan ja luonnon välissä on nyt lapsi, taaperoikäinen. Läpinäkyvä lapsi, kuultava ja ikkunainen, joka hyppii sirkkahyppyjä, mutkii takaperin, uskoo, ei pelkää, vaikka kaikki paha maailmassa sattuu lapsille. Venho keittelee hurmaavan sopan puurosta ja rännästä, valosta ja kuurasta, röpöläisestä rannikosta ja pienen lapsen pehmeistä käsistä äidin kaulalla. Iloisesti, mielikuvia ja tunteita herättävästi hän rappaa yhteen arkiset muistot ja ainutlaatuiset kauneuden kokemukset. Runoja luetaan aivan liian vähän. Myönnän, että minäkin luen niitä liian vähän, mutta varmasti käyn etsimässä Venhon...

Susanin vaikutus

 Peter Hoeg: Susanin vaikutus Susanin vaikutus on dystopia, kertomus nyky-Tanskasta, jonka vallanpitäjät hankkivat paratiisisaaren, jonne parhaat ja lahjakkaimmat voisivat paeta ympäristökatastrofin uhatessa. Kansalle ei tietenkään kerrota, että tällaista suunnitellaan. Päätöksenteko siitä, keitä mukaan valitaan, ei sekään ole läpinäkyvää. Pieni vallanpitäjien joukko päättää, kuka säästetään ja kenet uhrataan. Salaisuutta varjellaan voimakeinoin, jos tarpeen. Trilleri voisi käydä yhteiskuntakritiikistä, jos mukana ei olisi niin paljon scifikuvastoa. Päähenkilö Susanilla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Hän herättää heissä vilpittömyyttä, tarpeen ryhtyä tilittämään, halun kertoa sellaistakin, mistä muuten visusti vaikenee. Hänen miehellään on sama vaikutus. Kyky on periytynyt myös heidän lapsilleen. Susan ja hänen perheensä luovat ympärilleen kentän, joka vaikuttaa muiden tietoisuuteen. Kyse ei ole biologiasta eikä sosiaalipsykologiasta, vaan selitykset haetaan fysiikasta. ...