Siirry pääsisältöön

Baltimoren sukuhaaran tragedia

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia; suom. Kira Poutanen

Joël Dicker on sveitsiläinen kirjailija, jonka edellinen romaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli suuri menestys. Baltimoren sukuhaaran tragedian päähenkilö on sama, kirjailija Marcus Goldman. Juonen käänteet sijoittuvat Goldmanin elämässä ennen ja jälkeen Harry Quebertin tapauksen.

Kuten Harry Quebertin tapauksessa, on myös Baltimoren sukuhaaran tragediassa metafiktiivinen taso. Kirjailija Joël Dicker kirjoittaa kirjaa kirjailija Marcus Goldmanista, joka kirjoittaa kirjaa setänsä perheestä. Perhettä on kohdannut tragedia.

Päähenkilö Marcus vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon aikaa suuresti ihailemansa Saul-sedän perheessä Baltimoressa. Goldmanin jengiin kuuluivat serkku Hillel, Hillelin adoptioveli Woody sekä Marcus, jonka köyhempi ja tavallisempi perhe asui Montclairessa. Perheiden juutalaisuus ei kirjan juonessa näy, mutta vanhan testamentin myyteistä veljeskateus on läsnä. Baltimoren Saul Goldman on rikas lakimies, Marcuksen isä Nathan on epäonnistunut perheyrityksen johtamisessa ja menettänyt paljon omaisuutta varovaisuudellaan.
Goldmanin jengi - Hillel, Marcus ja Woody - on erottamaton ja viettää kaikki lomansa yhdessä, kunnes Baltimoren naapurustoon muuttaa Nevillen perhe, ja Alexandrasta tulee kaikkien yhteinen ihastus ja kilpailun kohde.

Kaiken kaikkiaan kertomus on hyvin juonivetoinen, ja yllättäviä käänteitä riittää. Toisinaan lukija miettii, eikö saman tarinan olisi voinut kertoa lyhyemminkin ja vähemmillä vihjailuilla tulevaan tragediaan. Joskus juonen käänteet tuntuvat epäuskottavilta sen valossa, mitä henkilöistä on kerrottu. Henkilöitä olisi voinut syventää sen verran, että heidän toimintansa vaikuttaisi jatkumolta siihen, mitä he ovat kertomuksessa aiemmin tehneet, ajatelleet ja tunteneet.

#Konffi

Kira Poutasen suomennos on hyvä, mutta alkutekstillehän suomentaja ei mitään voi. Muutamillakin sivuilla lukija kyllä pudistelee päätään ja kysyy itseltään, puhuisiko 9-vuotias poika, lastenkodin kasvatti todella kuten romaanin sivulla 70:

- Woody, onko kaikki hyvin? Saul-setä kysyi astuessaan huoneeseen.
- Iltaa, herra Goldman, Woody vastasi. - Olen pahoillani, että teitä häirittiin minun takiani. Kaikki on hyvin, poliisit ovat oikein ystävällisiä.

Metafiktiivisella tasolla henkilöhahmojen kielenkäyttö menee Marcus Goldmanin piikkiin, mutta lukija kysyy mielessään, miksi päähenkilökirjailija esitellään menestyskirjailijana? Baltimoren sukuhaaran tragedia on viihdyttävä lukuromaani, mutta Woody ei ole mikään Huckleberry Finn. Vaikeaa, ellei mahdotonta Sveitsissä asuvan ja ranskaksi kirjoittavan kirjailijan olisikin antaa henkilöidensä puhua ja fiktiivisen kirjailijansa kirjoittaa USA:n itärannikon alatyylistä kieltä - ranskaksi?

Helmet-lukuhaaste 2017: 26. Sukutarina 







 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lempi

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Yasunari Kawabatan Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies) on kaunis ja vähän hämmentäväkin teos. Kawabata kuvaa omaa kulttuuriaan niin hienovireisesti, että länsimaisen lukijan on vaikeaa täysin ymmärtää sen teemoja. Päähenkilöt ovat tokiolainen Shimamura, lumisen vuoristoseudun kylpylään aika ajoin matkustava mies sekä Komako, vuoristoseudulla syntynyt tyttö, yksi kylpylän geishoista. Kolmannen persoonan kertoja näkee Shimamuran ajatuksiin, mutta Komakosta kerrotaan vain vuorosanat ja häntä katsotaan ulkoapäin. Komako on elämänläheinen ja intohimoinen, hänessä ilmenevät luonnonläheisyys ja perinteinen japanilainen estetiikka. Tokiolainen Shimamura puolestaan on syventynyt länsimaiseen kulttuuriin, varsinkin esittävään estetiikkaan kuten teatteriin ja tanssiin. Hän etsii kylpylästä elämyksiä ja ihailua kaupunkielämään ja perheeseensä kyllästyttyään. Henkilöt ja heidän vuorovaikutuksensa siis edustavat myös perinteisen japanilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja kultt...