- Olen tulossa työhaastatteluun, Franz sanoi ja puristi kädessään nahkaisen salkkunsa kahvaa. Harmikseen Franzilla oli vessahätä. Hiki oli alkanut valua jo metrossa. Nainen kampesi itsensä ylös toimistotuolista, sulki lasikoppinsa, lätkäisi luukulle lapun, jossa luki ”Palaan, jos palaan”, ja käski Franzin seuraamaan häntä.Franz on saanut potkut työpaikastaan autokoulunopettajana, ja päätynyt tavarataloon työharjoittelijaksi 37-vuotiaana. Vakinaisen paikan voisi saada vasta, kun on vuoden kiertänyt eri osastoja ja selviytynyt niistä.
Tavaratalolla ei mene hyvin. Asiakkaat ovat siirtyneet verkkokauppoihin. Super-päivätkään eivät enää kannata kuten ennen, ja niin tavaratalon johto päättää siirtää painopistettä paremman asiakaskokemuksen kehittämiseen ja ryhtyä myymään elämyksiä samalla kuin tavaroitakin. Konsultit keksivät, että henkilökunta tulee osallistaa kehittämiseen. Virallisissa puheissa henkilökunta on tavaratalon tulevaisuus, joka elämykset luo. Todellisuudessa päivät ovat pitkiä ja raskaita ja toimintojen karsiminen ja ulkoistaminen luo sellaista painetta, että henkilökunta selviytyy vain piristävien lääkkeiden voimalla. Tavaratalo ulkoistaa leluosaston, kodinkoneosaston ja ruokaosastonkin. Elämyksiä päätetään tarjota myös hankkimalla myyjiksi robotteja.
Franz yrittää muuttua parhaaksi versioksi itsestään selviytyäkseen. Hänen oloaan ei helpota se, että kausiapulaiseksi tavarataloon ilmestyy Syksy, poika, jonka vuoksi hänen oli lähdettävä autokoulunopettajan työstään.
Meri Kuusisto käsittelee ihastuttavalla vinolla huumorillaan Franzin epäonnista elämää ja rakkauksia ja luo taitavaa ajankuvaa työn murroksesta digitalisaation edetessä. Kielen rekistereissä hän siirtyy vaivattomasti konsulttipuheesta lapsen repliikkeihin. Maagisen realismin puolelle tarina lennähtää, kun tavaratalon katolla säänpieksämän kupolin kätkemä suuri ilmanvaihtokone onkin tavaratalon särkynyt sydän ja robotit saavat kimurantista tunne-elämästään johtuvia ohjelmisto-ongelmia.
Tavaratalon velkaantuminen pelottaa kaikkia, sekä robotteja että ihmishenkilökuntaa. Vuoden aikana tavaratalon ihmiset ja osastot tulevat tutuiksi Franzille, ja hän alkaa olla valmis olemaan se paras versio itsestään ja löytämään kypsän rakkauden.
Merillä on vahva sosiologinen mielikuvitus, ja juuri siitä hänen kirjoissaan pidän. Hän kykenee näkemään ja kertomaan yksilön tarinalla jotakin olennaista ajasta ja yhteiskunnasta. Tavaratalosta ja sen persoonallisesta henkilöstöstä tulee vahva vertauskuva sille, kuinka aikamme ihmiset rakentavat ja esittävät itseään ja minuuttaan ostamisen, esineiden ja muiden arjen valintojen kautta.