Siirry pääsisältöön

Takaikkuna


Pauliina Susi: Takaikkuna


Takaikkunan aiheena on tietoverkkojen kautta käytetty valta. Se on trilleri, jossa päähenkilö Leia joutuu nimettömän aggression kohteeksi sekä julkisesti somessa vihapuheen vuoksi että näkymättömästi, vakoilijan tunkeutumisen vuoksi.

Näkökulmahenkilöitä on neljä: Leia Laine, sukupuolentutkimuksesta väitellyt maailmanparantaja ja yksinhuoltaja, jonka tehtävästä ProMen-hankkeen toiminnanjohtajana kansan syvät rivit eivät pidä. Toinen näkökulma on hänen tyttärensä Viivin, kolmas vakoilija Land-o:n ja oman näkökulmansa tapahtumiin tuo myös nimettömän maahanmuuttovastaisen puolueen oikeusministeri Tarmo Häkkilä.

Tarina alkaa Häkkilästä, joka Skypessä houkuttelee nuorta tummaihoista naista virtuaaliseksiin ja tajuaa liian myöhään vaarantaneensa maineensa, asemansa ja perheensä, jos tapaaminen on tallennettu ja sen voisi julkaista videona. Ministerin avustaja Valtti Nyman värvää virtuaalivelho Land-o:n etsimään videon ja tuhoamaan sen.

Tarina saa lisää kierroksia, kun Leian johtaman ProMenin toiminta-ajatus - tukea ja keskusteluapua seksiä ostaneille seksiriippuvaisille miehille – kääntyy skuuppia etsivien toimittajien käsissä julkisin rahoin tuetuksi seksin ostamiseksi. Hankkeen rahoituksen laillisuus viedään oikeusministeri Häkkilän ratkaistavaksi.

Kehuja



Tarina on jännittävä ja mukaansatempaava. Kirjailija koukuttaa lukijan ja luo ensin illuusion lukijan kaikkitietävyydestä. Juonenkäänteet ja tapahtumat vyöryvät, mutta lukija kokee olevansa koko ajan askelen edellä. Sitten kirjailija taitavasti käyttääkin lukijan ennakko-odotuksia ja asenteita kuin judoka vastustajan omien liikkeiden voimaa ja saa lukijan heittämään täyden voltin ja juonen kuviot muuttuvat kerralla kun Leian tyttären syntyperä selviää.

Tiedotusvälineiden vääristelevä uutisointi, joka vain lietsoo vihapuhetta, on kuvattu kekseliäästi. Iltalehden toimittajan puhelinsoitot ovat herkullisen elävää puhekieltä: ”Anjuska Saneri täällä vaan soittelee, no mutta loistohommeli että sain kiinni. En tässä kauan aio pidätellä, ihan vaan pari lyhyttä kommenttia tarvitsen Iltalehden seurantajuttuuni, varmaan sopii.”

Dialogi onkin kauttaaltaan elävää, varsinkin Leian tyttären Viivin puhe.

#Konffia


Vakoilijan eli Land-o:n hahmo jää ohueksi stereotyypiksi: kotinsa tietokoneilla täyttäneeksi energiajuomiin addiktoituneeksi yksinäiseksi, terveyttään ja ulkoasuaan laiminlyöväksi mieheksi. Olisi ollut kiinnostavampaa, jos kirjailija olisi rakentanut hahmon toisin, näyttänyt, miten teknologian hallitseva päätyy rikoksen poluille, ja mikä saa hänet lopulta käyttämään valtaa täysin tuntemattomiin, viattomiin ihmisiin.

Päähenkilö Leia on liiankin hyväuskoinen. Pankkikortit lakkaavat toimimasta, kelakortin tiedoista näkee, että sen haltija on kuollut. Silti Leia ei edes epäile sabotaasia. Virheitähän sattuu ja teknologia on epävarmaa…

Epäuskottava on myös ministerin avustajan Valtti Nymanin hahmo. Jokaisesta ministeriöiden työntekijästä tehdään turvallisuusselvitys. Rikosrekisteri tai rikoksesta epäily ei vain pääsisi lähellekään ministeriä.

Loppuratkaisu – onko uskottavaa, että Leiasta ja Land-osta voisi tulla pari? Miten kukaan voisi luottaa tai jopa ihastua tyyppiin, joka on tunkeutunut hänen tietokoneeseensa, puhelimeensa, elämäänsä väkisin? Johonkuhun, joka ei ole vain vakoillut vaan jopa siirtänyt uhrinsa väestörekisterissä pois elävien kirjoista ja kuolettanut hänen pankki- ja muut korttinsa? Ja miksi vakoilija ihastuisi johonkuhun tuntemattomaan, verkosta löytyneeseen uhriinsa? Tällaisella loppuratkaisulla kirjailija tekee verkkovakoilusta jotenkin hyväksyttävää. Luvatta ja väkivalloin tunkeutuminen toisen henkilökohtaisiin paikkoihin ei kuitenkaan ole tapa pyytää treffeille, se on rikos.

Mutta silti, koukuttava teos.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss

Max Porter: Lanny

Max Porterin Lanny (suom. Irmeli Ruuska) on maagisen lumoava romaani. Porter rikkoo perinteisen romaanin rakenteita ja tekstipintaa taitavasti, mutta jokaisella erikoisella ratkaisulla on syynsä ja jokainen palvelee teoksen teemaa. Kyse on toisaalta poikkeusyksilön ja yhteisön suhteesta, toisaalta koko ihmisyhteisön suhteesta luontoon. Teos on moniääninen kuoroteos, kertojanääniä on useita. Minäkertojina kirjan ensimmäisessä osassa ovat Lannyn äiti Jolie, Lannyn isä Robert sekä Pete, vanha taiteilija, joka on saanut kyläläisiltä nimen Hullu-Pete. Sitten on vielä ulkopuolisen kertojan hyvin läheltä kertoma isä Suomukka-vainaa, muotoaan muuttava kylässä ikiajoista asunut luonnonhenki, joka kuulee kaiken, aistii kaiken, läpäisee kaiken ja kerää kaiken osaksi itseään. Vähän niin kuin romaani? Isä Suomukka-vainaa hotkii nälkäänsä ihmisääntä, kaikkea sitä porinaa ja juoruilua, mitä kyläläiset tilanteessa tai toisessa suustaan päästävät. Ihmispuheiden katkelmat on tekstissä erotettu visu